Tomaateissa on eroja

Puuhaillessani kasvihuoneessa palautuu mieleeni muisto noin kymmenen vuoden takaa. Silloin meillä kotona oli vielä emakkosikala, joka määritti pitkälti perheen aikataulut. Ekaluokkalainen poikamme oli koulussa kirjoittanut aineen aiheenaan ”Meidän perhe”. Hän kirjoitti: ”Meidän isä hoitaa kaiket päivät possuja. Äitini sen sijaan on tomaattihullu.” Possujen hoitaminen päättyi vuonna 2009, mutta äidin tomaattiihulluus sen sijaan pahenee vuosi vuodelta… Lapset toteavat jossain vaiheessa kevättä taimikasvatusten alettua, että jaahas, koti alkaa olla taas viidakko!

Tomaattihulluus alkoi aikoinaan tv-ohjelmasta, jossa esiteltiin italialaista vihanneskauppaa. Tomaatteja oli tarjolla lukuisia lajikkeita eri tarkoituksiin: salaattiin, pastaan, kastikkeisiin ym., kaikkiin omat lajikkeensa. Ihmettelin, että miksi meillä on kaupoissa vain tavallisia, kirsikka- ja pihvitomaatteja. Aloin etsiä netistä eri tomaattilajikkeiden siemeniä. Ensimmäiset eksoottiset siemenet taisin tilata suoraan Italiasta ja siitä lähtien olenkin joka vuosi kasvattanut mm. Cuore di Bue –tomaattia, joka sopii lähes mihin tarkoitukseen tahansa. Olenpa saanut muutamat ystävänikin siihen tykästymään niin, että joko kasvattavat sitä itse tai sitten norkoavat tomaatteja minulta… Nykyään lukuisia lajikkeita saa myös suomalaisista nettikaupoista.

Lähes kymmenen vuoden ajan kasvatin tomaatteja, chilejä, paprikoita, munakoisoja, erilaisia meloneja jne. isäni rakentamassa noin 20 m2 muovikasvihuoneessa. Pari vuotta sitten minulle tuli tilaisuus ostaa edullisesti samankokoinen ihan ammattimainen kasvihuone, jota oli käytetty orkideoiden kasvatukseen. Ajattelin, että korvaan vanhan kasvihuoneeni sillä. No, ahne kun olen, en sitten malttanutkaan hävittää vanhaa hyväksi havaittua kasvihuonetta ja nyt tuolla mäellä sitten tönöttää kaksi kasvihuonetta molemmat tupaten täynnä… Tomaatti- ja chililajikkeita on molempia noin 20 ja niiden lisäksi vähän sitä sun tätä. Joka syksy vakuutan, että ensi vuonna laitan vähemmän taimia ja keskityn vain muutamaan lajikkeeseen. Mutta itseni tuntien voin vakuuttaa, että ensi vuonna lajikkeita on varmasti taas muutama lisää…

Kesällä olin työmatkalla Italiassa, tomaattihullun taivaassa! Haukoin henkeäni ravintolassa, jonka ruokalistassa lueteltiin eri ruoissa käytettävät tomaattilajikkeet. Kullakin lajikkeella oli oma symbolinsa ja ruokalistaan oli symboleilla merkitty, mitä lajikkeita siinä käytetään. En ole suuri pizzan ystävä, mutta kolmen tomaattilajikkeen pizza basilikalla (ilman juustoa) vei kyllä kielen ja mielen. Tomaateissa todellakin on eroja kuten viineissä. Eri lajikkeilla saadaan rikkautta makumaailmaan. Ja ne värit: punaista, oranssia, keltaista, violettia, lähes mustaa!

Tomaatteja ei tule koskaan liikaa, sillä niitä voi myös säilöä. Yksi lempiresepteistäni on paholaisen hillo ja monenlaista ketsuppireseptiä on myös tullut kokeiltua. Suuren osan tomaateista pakastan tomaattimurskana. Syksyllä jää aina osa tomaateista kypsymättä ja raa´at tomaatit voi säilöä etikka-sokeri-mausteliemellä.

Lisämausteen harrastukseen on tuonut se, että olen viime aikoina innostunut valokuvaksesta. Tomaatithan ovat ihanteellisia kuvattavia: ne ovat upean värisiä ja muotoisia, ne pysyvät paikoillaan, eivät karkaa, eivätkä heilu tuulessa. Tänään huomasin pohtivani ensi vuoden tomaatti-istutuksia, että miten ne kannattaisi sijoittaa valokuvauksen kannalta edustavimmin. Pitäisiköhän tästä tomaattihulluu­desta jo huolestua?

Haastan teitä kaikkia tutustumaan eri tomaattilajikkeisiin sekä käyttämään niitä monipuolisesti tuoreina ja säilöttyinä!

Sillai kai? 

Teija 

Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta – Sikses parasta -hankkeessa.