keskiviikko 9. toukokuuta 2018

Viljavan härkäpapujauhot – kotimaisena kasvanut


Viljava on tullut markkinoille Viljavan härkäpapujauhoilla haastamaan ulkomaiset palkokasvipohjaiset proteiinit. Kokemäellä sijaitsevalla tehtaalla valmistetaan jauhot ja rouheet kotimaisin voimin raaka-aineista, jotka saapuvat alle 200 km säteeltä. Viljelijä säästää rahtikustannuksissa, satakuntalainen raaka-aineen ostaja samoin.

Viljavan tuotteita voidaan käyttää puhtaasti kasvisraaka-aineena, mutta myös eläinperäisen tai ulkomaisen, GMO-raaka-aineen korvaajana. Eri karkeudet ja proteiinipitoisuudet tarjoavat käytölle erilaisia mahdollisuuksia, mutta myös uudenlaisia haasteita. Ulkoisesti tuotteet ovat jauhoja ja rouheita, mutta eivät ominaisuuksiltaan vastaa kuitenkaan perinteisiä viljoista valmistettuja jauhoja. Tässä Viljavan mallireseptit ja kokemusten vaihto auttavat puolin ja toisin maistuvien uusien kasvisruokien kehittämistä ja uusien hyvien ruokailukokemusten luomista terveellisen ruuan parissa.



Riittävästi proteiinia – vai onko?


Kuluneen talven aikana mediassa nousi esille virallisen ravintoneuvonnan vastaus proteiinibuumille ja kaiken kattavalle karppaukselle. Eikä suotta, hiilihydraateilla on oma sijansa ruokavaliossa – oikein syötynä ne jopa auttavat pääsemään uneen ja auttavat jaksamaan päivän rasituksissa. Proteiiniakaan ei voi pelkästään syödä, Atkinsin dieetti ja ketoosi ovat tulleet innokkaimmille dieettien testaajille liiankin tutuiksi. Entäpä jos proteiinin lähteitä olisikin useampia ja osa proteiinista voisi tulla kasviksista? Samalla lisätään kuin huomaamatta monityydyttymättömien rasvahappojen osuutta ruokavaliossa. Terveellinen välimerellinen keittiökin käyttää paljon kasviksia, ja Kauko-Idässä lihan ohella lämpimät ruuat sisältävät kotoista ruokaamme huomattavasti enemmän kasviksia.

Somen mielipidetsunamien ja yleisen informaatiotulvan keskellä on kuitenkin muistettava, että jokainen meistä on yksilöllinen ja niin myös ravitsemuksen tarpeemme ja ruokavaliomme. Koululainen, joka ei juurikaan syö lämmintä ruokaa – vanhus, jonka lihansyönti on ehkä vähentynyt ruuanlaiton vähenemisen, ruuan hinnan ja yksinkertaisesti ruokahalun vähenemisen vuoksi. Tai teini, joka ei enää suostu syömään pääsiäistipua, naapurin possua tai ylipäätään mitään eläinproteiinia. Puhumattakaan kiireisestä bisnesmatkaajasta tai kevyttä konttorityötä tekevästä aikuisesta. Jokaisella on omat haasteensa – harva meistä on tilastojen mukainen keskivertosuomalainen.

Kohtuus kaikessa – fleksaten kohti terveellisempää ruokaa


Kasvisruoan osuutta on neuvottu lisäämään, lihansyöjiä muuttamaan ruokailutottumuksiaan fleksaamalla enemmän kasviksia sisältäväksi. Ylipaino, kolesteroli, diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet ovat vakuuttava todiste siitä, että kasviksia meidän on syötävä entistä enemmän. Miksei siis myös osa tarvitsemastamme proteiinista voisi tulla kasvisruoassa? Ruoka voi maistua herkulliselta – tänä päivänä voi huoletta tilata ravintolassa kasvisruokaa tietäen saavansa vähintään yhtä maittavaa ruokaa kuin pihvin valinnut seuralainen.

Fleksaaminen voi olla myös keino, jolla perheissä opitaan syömään samaa ruokaa – eikä perheen ruuanlaittajan – äidin tai isän – tarvitse viettää kohtuutonta aikaa lieden ääressä valmistaessaan jokaiselle perheenjäsenelle omaa ateriaa. Voisiko se toimia myös vaikkapa kouluruokailussa?



Sikses parasta – maukasta kasvisruokaa

Satakunnasta  – Sikses parasta -hanke tarjoaa luontevan yhteistyökanavan elintarvikealan toimijoille sekä käyttäjien tarpeisiin tutustumiseen että uusien raaka-aineiden testaamiseen.

Jospa tällä tavoin syntyy vähitellen uusi suomalainen kasvisruokavalio – ehkäpä jonain päivänä sitä tarjotaan ylpeänä japanilaisille tai saksalaisille turisteille, joiden matkaoppaat ylistävät sen terveellisyyttä ja puhtaita makuja. Miksei?

Sillai kai? 
Kirsi Kaikkonen
Myyntipäällikkö, Suomen Viljava