Lähiruuan tulevaisuus on valoisa

Suomalaiset ovat alkaneet arvostaa yhä enemmän kotimaista ruoantuotantoa koronan myötä, selviää juuri julkaistuista LähiTapiolan Arjen katsaus -kyselyn tuloksista. Varsinkin naiset kertovat alkaneensa arvostaa suomalaista ruokaa aiempaa enemmän.

Kaupat ovat myös uutisoineet, että kotimaisen ruuan myyntiluvut ovat kasvaneet korona-aikana. 

Olen seurannut maataloutta ja myös ruoka-alaa koko työurani ajan. Jo ennen koronaa on ollut selvästi havaittavissa kasvanut kiinnostus ruoan alkuperään eli siihen, missä ja miten syömämme ruoka on tuotettu. 

Kun aloitin työurani,  maatalous ja elintarviketeollisuus toimivat vahvasti säännellyillä kotimarkkinoilla. Kotimaista tuotantoa suojasi silloin vahva rajasuoja.

Suomen liittyminen EU:n jäseneksi muutti toimintakentän kerralla. Samalla kun maataloustuotteiden hinnat laskivat Suomessa, niin tuonti ulkomailta vapautui yhtenä yönä. 

Jo ennen EU-jäsenyyttä maatalouden organisaatiot ja keskeiset kotimaiset elintarviketalot perustivat Hyvää Suomesta -alkuperämerkin. Se on edelleen paras ja varmin tapa varmistua elintarvikkeiden raaka-aineiden kotimaisuudesta. 

Vähitellen alkoi ruuan kotimaisuuden lisäksi nousta keskustelu lähiruuasta. Olin itse mukana kehittämässä Maakuntien Parhaat -alkuperämerkkiä, joka luotiin lähiruuan tuotantoon keskittyneille pienemmille elintarvikeyrityksille.

EU:hun liittymisen jälkeen ei valtakunnan media juurikaan ollut kiinnostunut elintarvikkeiden alkuperästä tai siitä miten ja missä raaka-aineet on tuotettu. Silloin puhuttiin vain ruokakorin hinnasta ja jopa ihannointiin tuontiruokaa.

Nyt tilanne on aivan toinen. Ruoan alkuperä kiinnostaa suurta osaa kuluttajista ja valintoja kaupassa ohjaa kotimaisuus ja tuotannon läheisyys. Enää ei riitä, että ruoka on kotimaista, vaan monia kuluttajia kiinnostaa tietää tarkemmin ruoan alkuperä. Halutaan myös suosia oman kunnan tai maakunnan yrittäjiä.

Toivottavasti kuluttajien kiinnostuksen ja ostokäyttäytymisen muutos tulee näkymään myös maataloustuotannon kannattavuudessa, mikä varmistaa toiminnan jatkuvuuden.

ProAgria Länsi-Suomi on ollut mukana monissa kehittämishankkeissa, joissa pyritty nostamaan kiinnostusta Satakunnan omaan, monipuoliseen ruoantuotantoon. Satakunnan monipuolista elintarvikesektoria kuvaa se, että hankkeita on toteutettu niin kutunjuuston kuin viljeltyjen sienien ympärillä jo paljon ennen someaikaa. 

Olen päässyt mukaan oman alueen tuotantoa edistävissä tempauksiin mm. Senaatintorilla, Helsingin messukeskuksessa, Porin kävelykadulla tai Kirjurinluodossa. Yhteistyö yritysten ja yrittäjien kanssa on ollut antoisaa tuottaen monia ideoita omaan työhön.

Nyt olemme yhdessä Pyhäjärvi-instituutin ja Satafoodin kanssa tehneet työtä satakuntalaisen ruuan nostamiseksi entistä paremmin tunnetuksi. Kuten yleensä, nytkin yhteistyö on osoittanut voimansa.

Päätän työurani ProAgria Länsi-Suomen toimitusjohtajana vuoden vaihteessa. Kiitän kaikkia yhteistyökumppaneita kuluneista vuosista ja toivotan lähiruualle vielä nykyistäkin parempaa tulevaisuutta!

Sillai kai,

Timo Junnila
Toimitusjohtaja
ProAgria Länsi-Suomi

Ei jäädä tuleen makaamaan!

 Kynäilin taannoin eräässä toisessa yhteydessä seuraavaa: ”Varsinainen meedio olisi saanut olla, että olisi arvannut vuosi sitten, mitä vuosi 2020 tuo tullessaan. Ollapa sama meedio ja nähdä, mitä seuraavat vuodet tuovat tullessaan!”

Koronaviruspandemia on kohdellut elintarviketeollisuuden toimialan yrityksiä eri tavoin eri alueilla. Rajoituksilla ja suosituksilla on ollut negatiivisia taloudellisia vaikutuksia toimialaan ja asiakaskuntiin. Toisaalta pandemia on nostanut kotimaisen ja lähiruoan arvostusta sekä ymmärrystä omavaraisuudesta. Korona on saanut monet tukemaan pienyrittäjiä. Suomen elintarviketeollisuus on pienyritysvaltainen. Pienten elintarvikeyritysten kriisinsietokyky on suuria yrityksiä heikompi.  Alan yrityksistä noin 60 % työllistää 1–5 henkeä. Satakunnassa tämä lukema on jopa 80 %. Mikroyritykset ovat myös merkittävä kausityön tarjoaja. Esimerkiksi yrittäjävetoiset leipomot ovat saaneet tuta koronapandemian kurimuksen, kun kahvila- ja konditoriatoiminta käytännössä seisahtui keväällä.

Elintarviketeollisuuden pk-yrityksissä koronan myötä suurimmat muutokset liittyivät keväällä töiden uudelleen organisointiin ja uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen. Lisäksi se rohkaisi yrityksiä kehittämään uusia tapoja palvella asiakkaita ja kiihdyttänyt digitaalisuutta sekä verkkokaupan kasvua.

Viestit Satakunnan elintarvikealan yrityskentältä kertovat, että suurimmilta kauhuskenaarioilta on koronaviruspandemian aikana vältytty. Yrityksissä on varauduttu poikkeustilanteisiin jo ennalta riskikartoituksin ja niiden varalle on laadittu tarkat toimintasuunnitelmat.

 

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin?

Ei likemmin tarvitse olla aiemmin mainitsemani meedio, että voi todeta suomalaisen elintarviketeollisuuden olevan varpaillaan. Kriisin vaikutukset alkavat hahmottua jälkisyklisessä taloudessa ja vasta tulevat ajat näyttävät vaikutusten laajuuden. Kuten muussakin elämässä, kriisin aikana syntyneet ja vakiintuneet toimintatavat tulevat osiltaan jäämään pysyviksi – hyvässä ja pahassa. Tällä haavaa elintarvikealan pk-yritysten pahimpana kehittämisen esteenä nähdäänkin yleinen suhdannetilanne. Kuluttajien ostovoiman epävarmuus heiluttaa yritysten luottoa tulevaan.

Kaikkia korona ei sentään ole kurittanut. Ruokakaupat ovat tituleerattu korona-ajan voittajiksi. Ensi viikolla juhlittava joulu näkyy elintarvikemarkkinoilla ennätyksellisen vilkkaana. Viitteitä tähän antaa Päivittäistavarakauppa ry:n julkaiseman päivittäistavaroiden vähittäismyynnin myynnin kasvu kuluneen vuoden mittaan. Korona-aikana suosiotaan ovat kasvattaneet myös REKO-ringit sekä muut verkkokauppakanavat, joissa kauppa käy tällä hetkellä vilkkaana.

Suomalainen ruoantuotanto tulee olemaan jatkossakin merkittävä toimiala. Tulevaisuus on pitkälti kuluttajien käsissä. Valitsemalla kotimaista ja suosimalla paikallista tuetaan koko kotimaista ruokaketjua. Pidetään siis huolta, että koko ruokaketju selviää voittajana.

 

Sillai kai?

Tuuli 

Satafood Kehittämisyhdistys ry 

Elintarviketeollisuuden tuotanto on raaka-ainevaltaista ja ala nojaa kotimaiseen alkutuotantoon. Teollisuudessa käytetyistä raaka-aineista noin 80 % on kotimaisia.

 

Lähteet:

Elintärkeä, monimuotoinenelintarvikeala -raportti

Pk-toimialabarometri :Elintarviketeollisuus, syksy 2020

 

Antoisa ja haasteellinen vuosi paketissa

Suomi syö Satakunnasta – Sikses parasta -lähiruokaa hanke sai antoisan vuoden, joka sisälsi myös kasan haasteita sekä toimintatapojen muutoksia. Tammikuussa olimme vielä läsnä kasvokkain mm. Älykäs maaseutu -tilaisuudessa.  Innokkaasti valmistelimme SuomiAreenaa, messumatkoja, kuntakierroksia ja kannustimme tuottajia sekä jatkojalostajia osallistumaan erilaisiin tapahtumiin.  

