Oodi lounaissuomalaisten elintarvikeyritysten kasvulle

Satakunnasta - Sikses parasta -hanke toteutti kasvuhalukkuuskartoituksen satakuntalaisille elintarvikealan yrityksille vuonna 2017. Kartoituksen avulla saatiin 30 elintarvikealan yrityksen näkymät muun muassa kasvun mahdollistavista tekijöistä ja kasvun haasteista. Vuosien 2016 ja 2017 aikana Innotori-hankkeen yritystarvekartoituksessa selvitettiin 47 lounaissuomalaisten elintarvikealan yrityksen innovaatiotoiminnan tarpeita pohjautuen yrityshaastatteluihin. Yrityshaastatteluja tehtiin Satakunnassa yhteensä 26. Yritystarvekartoituksen haastattelukysymykset keskittyivät yritysten tuotekehitykseen, osto-, myynti- ja markkinointikanaviin, laatu- ja ympäristöasioihin, vientiin, yritysyhteistyöhön, asiakastarpeisiin sekä tulevaisuudennäkymiin.  Molemmissa hankkeissa haastatellut yritykset toimivat ruokaketjun kaikissa vaiheissa ja ovat pääsääntöisesti mikro- tai pk-yrityksiä.

Yhteenvetona todettakoon, että lounaissuomalaisten elintarvikeyrityksien tahtia tehdä määrätietoista työtä kasvun eteen ei voi kuin ihailla. Molempien hankkeiden yrityshaastatteluiden vastauksista ilmeni, että valtaosa yrityksistä tavoittelee toiminnassaan maltillista kasvua – ääripäät voimakas kasvu tai nykytilan säilyttäminen olivat lähes tasoissa. Maltti on siis valttia ja järki on päässä!

Mitä kasvua mahdollistavia tekijöitä on olemassa?

Yritykset näkevät markkinointiyhteistyön tärkeyden: yritysten väliselle yhteistyölle ja kehitysprojekteille on tarvetta. Mikro- ja pk-yrityksissä markkinointi ja sen kehittäminen on jokapäiväinen ilmassa leijuva haaste. Kasvua edesauttavia tekijöitä ovat myös uudet tuotteet ja uudet markkinat. Eikö kuulostakin ihanteelliselta, että ammattikeittiöt käyttäisivät lähialueiden elintarviketuottajien tuotteita? Eilen julkistettu Vuoden lähiruokateko on myönnetty paikallisviljelijän ja lounasravintolaketjun väliselle yhteistyölle. Odotan innolla, milloin tämä konsepti rantautuu Satakuntaan ja Varsinais-Suomeen. Mikä mainio tulevaisuuden aluevaltaus! Termi kuluttajalähtöisyys nousi haastatteluissa esiin monesti. Miten ihmeessä asettua asiakkaan saappaisiin? Missä välissä ehtii tehdä markkinamyyrän työtä?

Entäpä sitten ne haasteet?

Kasvua rajoittavia tekijöitä ovat muiden muassa potentiaalisten markkinakanavien löytäminen, pääoma (sen puuttuminen) sekä tuotantotilojen rajallisuus. Mikro- ja pk-yritykset haluavat itse tehdä tuotekehitystä, mutta kehitystyötä rajoittaa ajankäyttö ja taloudelliset resurssit. Myös tulevaisuus mietityttää - mihin suuntaan pitäisi kehittyä? Miten pysyä mukana trendien aallonharjalla? Myös osaavan työvoiman saatavuus koettiin haasteellisena. Kotimaassa ei osaavia tekijöitä ole tarjolla riittävästi ja osaavat tekijät siirtyvät nopeasti muihin tehtäviin. Käsityöt eivät saa arvostusta niin paljoa kuin kuuluisi. Huh. Satakuntalainen pessimismi yrittää nousta esiin!

Lista kasvun suurimmista haasteista saattaa olla pidempi kuin kasvun mahdollistavat tekijät. En antaisi tälle kuitenkaan kovin suurta roolia, sillä yritystoiminnasta puuttuisi suola ilman arkipäiväisiä, pitkäjänteisiä haasteita. Elintarviketuotannon ”boogie” maamme lounais- ja länsikolkassa on joka tapauksessa ennen kaikkea positiivinen! Siitä on oltava ylpeä. Ennen kaikkea ylpeä on oltava yrityksistä, jotka haasteista huolimatta näkevät valoisan tulevaisuuden ja tekevät uraauurtavaa työtä maakuntiemme elintarviketeollisuuden hyväksi.

Sillai kai?

Tuuli

p.s Innotori-hankkeen yritystarvekartoitusraportti on luettavissa täältä.