keskiviikko 29. tammikuuta 2020

Pelinavauksia!


Alkaneen vuoden kahvipöytäkeskustelujen kestoaihe on monilla ollut sää - tarkemmin ottaen talvi. Ja vielä tarkemmin, talven määritelmä. Talvi, jota ei (ainakaan vielä) ole. Onko tämä esimakua tulevasta vai vain poikkeus? Ja kuinka ollakaan, keskustelu kääntyy seuraavalle sfäärille…

Ilmastonmuutos on globaali huolenaihe ja se kielletään enää entistä harvemmin. Toisin sanoen se on nykyisin osa jokapäiväistä elämäämme, tavalla tai toisella. Oletko pohtinut, miten ruoantuotantomme sopeutuu tähän muottiin? Miten kehitämme kestävää ruoantuotantoa, joka sopeutuu ilmastonmuutokseen ja äärimmäisiin sääoloihin? 

Toden totta - ei sovi unohtaa, että ilmastonmuutos ja -lämpeneminen myös mahdollistavat asioita. 2020-luvulla kotimainen ruokaketju tarvitsee innovatiivisia pelinavauksia. Kestävyys sen moninaisine merkityksineen on yritysten toiminnan punainen lanka. Ruoantuotannon ympäristövaikutuksien vähentämiseen on kiinnitettävä huomiota. 

Trendit ja ilmiöt muokkaavat elintarvikealaa ja kuluttajalähtöisyys on tuotekehityksen pääajuri. Kuluttajat haluavat lisää tietoa ruokaostosten ilmastovaikutuksista. Ruoantuotannon teknologiat kehittyvät kovaa vauhtia. Digitalisaation tuomiin mahdollisuuksiin tartutaan varmasti entistä pontevammin.

YK:n kestävän kehityksen agenda 2030:n mukaan ruokajätteen osalta tavoitteena on puolittaa syntyvän ruokajätteen määrä vähittäiskaupassa ja kotitalouksissa. Ruoankulutuksen ilmastovaikutuksia voidaan vähentää suosimalla mahdollisimman vähän kuormittavia ruokia ja minimoimalla hävikkiä. Ilmastonmuutoskeskusteluissa on hiilijalanjäljen ohella muistettava myös vesijalanjälki, joka suomalaisilla elintarvikkeilla on pieni.  

Tässä muutamia tulevaisuudennäkymiä ruokaketjun eri vaiheista. Kehityskohteita löytyy siis useita. Voisiko pelinavaukset tulla satakuntalaisilta startup-yrityksiltä? Tai kasvua hakevilta elintarvikealan yrityksiltä, jotka ovat toimialoillaan konkareita? Ja korotetulla panoksella: yhteistyöllä ja mahdollisimman luomukkaasti!

Haasteet mahdollisuuksiksi! 

Sillai kai?
Tuuli

 Luomuvesimelonia Satakunnasta! Tuotanto sopii ko. tilan olosuhteisiin hyvin, sillä tilan pellot ovat läheisten järvien ansiosta turvassa kasvukauden aikaisilta halloilta.  Pidemmän kasvukauden vihannesviljelyyn sopivia lajeja voi olla mahdollista tulevaisuudessa kasvattaa ammattimaisesti ja kaupallisesti entistä mittavammin.




perjantai 10. tammikuuta 2020

Miltä kuulostaa Satakunta Gastro Drive −satakuntalainen maistelumenu matkailijoille?

Matkailu kasvaa globaalisti noin viiden prosentin vuosivauhtia. Myös Satakunnassa tehdään hartiavoimin töitä sen eteen, että saisimme oman siivumme näistä tulovirroista. Seutukunnissa mietitään, että millä me voisimme erottautua valtavasta matkailumarkkinasta?

Ehkä vastaus on yksinkertaisempi, kun me luulemmekaan. Ruoka. Sitä meillä on, ja paljon. On pottua, tomaattia, sallattia, kaalia, kakkoa ja pinaattia, possua, broileria ja ankkaa, on yrttejä, vihanneksia, nakkeja ja paljon lihaa. Uskaltaisin väittää, että Satakunnassa kasvaa ja kasvatetaan kaikkia niitä raaka-aineita, mitä Suomessa vaan voi.

On isoja liha-alan ruokakonserneja ja pienempiä artesaaniruokapajoja, joissa pannaan aitoa satakuntalaista olutta. Meillä on vahvaa ja perinteistä alkutuotantoa sekä puutarhatiloja, tavanomaisesti tai luomuna viljeltyjä.

Meillä on paljon myös palveluliiketoimintaa: kahviloita, gastropubeja, tavernoja, ravintoloita, suurtalouskeittiöitä, BnB-paikkoja, hostelleja, hotelleja, mökkejä, ohjelmapalveluyrityksiä, tilamyymälöitä, tehtaanmyymälöitä ja vilkkaita toreja.



Satakunnassa on myös joka kesä Suomen kovimmat festivaalit ja maamme yhteiskunnallisen keskustelun tärkein foorumi järjestetään meillä. Unohtamatta niitä muita matkailijoita, jotka tuovat yli 300 miljoonaa euroa tuloa meille vuosittain.

Maakunnassa on runsaasti raaka-aineita, jalostavia elintarvikeyrityksiä, lukuisia ravitsemisliikkeitä ja saamme vuosittain maakuntaan vieraaksi koko suomalaisen yhteiskunnan kerman ja ruokaa arvostavat festivaalivieraat sekä muut matkailijat. Markkinoiden kohdeyleisö on käytännössä valmiina, tuotteet vaan pitäisi saada tykö sekä asiakkaiden tietoisuuteen ja ostettavaksi.

Vedän Satakunnan ammattikorkeakoulussa matkailun kehittämishankkeita ja tällä hetkellä −kuinkas sattuikaan, on työn alla satakuntalaisten ruokareittien suunnittelu ja ruokamatkailun kehittäminen.

Tavoitteenamme on, että tulevaisuudessa saisimme matkailijat pysähtymään lähiruokapaikoissamme. Jotta he löytäisivät maakuntamme helmet, meidän pitää yhdessä tehdä paikkojen näkyvyydelle jotain. Kohteita ei puutu.

Matkailijat voisivat mennä esimerkiksi Kokemäelle Anttilan tilalle mehuja ja marjoja ostamaan, Huittisten Vanhaan Pappilaan lähiruokalounaalle, Tuiskulaan Härkälän tilamyymälään kurkkuja ja tomaatteja hakemaan, Lapin ja Huittisten Kivikivikylän tehtaanmyymälöihin ostoksille, Kauttuan Jokisaunalle Pyhäjärven ahvensoppaa syömään, Säkylän kalasatamaan ja kesätorille ostoksille, Mattilan marjatilalle viiniostoksille, Leineperin Savipakariin lähilihaburgereita syömään, Merikarvian Eljas Santan kalasavustamoon kalakaupoille, Krookan kryssiin kalapöytään syömään tai Korsuretkien villiruokaa tarjoaviin tapahtumiin. Jokaisella ruokatoimijalla on verkkosivut ja sosiaalisen median kanavat käytössä, mutta yhteistä markkinointia ja valmiita reittivaihtoehtoja, olisi hyvä tehdä, että paikkojen löydettävyys ja näkyvyys lisääntyisi.


Ideani on, että jokainen ruokayrittäjä tarjoaa ensi kesänä ruokalistallaan sesongin ajan vähintään yhtä, täysin satakuntalaisista raaka-aineista valmistettua ruoka-annosta tai maistelupalaa. Nämä ruoka-annokset saisivat käyttöön ”Satakunta Gastro” -merkin, joka takaa raaka-aineiden lähilaadun. Samalla voisimme koota yhteen paikkaan tietoa kaikista maakunnassa auki olevista tilamyymälöistä ja toreista. Ja toki myös muista ruokaan liittyvistä tapahtumista. Lähtisittekö te mukaan tällaiseen? Työni puolesta, tässä julkisesti ”huittisten hulluna” lupaan, että teen teidän kanssanne tämän asian mahdolliseksi.

Näistä vierailukohteista ja ravintoloista voitaisiin koostaa esimerkiksi Satakunta Gastro Drive −maistelumenu, minkä matkailijat voisivat suorittaa autolla paikasta toiseen ajaen. Gastro Drive -kokonaisuudessa voisi jokainen osallistuva yritys tarjota maisteltavaksi oman tuotteensa, kuitenkin niin, että tuote tai annos on satakuntalaista alkuperää. Gastro Drive -passeja voisi ostaa verkosta ja jokaiselta osallistuvalta yritykseltä ja se sisältäisi tietyn määrän pienehköjä, tapastyyppisiä ruoka-annoksia tai maistelupaloja. Passiin voisi lisätä muitakin toimintoja, esim. erikoisalennuksia. Miltä tämä teistä kuulostaisi, voisiko tällainen viedä ruokaisaa ilosanomaamme eteenpäin ja tuoda meille lisää asiakkaita ja näkyvyyttä?


Ja kun saamme kotimaisilta vierailtamme positiivista palautetta ruuasta ja reiteistä, voimme laajentaa tätä ulkomaalaisille matkailijoille. Kuis kommmeeta se si jo olis?

Soile Vahela, Satakunnan ammattikorkeakoulu

perjantai 27. joulukuuta 2019

Innotori kehittämässä ruokaketjun innovaatiotoimintaa ja maakuntien välistä yhteistyötä


Keskeisten ruoantuotantomaakuntien, Varsinais-Suomen ja Satakunnan, yhteistyötä tiivistettiin kolmen vuoden ajan yhteistyöhankkeessa, jonka keskeisenä päämääränä oli aktivoida elintarvikeyritysten innovaatiotoimintaa. Innovaatioprosessin eri vaiheissa lounaissuomalaisia toimijoita koottiin yhteen ideoita synnyttäviin teematilaisuuksiin, jatkojalostushautomoihin sekä mahdollistettiin ideoiden ja tuotekonseptien testaaminen kuluttajakentässä. 

Innotorin toteutti em. maakuntien keskeiset elintarvikealan kehittäjätahot. Turun yliopiston Funktionaalisten elintarvikkeiden kehittämiskeskuksen tieteellisen osaamisen jalkauttaminen elintarvikealan yrityksille sekä Satafood Kehittämisyhdistyksen ja Pyhäjärvi-instituutin käytännönläheinen ja vahvaan luottamuspohjaan perustuva yhteistyö maakuntien yritysten kanssa loivat ylimaakunnallisen yhteistyöverkoston, jonka myötä saatiin arvokasta tietoa lounaissuomalaisten elintarvikeyritysten tarpeista.

Innotorin alkutaipaleella haastateltiin lounaissuomalaisia, ruokaketjun kaikissa vaiheissa toimivia, mikro- ja pk-yrityksiä. Yritystarvekartoituksella selvitettiin yritysten innovaatiotarpeita tuotekehityksen, osto-, myynti- ja markkinointitoiminnan, laatu- ja ympäristöasioiden, toimintaympäristön, yritysyhteistyön, asiakastarpeiden ja markkinatilanteen, viennin sekä kasvuhalukkuuden näkökulmasta. Yritystarvekartoitus ohjasi hankkeen myöhempää toimintaa eri teemoin.

Koska yrityshaastatteluja tehtiin kattavasti erilaisissa ja ruokaketjun eri vaiheissa toimivissa yrityksissä, oli yrityskohtaisissa tarpeissa eroja. Osassa yrityksissä, erityisesti pienemmissä, tukea tarvitaan konkreettisen toimintaympäristön seikkoihin. Osasta yrityksistä taas ulkopuolista apua tarvitaan esimerkiksi isomman tulevaisuuskuvan muodostamiseen. Tästä syystä tuloksista ei voida nostaa vain muutamia tärkeimpiä yritystarpeita, vaan tarpeita on erilaisia ja eri yrityksissä samalla tarpeella on eri painoarvo. Yleisesti voidaan kuitenkin todeta, että yrityksissä nähdään verkostoitumisen ja siten kontaktien ja yhteistyökumppanien löytämisen tärkeys. Lounais-Suomen alueen yrityksillä on paljon myös kasvuhalukkuutta. Johtopäätösten pohjalta yrityksille tarjottiin verkostoitumismahdollisuuksia ja ohjattiin heitä oikeiden palveluiden äärelle. 

Innotorin aikana kokeiltiin monia erilaisia menetelmiä ja tehtiin rohkeasti uusia toimialarajoja ylittävää yhteistyötä. Hankkeessa järjestettiin ”kolmikanta”-ajatuksella teematilaisuuksia. Tilaisuuksiin tuotiin teemaan liittyvää tutkimustietoa, markkinatilannetta sekä asiakastarvenäkökulma. Onnistuneeksi menetelmäksi koettiin mm. advisor board – tyyliset asiantuntijasparraukset. Asiantuntijasparrauspajoja järjestettiin kaupallistamis-, pakkaus-, vienti- ja laatuteemojen ympärille. Yritykset kokivat nämä hyödyllisinä, konkreettisina ja matalan kynnyksen sparrauksina.

Lounaissuomalaisen elintarvikeviennin eteen tehtyä työtä ei voi tarpeeksi korostaa. Innotorissa tehtiin tiivistä yhteistyötä valtakunnallisten vientihankkeiden kanssa ja todettiin minkätyyppisiä tukitoimintoja vientimarkkinoinnille hamuaville elintarvikeyrityksille maakunnista puuttuu.  Lisäksi viennin eteen toimivien toimijoiden yhteistyöverkostoa saatiin tiivistettyä. 

Innotorin aikana järjestettiin yhteistyössä Bastu®-verkoston kanssa ruoan tulevaisuuspaja, joka ravisteli yritysosallistujia pohtimaan ruuan tuotantoa 2050-luvulla.  Pajasarja sai innostuneen vastaanoton ja nosti esiin tarpeen teeman ympärille muodostuvalle omalle verkostolle. Vuoden 2019 syksyllä käynnistyikin Foodtech platformFinlandin ruoan tulevaisuuteen ja Foodtechin keskittyvä verkosto.
 
Hankkeen aikana aktivoitiin kuluttajia mukaan yritysten tuoteaihioiden kehitykseen. Koko hankkeen aikana kunkin teeman ympärille järjestettiin kuluttajille suunnatulla alustalla osallistavia tutkimuksia sekä hankkeen viimeisenä teemana keskityttiin kuluttajaymmärryksen hyödyntämiseen tuotekehityksessä. Tätä teemaa varten toteutettiin kaksi osainen kuluttajatutkimus, jonka toinen osa toteutettiin yhteistyössä kuluttajakokemuksen tutkimusalusta Flavorian® kanssa. Turun yliopiston kehittämä ja Sodexon mahdollistaman monitieteellisen tutkimusravintolan keskiössä on ihmisen kokemus ruoasta ja ruokailusta. Ruokailevien asiakkaidensa lisäksi se palvelee sekä tieteellistä tutkimusta että yrityksiä liiketoimintansa ja asiakaskokemuksensa kehittämisessä.

Vaikka Innotorin on aika päättyä, kehitystoiminta ja yhteistyö kotimaisen ja laadukkaan ruoan saatavuuden turvaamiseksi alueella jatkuu. Yrityskentälle jäi asiakaskysyntään vastaavia tuote- ja palveluideoita. Innotori aktivoi uusien kehittämishankkeiden ja verkostojen rakentumista. Alueen elintarvikealan imago on vahvistunut entisestään ja luo mainiot edellytykset yritysten kasvun tukemiseen myös jatkossa.

Sillai kai?
Tuuli 

Innotori oli aktivoimassa sekä kehittäjien että yritysten yhteistyötä tavoitteenaan alueiden yritysten kilpailukyvyn parantuminen ja uudet innovaatiot ruokaketjussa sekä yritysten kasvun ja kansainvälistymisen edistäminen. Tulokset olivat onnistuneita.