Ehdimme jo muutamiin tapahtumiin, kunnes iski Covid-19 ja kaikki tapahtumat siirtyivät, peruuntuivat tai vaihtuivat etätilaisuuksiksi. Toisaalta hankkeemme eteni kuin juna. Viestimme ruokaketjusta ja nostimme esille satakuntalaisia yrittäjiä sekä heidän tarinoitaan. Koronatilanne otettiin huomioon keväällä monella tavalla, kuten Reko-toimijoiden ja -tuottajien viestintäohjeissa. Teimme edelleen yhteistyötä yritysasiantuntijoiden kanssa ja kerroimme avoimesta tukihausta. 

Kotona kotimaista -päivänä kannustimme kurkistamaan omalle lautaselle ja huolehtimaan, että lautasella oli kotimaisten pienyrittäjien tuotteita. Samoin pääsiäisenä edistimme lampaanlihan käyttöä. Marko Jori opasti käyttämään paikallisia ja kotimaisia raaka-aineita niin, etteivät eurot karkaa muualle. 

Toukokuussa järjestettiin Aitoja makuja -yhteistyönä webinaari, jossa pureuduttiin lähiruoan vaikutukseen aluetaloudessa. Satakunnan lukemat olivat huikeat ja luomunkin osalta oli tullut kasvua.  Monessa kunnassa lähiruokapäivä on joka päivä.

Yrittäjien kevät oli haastava. Toisaalta moni löysi uusia tapoja tuottaa palveluita asiakkaille ja Ulvilassa vuoden yksinyrittäjänä Kristiina Heinonen piti huolta, että munkit ja simat löysivät kuluttajat Reko -jaoissa.

Toukokuussa pääsimme seuraamaan kylvöjä ja kasvukauden alkamista haittasi kylmyys. Kasvukausi pääsi vauhtiin kesäkuussa ja sato alkoi valmistua. Aloitimme parsalla, villiyrteillä, perunalla ja mansikoilla. Vierailimme toreilla, kesäkahviloissa sekä tilamyymälöissä ja hankkeemme maskottikana kokkaili grilliherkkuja.

 

  Seurasimme myös asiantuntijatyötä ruokaketjussa. Saimme tietoa tuholaistarkkailusta ja myöhemmin syksyllä saimme lukea blogista kasvinviljelystä, vihannestuotannosta ja puutarhatuotteista. Vaihtelevat olosuhteet olivat koko kasvukauden erikoisuus. Alkukesällä ihmettelimme kuivuutta, heinäkuussa jälkiversoamista ja syksyllä kasvukauden pitkittymistä. Onneksi sato saatiin korjattua ja toimitettua jatkojalostajille. 

Syksyllä järjestelimme lähiruokapäivää ja kannustimme osallistumaan Osta tilalta -päivään. Suomalaisen ruoan -päivänä teimme ruokaneuvontaa Facebookissa ja Instagramissa suorissa lähetyksissä. Satakuntalaisten kotitalousopettajien ja MTK Satakunnan kanssa vierailimme Pohjois-Satakuntalaisilla tiloilla. Kotitaloustunneille on jaettu runsaasti tietoa ja vinkkejä satakuntalaisesta ruoantuotannosta hyödyntäen www.siksesparasta.fi -sivustoa. 

Syksyn pimetessä keskityimme juureksiin. Kerroimme sokerijuurikastehtaasta ja Otson päivän iloitsimme koko satakuntalaisesta ruokaketjusta. Lähiruokapäivä järjestyi hienosti ja lähes kaikki Satakunnan kunnat olivat mukana toteuttamassa päivää. 

 Uutena tapana kertoa koululaisille ja opiskelijoille lähiruoasta aloitimme etäoppitunnit. Teams-yhteyden avulla pidimme oppitunteja ja näitä saa varailla vielä hankkeen loppuun asti. 

Jouluun ja uuteen vuoteen matkaamme luottavaisina. Edelleen suunnittelemme tapahtumia kesään 2021, jolloin luvassa olisi SuomiAreenaa ja Okraa. Kiitän koko työryhmää jaksamisesta ja etäilystä. Onhan meillä jotain uuttakin luvassa vuoteen 2021.
 

Siitä lisää talvella - sillai kai

Anna Kari

ProAgria Länsi-Suomi, Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset