Työni puolesta ensin mieleen nousivat hyödyt
paikallistalouteen, työllisyyteen ja maaseudun elinvoimaan. Tärkeitä asioita - mutta
tylsää luettavaa. Entäs sitten pinnalla olevat ekologisuus, hiilijalanjälki ja
ilmastonmuutos? Tai terveellisyys ja hyvinvointi? Kaikki nämäkin asiat
liittyvät lähiruoan käyttöön, mutta niistä on kirjoitettu jo aika paljon.
Koska haluan tietää mitä suuhuni laitan, ja luotan siihen,
että satakuntalaiset tuottajat ja jalostajat osaavat hommansa ja tekevät työnsä
kunnolla. Kyse on siis luottamuksesta satakuntalaiseen tuottajaan ja
jalostajaan. Ja jos asiat haluaa varmistaa, voi ottaa yhteyttä ja käydä paikan
päällä toteamassa asian. Päiväsaikaan ja yrittäjän luvalla tietenkin. Olen käynytkin katsomassa, miten Niina hellii
lehmiään ja kuinka Tommi pui viljaansa. Olen nähnyt, kuinka Marita valvoo
kurkkusäilykkeidensä laatua tiukalla silmällä. Voi olla, että Alejandrokin on
yhtä tarkka tomaattiensa suhteen, mutta kyllä minä mieluummin ostan Mikon
kasvattamia - kun kerta olen nähnyt, miten homma toimii.
Uskon, että monet ovat samaa mieltä kanssani - niin hyvin
REKO-toiminta on nostanut suosiotaan. Kuluttajat kaipaavat kasvoja ja tarinoita;
on mukavampaa ostaa Juhan kasvattamaa ja teurastamaa lihaa, kuin suojakaasuun
pakattua marketin hyllystä. Eikä tarvitse lukea pientä printtiä varmistaakseen,
onko tuote nyt varmasti kotimaista.
Lähiruualla on kasvot. Sen on kasvattanut joku lähellä
sinua. Joku, joka kehtaa asua lähelläsi vielä senkin jälkeen, kun on tuotteensa
sinulle myynyt. Takuu ei niin sanotusti häviä, kun perävalot sammuvat.
Toki Satakunnassa tuotetaan paljon myös laadukkaita
raaka-aineita teollisuuden tarpeisiin, eihän kaikilla voi olla näitä herkkuja
näin lähellä. Mutta niidenkin tuottajilla on kasvot ja tuotteet ovat
jäljitettävissä.
Sillai kai? Sari
Kuvassa yksi Niinan lehmistä.
Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta – Sikses parasta -hankkeessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti