torstai 11. lokakuuta 2018

Lähiruoka osana oppimiskokonaisuutta


Lähiruoka ja paikalliset tuottajat ovat olleet aiheena Vasaraisten koululla suurena oppimiskokonaisuutena. Uusissa monialaisissa oppimiskokonaisuuksissa perehdytään pohdittavaan aiheeseen monipuolisesti. Vasaraisissa lähiruokaan on tutustuttu tilavierailuin vilja- ja maitotiloille. Koulussa on piirretty sadonkorjuusta, leivottu itsepoimimista marjoista, käyty metsässä ja mietitty jokamiehenoikeuksia, laulettu aiheeseen sopivia biisejä ja vaikka mitä! Kaikki tämä huipentuen sadonkorjuujuhlaan koululla 28.9.2018. Päivän työpajoissa pohdittiin vielä tarkemmin: lähiruokaa, jokamiehenoikeuksia, luonnonantimien hyötykäyttöä, kasvisten tunnistusta ja tietysti herkuteltiin ja laulettiin.



Tällaiset päivät ovat aina antoisia ja aika kuluu kuin siivillä.  Sikses parasta -hankkeella oli ilo olla mukana päivässä. Tutustuimme oppipelillä ja videolla aiheeseen ja ne toimivat kivasti opetuksen tukena.  Oppipelissä ihan huomaamattaan on mukana satakuntalaisen ruokatuotannon juurilla, vaikka tehtävät ovat kevyitä. Video taas kertoo tuotannosta ja aluetaloudellisesta vaikuttavuudesta suuresti. Oppilaat jaksavat yllättävän hyvin kiinnostua videosta, jota seuraamalla lapset huomaavat miten suuri vaikutus on lähituotetulla ruoalla. Ajatusleikkinä mietimme: "Mitä jos ei ole työtä Satakunnassa? Niin ei ole vanhemmillakaan töitä. Tällöin opettajan luokat tyhjenevät, jos moni perhe joutuu muuttamaan muualle töiden perässä."

Vakavan keskustelun päätti tietysti juhlahetki alkaen reippaalla musiikilla sekä nauttien itsetehtyjä herkkuja. Pöydässä oli puolukkavispipuuroa, puolukkapiirakkaa ja nokkosleipäsiä. Ainekset oli itse kerättyjä, tai lähituotantoa. Kaikki maistui todella hyvin lapsille ja aikuisille. Mukavuutta lisäsi ruokarauha ja iloinen ruokapuhe. Kaiken lopetti iloinen yhteislaulu.



Itselle päivästä jäi iloinen tunne, miten upeasti opettajat olivat aiheeseen perehtyneet ja miten pienetkin oppilaat oivalsivat ruokaketjun tärkeyden. Lokakuussa lähestyvä lähiruokapäivä sai siis loistava startin ja kuvakisaankin innostuttiin. Toimintatapaa saa siis kopioida ja laskeutua 17.10.2018 vietettävään aiheeseen ainakin videon ja oppipelin kautta.

Hyvää etkoilua!

Sillai kai? Anna

tiistai 25. syyskuuta 2018

Hästäg #metsäterapiaa

Sienestys on koukuttava harrastus. Metsässä tunteet heittelevät pettymyksestä valtaisaan riemuun. Kaikki ne hukkareissut ja pettymykset valtavien sienisaaliiden toivossa voivat yhtenä kauniina päivänä vaihtua iloon ja onnistumiseen, kun lähes sattumalta löytää sieniapajan. Polkuja tallaillessa ja mättäällä istuskellessa mieli ja keho virkistyvät.

Jännittävintä on kantarellien etsiminen ja kerääminen. Kutsummekin kantarellia sienestyskaverini kanssa valkeaksi unelmaksi. Olemme vasta parin edellissyksyn aikana oppineet tunnistamaan hyvät kantarelliapajat, mutta vielä emme ole löytäneet oppikirjamaista rypästä tätä valkeaa unelmaa. Tämä vuosi on ollut mainio kasvuolosuhteiden kannalta ja metsästä on löytynyt kantarellia säilöttäväksi. Kantarelli on meille niin suuressa arvossa, että niitä syödään vain juhlapyhinä ja tarjotaan muille vain erityistilanteessa.  


Valtavan suppilovahveroesiintymän osuessa kohdalle tolkku hämärtyy ja mikään määrä ei riitä. Joka kerta vakuutan itselleni, että käytän suppiksia ruoanvalmistuksessa vähintään viikoittain. Kunnes taas on syyskuu ja edellisvuotiset sienet pilkottavat pakastimen uumenista. Omavaraisuus aiheuttaa pihiyttä.

Sienimetsällä minun pitäisi malttaa mieleni. Käyttää kaikkia aisteja ja tsekata sienikirjaa tai -sovellusta. Opettelemalla vuosittain uusi sienilaji taito kasvaa ja sienimetsä saa uusia ulottuvuuksia. Mutta kun ei ehdi! Mitä jos tuolla hieman kauempana onkin se oppikirjamainen aarreaitta valkeaa unelmaa? Pakko edetä!

Vuosien varrella olen oppinut tunnistamaan kokeenempien sienestäjien avustamana mustatorvisienen, lampaankäävän sekä orakkaat. Kelvottoman sappitatin tunnistan myös hyvin – erheen kautta tietysti. 

Ensi syksynä opettelen malttia ja punikkitatit.

Sillai kai?
Valkeaa unelmaa.

Tuuli

keskiviikko 12. syyskuuta 2018

Kouluruokailun eväät elämään

Satakunnasta - Sikses parasta -hanke ja Satakunnan kuntien ruokapalvelut järjestävät 17.10.2018 lähiruokapäivän koululaisille. Kyseisenä päivänä koulujen ruokalistalle on valittu satakuntalaisista raaka-aineista valmistettua lähiruokaa. Suunnittelutyössä on ollut hieno huomata, että julkiset ammattikeittiöt käyttävät lähi- ja luomuruokaa parhaansa mukaan. Julkinen ruokapalvelu voi tukea lähialueen ruokatuotantoa ja olla keskeinen osa kestävää kehitystä. Kaiken kaikkiaan meidän on syytä olla ylpeitä ja onnellisia ilmaisen, puhtaan kouluruoan vuosikymmenistä. Tähän pätee hyvin sanonta: sitä osaa arvostaa vasta kun sen menettää. On muistettava, että suomalainen kouluruokailu ei ole itsestäänselvyys. Se on etuoikeus.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi tällä viikolla kouluruokatutkimuksen. Sen mukaan suurin osa nuorista osallistuu kouluruokailuun ja syö koululounaan, mutta vain harva koululainen syö kaikki aterian osat. Selvityksessä kerrotaan lisäksi, millä koululaiset korvaavat lounaan, jos kouluruoka ei maistu. Kyse ei ole siitä, etteikö koululaiset olisi kiinnostuneita, mitä koulussa on tarjolla. Tämä on ainakin allekirjoittaneelle huojentava tieto. Syy, miksi kouluruokaa ei syödä on, että lapsi tai nuori ei pidä kouluruoasta. Myönnän syyllistyneeni teini-iän tuskissani marisemaan kumiperunoista, mutta siitä huolimatta lautaselta löytyi perunaa. Peräänkuulutan ruokakasvatusta.

Vastaan kolmessa sekunnissa top-3 -kouluruokalistani. Pinaattikeitto lisäherkkuineen, teräsmiehenpuuro mehukiisselillä ja liha-perunasoselaatikko. Kaksi ensimmäistä olivat (ja ovat edelleen) perjantairuokia, laatikkoa syötiin torstaisin (nykyisin päivä on keskiviikko). Pinaattikeiton kruunaa keitetty kananmuna ja grahampiirakka. Vielä viidentoista vuoden jälkeen pinaattikeitto hivelee makuaistejani. Pinaatti on pop ja se jos mikä on Satakunnan ylpeydenaihe! Teräsmiehen puuro on ruoka, joka jakaa vahvasti mielipiteitä. Muistan kouluajoiltani, kuinka puuropäivänä ruokalassa oli tyhjiä penkkejä ruokavälkällä. Minä kuulun kuitenkin koulukuntaan, jonka lautaselta mehukeitto levisi tarjottimelle, koska puuron lautaselle lappaamisessa ei ollut tolkun häivää.  Puuropäivänä tarjolla oli (ja on edelleen) lisäksi sämpylä ja leikkele, jotka kruunasivat aterian. Jos pyysi nätisti, emäntä saattoi antaa luvan ottaa kaksi sämpylää. Lihaperunasoselaatikon päällimmäinen muistoni on, että se oli aina polttavan kuumaa. Siitä huolimatta se on kouluruokien aatelia, jota ei kotona juuri ollut tarjolla. Ja siinä se juju piilikin. Koulun kiertävä ruokalista oli aina yhtä yllätyksellinen – kotona taas tuntui, että samaa läskisoosia syötiin joka viikko.

Sillai kai emännille kiitos!
Tuuli

keskiviikko 20. kesäkuuta 2018

Juhannus, mittumaari, yöttömän yön juhla

Sadattuhannet suomalaiset matkustavat tänä viikonloppuna mökeille, toivoen kesäistä, tai edes vähäsateista säätä. On aika nauttia keskikesän juhlasta, mittumaarista, jota on vietetty Suomessa alun perin Ukko ylijumalan kunniaksi. Kristinuskon myötä Ukko vaihtui Johannes Kastajaksi ja juhlan nimi juhannukseksi.

Juhannukseen kuuluu lukuisia traditioita: juhannussaunassa viuhuvat vihdat ja vastat, ovien pielet koristellaan nuorilla koivuilla ja saaristossa tanssitaan salkojen ympärillä. Moni juhannuksen perinteistä on rantautunut Suomeen Ruotsista, jonne ne taas ovat kulkeutuneet esimerkiksi Saksasta. Juhannuskokkokaan ei ole vain meidän suomalaisten perinne – itseasiassa eri kokoiset kokot ja nuotiot kuuluvat keskikesän (tai maapallon eteäisellä puoliskolla oltaessa keskitalven) juhlallisuuksiin lähes kaikissa maailman kolkissa.

Teetkö juhannusvihtasi itse, vai haetko valmiin torilta? 
Tänä vuonna juhannuskokko saattaa tosin jäädä polttamatta, sillä pitkään jatkuneen kuivuuden vuoksi metsäpalovaroitus on voimassa koko eteläisessä Suomessa, myös Satakunnassa. Tilannetta kannattaa tarkkailla ilmatieteenlaitoksen verkkosivuilta, jonne metsäpalovaroitustilanne päivittyy. Kokon tunnelmallisen loimun voi korvata tänä kesänä vaikkapa juhannustaioilla.

Ruoka on olennainen osa suomalaista juhannusta. Uudet perunat, silli ja grilliherkut täyttävät juhannksen herkkupöydät. Grilliin kannattaa sujauttaa perinteisten pihvien ja makkaroiden lisäksi myös kasviksia: kukkakaali, tomaatti, varhaiskaali ja kurkku sopivat kaikki kesälautaselle myös grillattuna! Herkuttelun kruunaavat kotimaiset mansikat, joita löytyy jo kaupoita ja mansikkatilojen omista puodeista.

Kesäisten grillireseptien myötä Sillai kai –blogin väki toivottaa lukijoilleen maukasta ja sikses parasta juhannusta!

Mansikkasesonki on juuri alkamassa!
Grillatut kurkut

avomaankurkkua (myös tavallinen kurkku käy)
mausteöljy:
2rkl oliiviöljyä
suolaa ja pippuria
mausteita maun mukaan, esim. sitruuna, valkosipuli, hunaja, tuore minttu ja/tai korianteri, chili

Leikkaa kurkuista sopivia paloja ja sivele niiden pinnat mausteöljyllä. Mausteöljyyn voit valita omat suosikkimausteesi. Grillaa niin, että kurkut saavat väriä, mutta eivät muutu mössöksi.

Grillatut kurkut ja kukkakaali kelpaavat niin lisukkeiksi kuin pääruuaksi.
Kukkakaalipihvit

kukkakaalia (yhdestä kaalista tulee 2-3 pihviä)
öljy
suola ja pippuri
mausteöljy

Leikkaa kaaleista suuret ”pihvit”, murut ja yli jääneen kaalin voi lisätä esimerkiksi salaatin joukkoon.
Sivele kukkakaalit mausteöljyllä ja paista, Kukkakaalit kaipaavat kypsyäkseen kurkkuja pidemmän paistosajan, mutta pihvit saavat silti jäädä hieman rapeiksi.

Varhaiskaaliveneet

varhaiskaali
öljy
mausteet maun mukaan 
(feta ja korianteri)

Leikkaa kaali lohkoiksi tai kiekoiksi, riippuen kaalin koosta. Iso kaali on helpompi leikata kiekoiksi.
Voit käyttää maustamiseen samaa mausteöljyä kuin kurkkujen kohdalla, tai tai paistaa kaalit vain öljyssä. Valmiiden kaalien päälle voi ripotella halutessaan fetaa ja korianteria sekä muita mausteita oman maun mukaan.

Varhaiskaali maistuu esimerkiksi grillipihvin kanssa.

maanantai 11. kesäkuuta 2018

Tervetuloa maalle!


Mikä on maaseutumatkailua? Mikä on kaupunkimatkailua? Virallisesti kaupunki-maaseutu -luokitus on paikkatietopohjainen luokitus, jossa Suomen alueet luokitellaan seitsemään alueluokkaan. Satakunnassa luokituksen mukaan maakunnan kaakkois- ja eteläosat ovat ydinmaaseutua. Länsirannikolla ja maakunnan keskiosissa on kaupungin kehysaluetta sekä ulompaa ja sisempää kaupunkialuetta, joita ympäröi kaupungin läheinen maaseutu. Pohjois-Satakunta on kokonaan ydinmaaseutua tai harvaan asuttua maaseutua. Kuntaliitosten myötä Satakunta on mainio esimerkki siitä, kuinka saman kunnan alueella voi olla sekä kaupunkimaisia että maaseutumaisia alueita. 

Maalaisjärjellä miellän asian niin, että mikäli matkustan Ali-Ketolan tilalle Kokemäelle, on se idyllisintä maaseutumatkailua. Mikäli taas yövyn Rauman keskustan hotellissa, olen kaupunkimatkailija. Vai olenko? Tästä pääsemmekin maaseutumatkailun käsitteeseen. Maaseutumatkailu on maaseudun luontaisiin resursseihin perustuvaa asiakaslähtöistä yritystoimintaa ja sitä käytetään puhuttaessa maaseudun kehittämisestä. Maaseutumatkailu ei ole itsenäinen toimiala, vaan matkailuelinkeinon alatoimiala. Tärkeitä arvopohjia ovat kestävyys, vastuullisuus sekä hyvinvoinnin ja työllisyyden vaaliminen. Maaseutumatkailu edistää paikallistaloutta, työllisyyttä, kulttuuriperintöä – aivan kuten lähiruoka, oltiinpa sitten Raumalla tai Kokemäellä. 

Maatilamatkailuun kuuluu idyllinen maaseutunäkymä eläimineen ja vilja- ja öljykasvipeltoineen. Satakunnassa tähän idylliseen näkymään kuuluu lisäksi juures- ja vihannespellot sekä vankka maatalousrakentaminen. Satakunnan halki virtaava Kokemäenjoki, maakunnan pohjoisosien luontomatkailumahdollisuudet - vau! Matkailunäkökulmasta katsottuna satakuntalaisten vesistöjen (lähinnä jokien) hyödyntäminen on vielä pientä. 

Totta puhuakseni en koe olevani kaupunkimatkailija missään päin Satakuntaa. Yöpyessäni Raumalla koen olevani maalla. Katson maakuntaa ilmiselvästi siis idyllisten maaseutulasieni takaa. Maalaistyttönä en kuitenkaan koe näkemyksessäni olevan mitään väärää. Tänä kesänä suunnittelin sukeltavani Satakuntaan. Vaikka työni ja harrastukseni puolesta näen ja koen paljon Satakuntaa, en varmasti ole nähnyt ja kokenut kaikkea sitä, mitä esimerkiksi sympaattisilla kylillä on minulle antaa. 

Satakunta on Suomen ruoantuotannon kärkimaakuntia. Upea kotiseutumme on edelläkävijä myös ruokamatkailussa. Puhtaita, aitoja makuja ja upeita tarinoita. Eiköhän heitetä perinteinen satakuntalainen pessimismi nurkkaan ja todetaan yhdessä, että seuraava tavoitteemme on olla maaseutumatkailun kärkimaakunta? 

Tervetuloa Satakuntaan!

Sillai kai?
Tuuli


Satakuntalainen maaseutumatkailun sielunmaisena Ali-Ketolan tilalla Kokemäellä.