tiistai 21. helmikuuta 2017

Hunajata, hunajata, hunajata mulle!




Gallen Kallelan Lemminkäisen äiti –maalaus kuvaa Wikipedian mukaan kohtausta Kalevalasta, missä Lemminkäinen on tapettu ja ruumiin palat heitetty tummaan Tuonelan virtaan. Lemminkäisen äiti on haravoinut poikansa ruumiinosat joesta ja ommellut hänet taas kokonaiseksi. Maalauksessa äiti odottaa katse ylös suunnattuna mehiläistä, joka toisi hunajaa Ukko ylijumalan halleista. Hunaja herättäisi Lemminkäisen taas henkiin. Viime aikoina Lemminkäisen äiti –maalaus on saanut somessa uuden nimen: Miesflunssa. Nimi ei liene täysin tuulesta temmattu, sillä hunajalla uskotaan olevan terveyttä edistäviä vaikutuksia, vaikkei niitä todistetusti olekaan pystytty osoittamaan.

Hunajaa pidetään luonnon omana makeutusaineena, jota voi käyttää ruoanvalmistuksessa tavallisen sokerin sijaan. Se on 100% aito luonnontuote, mikä sisältää pääosin fruktoosia ja glukoosia. Hunajassa on myös muita sokerilajeja ja vettä. Muita ainesosia hunajassa on vain 3 %, mutta niillä on suuri merkitys. Nämä aineet ovat suojaravintoaineita. Koska mehiläiset valmistavat hunajia erilaisista kasveista, eivät kaikki hunajatkaan ole täysin identtisiä.

Itse kuulun kotimaisen hunajan suurkuluttajiin ja pyrin ensisijaisesti käyttämään lähellä tuotettuja hunajia. Ikävä kyllä viime vuoden pieneksi jäänyt sato alkaa näkyä jo kauppan hyllyillä tyhjyytenä ja kotimaisen hunajan arvellaankin loppuvan kevään aikana. Onneksi olen ennakoinut tilanteen ja varannut kaappiin muutamia hunajapurnukoita – ihan vaikka vain pahan päivän varalle. Käytän hunajaa päivittäin teessä ja ruoanvalmistuksessa – joskus myös leivonnassa. Se on mielestäni terveellistä ja hyvän makuista ja luotan sen terveyttä edistävään voimaan. Ainakin syksyllä pysyin flunssattomana! Hunajasta saa myös hyvää ja luonnollista energiaa. Liikuntasuoritukset sujuvat, kun viherpirtelöön lisää lusikallisen suussa sulavaa luonnon sokeria.


Satakunnassa on monia hunajan tai hunajavalmisteiden tuottajia. Mehiläiset näyttelevät tietysti pääroolia lentäessään kukasta kukkaan siitepölypallot kintuissaan. Vaikka en erityisesti pidä mehiläisistä – vaan enemminkin pelkään niitä -  arvostan ja kunnioita heidän tärkeää työtään. Ilman heitä en voisi käydä marjastamassakaan. Jo varhaiset kulttuurit ovat ymmärtäneet näiden karvaisten kavereiden merkityksen pitämällä hunajaa arvokkaana ja tärkeänä ravinnonlähteenä. Hunajalla onkin ollut merkittävä rooli varhaisten kulttuurien lääketieteessä ja jopa uskonnollisissa menoissa. 


Erkki Liikanenkin sen tiesi – maali, maali, maali se on hunajata! 


Sillai kai? Ansa

Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta - Sikses parasta -hankkeessa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti