tiistai 21. helmikuuta 2017

Hunajata, hunajata, hunajata mulle!




Gallen Kallelan Lemminkäisen äiti –maalaus kuvaa Wikipedian mukaan kohtausta Kalevalasta, missä Lemminkäinen on tapettu ja ruumiin palat heitetty tummaan Tuonelan virtaan. Lemminkäisen äiti on haravoinut poikansa ruumiinosat joesta ja ommellut hänet taas kokonaiseksi. Maalauksessa äiti odottaa katse ylös suunnattuna mehiläistä, joka toisi hunajaa Ukko ylijumalan halleista. Hunaja herättäisi Lemminkäisen taas henkiin. Viime aikoina Lemminkäisen äiti –maalaus on saanut somessa uuden nimen: Miesflunssa. Nimi ei liene täysin tuulesta temmattu, sillä hunajalla uskotaan olevan terveyttä edistäviä vaikutuksia, vaikkei niitä todistetusti olekaan pystytty osoittamaan.

Hunajaa pidetään luonnon omana makeutusaineena, jota voi käyttää ruoanvalmistuksessa tavallisen sokerin sijaan. Se on 100% aito luonnontuote, mikä sisältää pääosin fruktoosia ja glukoosia. Hunajassa on myös muita sokerilajeja ja vettä. Muita ainesosia hunajassa on vain 3 %, mutta niillä on suuri merkitys. Nämä aineet ovat suojaravintoaineita. Koska mehiläiset valmistavat hunajia erilaisista kasveista, eivät kaikki hunajatkaan ole täysin identtisiä.

Itse kuulun kotimaisen hunajan suurkuluttajiin ja pyrin ensisijaisesti käyttämään lähellä tuotettuja hunajia. Ikävä kyllä viime vuoden pieneksi jäänyt sato alkaa näkyä jo kauppan hyllyillä tyhjyytenä ja kotimaisen hunajan arvellaankin loppuvan kevään aikana. Onneksi olen ennakoinut tilanteen ja varannut kaappiin muutamia hunajapurnukoita – ihan vaikka vain pahan päivän varalle. Käytän hunajaa päivittäin teessä ja ruoanvalmistuksessa – joskus myös leivonnassa. Se on mielestäni terveellistä ja hyvän makuista ja luotan sen terveyttä edistävään voimaan. Ainakin syksyllä pysyin flunssattomana! Hunajasta saa myös hyvää ja luonnollista energiaa. Liikuntasuoritukset sujuvat, kun viherpirtelöön lisää lusikallisen suussa sulavaa luonnon sokeria.


Satakunnassa on monia hunajan tai hunajavalmisteiden tuottajia. Mehiläiset näyttelevät tietysti pääroolia lentäessään kukasta kukkaan siitepölypallot kintuissaan. Vaikka en erityisesti pidä mehiläisistä – vaan enemminkin pelkään niitä -  arvostan ja kunnioita heidän tärkeää työtään. Ilman heitä en voisi käydä marjastamassakaan. Jo varhaiset kulttuurit ovat ymmärtäneet näiden karvaisten kavereiden merkityksen pitämällä hunajaa arvokkaana ja tärkeänä ravinnonlähteenä. Hunajalla onkin ollut merkittävä rooli varhaisten kulttuurien lääketieteessä ja jopa uskonnollisissa menoissa. 


Erkki Liikanenkin sen tiesi – maali, maali, maali se on hunajata! 


Sillai kai? Ansa

Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta - Sikses parasta -hankkeessa. 

keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Pakastin täynnä, eikä!

Pakastin löytyy lähes joka kodista. Tyypillinen tilanne on, että näin talvella syksyiset marjat pakastimessa odottavat käyttäjäänsä. Pakastimesta ei kannata tehdä museota, vaan ottaa varastot käyttöön, kun luonto on vielä talvilevossa.

Pakastimet yleistyivät kotitalouksissa 70-luvulla ja pakastaminen helpotti arjessa monin tavoin. Maa- ja kotitalousnaiset järjestivät suosittuja pakastusemäntä-kursseja. Silloin opittiin sarjatyöhön mm. leipomalla kerralla monenmoista leivonnaisista - jopa pitsaa. Niistä päivistä into ihan kaiken pakastamisesta on laantunut ja kotipakkaset täyttyvät lähinnä marjoista ja riistasta sekä leivonnaisista.

Pakastaminen on edelleen helppo tapa säilöä kesän maut talven varalle.  Lisäksi tuoremehut, kuten omena- ja puolukkamehut, säilyvät pakastimessa hyvin. Samoin syksyn ylijäämäkasviksia; kukkakaalia, herneitä ja kesäkurpitsaa, voi säilöä valmiina ryöpättyinä tai raasteina kätevästi annospusseihin. Tärkeää on kuitenkin tietää, mitä pakastimessa on ja vielä huolehtia, että se todella tulee käytetyksi.

Kotivara on osa varautumista, kun kauppaan ei pääse

Sairastuessa tai sään yllättäessä on hyvä muistaa kotivara. Tämä tarkoittaa, että varataan muitakin elintarvikkeita, kuin pelkkiä pakasteita. Ajatuksena on selvitä poikkeusolon aikana kotona löytyvillä tarvikkeilla. Yleensä nämä kotivaran elintarvikkeet ovat juuri niitä, mitä muutenkin kotoa löytyy. Sähkökatkon yllättäessä pakastimen turhaa avaamista on syytä välttää, mutta toki sen sisällöstä on hyötyä kriisistä selviämiseen. 


Toki lisäksi tarvitaan muitakin välttämättömyystarpeita, kuten paristoja, taskulamppu, lääketarpeita, radio jne. Lisätietoa aiheesta voi hankkia osoitteesta:http://www.spek.fi/Suomeksi/Turvatietoa/-Onnettomuudet-ja-hairiotilanteet/Kotivara

Satakuntalaisille pakaste on enemmän kuin kotipakastimen sisältö tai sinne leivotut tuotteet.

___

Rakasta pakastaa!


Kasvisten pakastaminen on tehokkain, mutta samalla myös hellävaraisin tapa säilöä kasviksia. Satakuntalaiset vastuuviljellyt kasvikset ovat sekä ekologinen että terveellinen vaihtoehto. Valttina on ääretön nopeus. Kaikki kasviksethan alkavat luonnollisesti pilaantumaan heti sadonkorjuun jälkeen. Mitä nopeammin tuotteet saadaan pakkaseen, sitä parempaa on kasviksen laatu ja ravitsemukselliset ominaisuudet. Esimerkiksi satakuntalainen herne on pakastettuna varastossa 2 tunnin sisällä sadonkorjuusta – uskomatonta mutta totta! Pakastusprosessi rakentuu esim. juureksilla pesuista, kuorinnasta, paloitteluista, värilajittelusta, ryöppäyksestä ja leijupakastuksesta. Erityisesti tärkeitä vaiheita ovat ryöppäys, jossa tuhotaan kaikki haitalliset mikrobit ja pysäytetään luonnollinen entsymaattinen toiminta, ja leijupakastus, jossa tuotteet irtopakastuvat ja kasviksiin syntyvät jääkiteet ovat mahdollisimman pieniä. Liian hitaassa pakastuksessa jääkiteet jäävät liian isoiksi, jolloin sulatus vaiheessa tuote ”luhistuu” muhjuiseksi. Tuoreena nopeasti pakastetut kasvikset ovat ominaisuuksiltaan tuoreita myös vuoden päästä, ilman lisäaineita.

Teolliset pakasteet ovat oiva tapa täydentää omia pakastevarastoja aina tarpeen niin vaatiessa. Niin pientä pakastinta ei olekaan, mihin ei omien marja-, sieni-, kala- ja lihapussien väliin ei muutamaa pakastevihannespussia mahdu! J

__


Teollinen säilöminen


Satakunta on Suomen vihannesaitta, jossa on optimaaliset olosuhteet (hietamaat, laajat peltoalueet, laadukas kasteluverkosto) erilaisille kasviksille. Satakuntaan kasvoi myös nopeasti sokeritehtaan perustamisen (v.1950) jälkeen suuri joukko Suomen ammattitaitoisimpia erikoiskasvien viljelijöitä, mikä mahdollisti jo vuonna 1960 kasvissäilykkeiden ja –pakasteiden teollisen tuotannon aloituksen Säkylässä Lännen Tehtailla. Lisäksi Huittisiin perustettiin Saarioisten säilyketehdas v. 1972 pääpainon ollessa aluksi punajuurissa, mutta nopeasti mukaan tulivat myös kurpitsat. Vuosien kuluessa on tapahtunut useita yritysjärjestelyjä ja kasvissäilykkeitä valmistetaan nykyään teollisessa mittakaavassa Satakunnassa enää Euran Paneliassa.

Vuonna 1994 perustettu Kurkkumestarit säilöö vuosittain reilut 200 tonnia paikallisia avomaan kurkkuja, punajuuria ja kurpitsaa. Kurkkumestarit on ainoa alan pk-yritys Suomessa, joka käyttää raaka-aineenaan kotimaista kurpitsaa. Paikallisuus ja kotimaisuus ovat yrityksen toiminnan keskiössä, siksi myös tillit, valkosipulit ja mustaherukan lehdet tulevat lähitiloilta. Käytetty sokeri on Satakunnassa jalostettua ja lisäksi kotimainen käymisteitse valmistettu etikka varmistaa sen, ettei kuluttajan tarvitse pohtia minkä petrokemianlaitoksen jätevirroista etikkahappo on valmistettu ennen purkkiin laittamista.




Säilöminen on hyvä, edullinen ja tehokas tapa vangita kesän maut ja vitamiinit!



Sillai kai? Anna ja Marko

Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta - Sikses parasta -hankkeessa.