Puuhaillessani kasvihuoneessa palautuu mieleeni muisto noin
kymmenen vuoden takaa. Silloin meillä kotona oli vielä emakkosikala, joka
määritti pitkälti perheen aikataulut. Ekaluokkalainen poikamme oli koulussa kirjoittanut
aineen aiheenaan ”Meidän perhe”. Hän kirjoitti: ”Meidän isä hoitaa kaiket
päivät possuja. Äitini sen sijaan on tomaattihullu.” Possujen hoitaminen
päättyi vuonna 2009, mutta äidin tomaattiihulluus sen sijaan pahenee vuosi
vuodelta… Lapset toteavat jossain vaiheessa kevättä taimikasvatusten alettua,
että jaahas, koti alkaa olla taas viidakko!
Tomaattihulluus alkoi aikoinaan tv-ohjelmasta, jossa
esiteltiin italialaista vihanneskauppaa. Tomaatteja oli tarjolla lukuisia
lajikkeita eri tarkoituksiin: salaattiin, pastaan, kastikkeisiin ym., kaikkiin
omat lajikkeensa. Ihmettelin, että miksi meillä on kaupoissa vain tavallisia,
kirsikka- ja pihvitomaatteja. Aloin etsiä netistä eri tomaattilajikkeiden
siemeniä. Ensimmäiset eksoottiset siemenet taisin tilata suoraan Italiasta ja
siitä lähtien olenkin joka vuosi kasvattanut mm. Cuore di Bue –tomaattia, joka
sopii lähes mihin tarkoitukseen tahansa. Olenpa saanut muutamat ystävänikin
siihen tykästymään niin, että joko kasvattavat sitä itse tai sitten norkoavat
tomaatteja minulta… Nykyään lukuisia lajikkeita saa myös suomalaisista
nettikaupoista.
Lähes kymmenen vuoden ajan kasvatin tomaatteja, chilejä,
paprikoita, munakoisoja, erilaisia meloneja jne. isäni rakentamassa noin 20 m2
muovikasvihuoneessa. Pari vuotta sitten minulle tuli tilaisuus ostaa
edullisesti samankokoinen ihan ammattimainen kasvihuone, jota oli käytetty
orkideoiden kasvatukseen. Ajattelin, että korvaan vanhan kasvihuoneeni sillä.
No, ahne kun olen, en sitten malttanutkaan hävittää vanhaa hyväksi havaittua
kasvihuonetta ja nyt tuolla mäellä sitten tönöttää kaksi kasvihuonetta molemmat
tupaten täynnä… Tomaatti- ja chililajikkeita on molempia noin 20 ja niiden
lisäksi vähän sitä sun tätä. Joka syksy vakuutan, että ensi vuonna laitan
vähemmän taimia ja keskityn vain muutamaan lajikkeeseen. Mutta itseni tuntien
voin vakuuttaa, että ensi vuonna lajikkeita on varmasti taas muutama lisää…
Kesällä olin työmatkalla Italiassa, tomaattihullun
taivaassa! Haukoin henkeäni ravintolassa, jonka ruokalistassa lueteltiin eri
ruoissa käytettävät tomaattilajikkeet. Kullakin lajikkeella oli oma symbolinsa
ja ruokalistaan oli symboleilla merkitty, mitä lajikkeita siinä käytetään. En
ole suuri pizzan ystävä, mutta kolmen tomaattilajikkeen pizza basilikalla
(ilman juustoa) vei kyllä kielen ja mielen. Tomaateissa todellakin on eroja
kuten viineissä. Eri lajikkeilla saadaan rikkautta makumaailmaan. Ja ne värit:
punaista, oranssia, keltaista, violettia, lähes mustaa!
Tomaatteja ei tule koskaan liikaa, sillä niitä voi myös säilöä.
Yksi lempiresepteistäni on paholaisen hillo ja monenlaista ketsuppireseptiä on
myös tullut kokeiltua. Suuren osan tomaateista pakastan tomaattimurskana.
Syksyllä jää aina osa tomaateista kypsymättä ja raa´at tomaatit voi säilöä
etikka-sokeri-mausteliemellä.
Lisämausteen harrastukseen on tuonut se, että olen viime
aikoina innostunut valokuvaksesta. Tomaatithan ovat ihanteellisia kuvattavia:
ne ovat upean värisiä ja muotoisia, ne pysyvät paikoillaan, eivät karkaa,
eivätkä heilu tuulessa. Tänään huomasin pohtivani ensi vuoden
tomaatti-istutuksia, että miten ne kannattaisi sijoittaa valokuvauksen kannalta
edustavimmin. Pitäisiköhän tästä tomaattihulluudesta jo huolestua?
Haastan teitä kaikkia tutustumaan eri tomaattilajikkeisiin
sekä käyttämään niitä monipuolisesti tuoreina ja säilöttyinä!
Sillai kai?
Teija
Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta – Sikses parasta -hankkeessa.