keskiviikko 8. helmikuuta 2017

Pakastin täynnä, eikä!

Pakastin löytyy lähes joka kodista. Tyypillinen tilanne on, että näin talvella syksyiset marjat pakastimessa odottavat käyttäjäänsä. Pakastimesta ei kannata tehdä museota, vaan ottaa varastot käyttöön, kun luonto on vielä talvilevossa.

Pakastimet yleistyivät kotitalouksissa 70-luvulla ja pakastaminen helpotti arjessa monin tavoin. Maa- ja kotitalousnaiset järjestivät suosittuja pakastusemäntä-kursseja. Silloin opittiin sarjatyöhön mm. leipomalla kerralla monenmoista leivonnaisista - jopa pitsaa. Niistä päivistä into ihan kaiken pakastamisesta on laantunut ja kotipakkaset täyttyvät lähinnä marjoista ja riistasta sekä leivonnaisista.

Pakastaminen on edelleen helppo tapa säilöä kesän maut talven varalle.  Lisäksi tuoremehut, kuten omena- ja puolukkamehut, säilyvät pakastimessa hyvin. Samoin syksyn ylijäämäkasviksia; kukkakaalia, herneitä ja kesäkurpitsaa, voi säilöä valmiina ryöpättyinä tai raasteina kätevästi annospusseihin. Tärkeää on kuitenkin tietää, mitä pakastimessa on ja vielä huolehtia, että se todella tulee käytetyksi.

Kotivara on osa varautumista, kun kauppaan ei pääse

Sairastuessa tai sään yllättäessä on hyvä muistaa kotivara. Tämä tarkoittaa, että varataan muitakin elintarvikkeita, kuin pelkkiä pakasteita. Ajatuksena on selvitä poikkeusolon aikana kotona löytyvillä tarvikkeilla. Yleensä nämä kotivaran elintarvikkeet ovat juuri niitä, mitä muutenkin kotoa löytyy. Sähkökatkon yllättäessä pakastimen turhaa avaamista on syytä välttää, mutta toki sen sisällöstä on hyötyä kriisistä selviämiseen. 


Toki lisäksi tarvitaan muitakin välttämättömyystarpeita, kuten paristoja, taskulamppu, lääketarpeita, radio jne. Lisätietoa aiheesta voi hankkia osoitteesta:http://www.spek.fi/Suomeksi/Turvatietoa/-Onnettomuudet-ja-hairiotilanteet/Kotivara

Satakuntalaisille pakaste on enemmän kuin kotipakastimen sisältö tai sinne leivotut tuotteet.

___

Rakasta pakastaa!


Kasvisten pakastaminen on tehokkain, mutta samalla myös hellävaraisin tapa säilöä kasviksia. Satakuntalaiset vastuuviljellyt kasvikset ovat sekä ekologinen että terveellinen vaihtoehto. Valttina on ääretön nopeus. Kaikki kasviksethan alkavat luonnollisesti pilaantumaan heti sadonkorjuun jälkeen. Mitä nopeammin tuotteet saadaan pakkaseen, sitä parempaa on kasviksen laatu ja ravitsemukselliset ominaisuudet. Esimerkiksi satakuntalainen herne on pakastettuna varastossa 2 tunnin sisällä sadonkorjuusta – uskomatonta mutta totta! Pakastusprosessi rakentuu esim. juureksilla pesuista, kuorinnasta, paloitteluista, värilajittelusta, ryöppäyksestä ja leijupakastuksesta. Erityisesti tärkeitä vaiheita ovat ryöppäys, jossa tuhotaan kaikki haitalliset mikrobit ja pysäytetään luonnollinen entsymaattinen toiminta, ja leijupakastus, jossa tuotteet irtopakastuvat ja kasviksiin syntyvät jääkiteet ovat mahdollisimman pieniä. Liian hitaassa pakastuksessa jääkiteet jäävät liian isoiksi, jolloin sulatus vaiheessa tuote ”luhistuu” muhjuiseksi. Tuoreena nopeasti pakastetut kasvikset ovat ominaisuuksiltaan tuoreita myös vuoden päästä, ilman lisäaineita.

Teolliset pakasteet ovat oiva tapa täydentää omia pakastevarastoja aina tarpeen niin vaatiessa. Niin pientä pakastinta ei olekaan, mihin ei omien marja-, sieni-, kala- ja lihapussien väliin ei muutamaa pakastevihannespussia mahdu! J

__


Teollinen säilöminen


Satakunta on Suomen vihannesaitta, jossa on optimaaliset olosuhteet (hietamaat, laajat peltoalueet, laadukas kasteluverkosto) erilaisille kasviksille. Satakuntaan kasvoi myös nopeasti sokeritehtaan perustamisen (v.1950) jälkeen suuri joukko Suomen ammattitaitoisimpia erikoiskasvien viljelijöitä, mikä mahdollisti jo vuonna 1960 kasvissäilykkeiden ja –pakasteiden teollisen tuotannon aloituksen Säkylässä Lännen Tehtailla. Lisäksi Huittisiin perustettiin Saarioisten säilyketehdas v. 1972 pääpainon ollessa aluksi punajuurissa, mutta nopeasti mukaan tulivat myös kurpitsat. Vuosien kuluessa on tapahtunut useita yritysjärjestelyjä ja kasvissäilykkeitä valmistetaan nykyään teollisessa mittakaavassa Satakunnassa enää Euran Paneliassa.

Vuonna 1994 perustettu Kurkkumestarit säilöö vuosittain reilut 200 tonnia paikallisia avomaan kurkkuja, punajuuria ja kurpitsaa. Kurkkumestarit on ainoa alan pk-yritys Suomessa, joka käyttää raaka-aineenaan kotimaista kurpitsaa. Paikallisuus ja kotimaisuus ovat yrityksen toiminnan keskiössä, siksi myös tillit, valkosipulit ja mustaherukan lehdet tulevat lähitiloilta. Käytetty sokeri on Satakunnassa jalostettua ja lisäksi kotimainen käymisteitse valmistettu etikka varmistaa sen, ettei kuluttajan tarvitse pohtia minkä petrokemianlaitoksen jätevirroista etikkahappo on valmistettu ennen purkkiin laittamista.




Säilöminen on hyvä, edullinen ja tehokas tapa vangita kesän maut ja vitamiinit!



Sillai kai? Anna ja Marko

Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta - Sikses parasta -hankkeessa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti