perjantai 27. elokuuta 2021

Löydä lähituotteet kaupan hyllyltä - katso kauppiaan lähiruokatervehdys!

 K-Market Kiukaisten sekä Huittisten K-Market Huhkolan ja Härkäpakarin kauppias Eveliina kertoo, että heille ja heidän asiakkailleen lähiruoka merkitsee paljon. Esimerkiksi sitä, että ostetaan yrittäjältä. Eveliina muistuttaa, että omat valinnat ovat tärkeitä.

- Suositaan paikallista ja vähintään kotimaista, hän kannustaa.

Kurkista kauppaan ja katso kauppiaan lähiruokatervehdys videolta!



perjantai 23. heinäkuuta 2021

Aitoa lähiruokaa Satakunnasta


Lähellä tuotettu ruoka on löytänyt tiensä satakuntalaisten ostoskorien kautta ruokapöytiin. Ja hyvä niin, sillä lähiruokatuotteen löytyminen aamiaiskattaukselta, illallispöydästä tai vaikka koululaisen välipalalaatikosta tukee oman maakuntamme työllisyyttä. Bonuksena, lähiruoan ostaminen on myös ilmastoteko; lähellä tuotetun ruoan ympäristörasitus jää pienemmäksi, kun kuljetusmatkat ovat maltillisia. Lähiruoka on siis myös ympäristötietoisen ihmisen valinta.

Oman maakunnan parhaaksi
Olemme perustamisestamme lähtien pitäneet toisistamme huolta ja yksi Satakunnan Osuuskaupan arvoista onkin olla hyvä satakuntalainen. Kauppojemme valikoimista löytyy monen kokoista lähituottajaa. Osa lähiyrityksistä toimittaa tuotteita valtakunnallisesti koko S-ryhmän valikoimiin, mutta saattaapi sesonkiaikaan niitä tuttuja, pienen yrityksen tuotteita löytyä vain siitä omasta lähikaupasta. Yhteensä lähiruokatuottajia Satakunnan Osuuskaupalla on satakunta ja lähiruokatuotteita noin tuhatkunta. Sesonkiaika osuu juuri tähän satokauteen, heinä-elokuulle, mutta löytyy niitä tuttuja satakuntalaisia herkkuja sieltä kaupan hyllyltä läpi vuodenkin. 

Mistä sitten tunnistan satakuntalaisen lähiruokatuotteen?
Satakuntalaiset vihannekset ja kasvikset, tuoreet lihat ja kalat, leipomo- ja maitotaloustuotteet, makkarat, mehut ja muut ruokavalmisteet tunnistat omasta logosta. Satakunnan Osuuskaupalla on käytössä Aitoa lähiruokaa Satakunnasta -logo, jonka löydät lähiruokatuotteen hintamerkinnän vierestä mm. hyllynreunasta. Lähiruokamerkin edellytyksenä on, että tuote on Satakunnan maakunnan alueella tuotettua tai jalostettua ruokaa ja jalostetussa ruoassa raaka-aineen alkuperä on suomalainen.

Piritta Ståhlström
markkinointipäällikkö
Satakunnan Osuuskauppa 

keskiviikko 30. kesäkuuta 2021

Satakunnassa kesäpäivänä voi kuulla merimiestarinoita tai nauttia leipomon herkuista

 Olen viimeisen kolmen kesän aikana huomannut, että retki voi monen tunnin matkaamisen sijaan löytyä läheltä omasta kotikunnasta. Lähiruokahankkeen parissa työskennellessäni olemme työryhmän kanssa käyneet vierailemassa satakuntalaisissa kohteissa, joihin suuntaamalla saa mukavan vapaapäivän ja hymyn kotiin vietäväksi.

Käsitöistä kiinnostuneille Liljan lankakauppa on ehdoton. Sen seinillä on hyllyt täynnä eri värisiä lankoja jokaiseen projektiin ja liikkeessä asiantunteva palvelu, jos kaipaa apua lankakerien valinnassa. Oikeaa väriä tai langan laatua miettiessä voi välissä juoda mietintäkahvit kaupassa ja sen jälkeen tehdä ostokset loppuun.

Matkalla Leväsjoelle lankakauppaan on syytä pysähtyä Kankaanpäässä maistelemaan leivoksia Kahvila-konditoria Postellissa, joka toimii vanhassa tiilirunkoisessa postitalossa.

Luvian Laitakari on oikea paikka kaikille, jotka pitävät merituulesta ja suolaveden tuoksusta. Siellä sijaitsee kaljaasi Ihanan kotisatama. Ihanan miehistö järjestää muutaman tunnin kestäviä yleisöpurjehduksia ja voin luvata, että tarinoita mereltä tulet varmasti kuulemaan. Miksi kapteeni Markku Hermosella ja poosu Jopi Alasella on aina yhteinen lakritsipussi purjehduksilla mukana? Siihen saattaa matkan aikana saada vastauksen, kun on ensin yhdessä tuumin matkustajien kanssa saatu purjeet nostettua ylös.

Jos mielesi tekee kuulla tarinoita, mutta meri ei ole sinua varten, kannattaa vapaapäivän kohteeksi ottaa Villilän kartano Nakkilassa. Vasta remontoidussa kartanoympäristössä niitä riittää. Kävimme työryhmän kanssa kartanossa aamupalalla ja kesän aikana on luvassa lisää retkiä! Seuraamalla hanketta sosiaalisen median kanavissa saat retkivinkit talteen ensimmäisten joukossa. 

Mukavaa kesää!
Kaisa

keskiviikko 9. kesäkuuta 2021

Suomesta löytyy ainekset ruokamatkailun kasvuun

 

Lauhavuori-Hämeenkangas Geoparkista löytyy esimerkiksi kuvan pirunpelto.

Korona pandemian laantuessa ja toivottavasti pian hiipuessakin, ruokamatkailun kasvun odotetaan Suomessakin jatkuvan. Esimerkiksi Euroopassa (Ranskassa, Italiassa, Espanjassa ja muuallakin Keski-Euroopassa) ruokamatkailun merkitys on selkeästi suurempaa kuin täällä meillä.

Myös Suomessa ennustetaan ruokamatkailun kasvua. Käsite tarkoittaa ruokaan ja juomaan liittyviä aktiviteetteja, joitten kautta matkailija kokee paikallisia makuja ja ilmapiiriä. Suomen ruokamatkailua on edistetty mm. Hungry for Finland - hankkeessa. Suomen vahvuudet, kuten luonnon puhtaus, runsaat vesivarat sekä näiden myötä puhtaat elintarvikkeet antavat pohjaa myös ruokamatkailun markkinointiin ulkomaille. Ostetuimmat lähiruokatuotteet, kuten viljapohjaiset tuotteet, kasvit ja juurekset, maito, hedelmät ja marjat sekä paikallinen liha ja kala ovat perus raaka-aineita myös Suomen ruokamatkailulle. Näistä voidaan valmistaa paikallisten reseptien mukaisia annoksia. Myös riistalihan saatavuuden parantaminen tukisi ruokamatkailua. Läheltä pyydetty kala houkuttelee myös maistamaan jotain paikallista.

Yllä sanottu pitänee siis paikkansa. Käytännössä eteen tulee mm. se asia, että lähiruokayrityksen on tunnettava asiakkaansa tarpeet (tuotteet, jalostusaste jne) sekä myös jakelun ja koko toimitusketjun vaatimukset. Suurimpia haasteita on pienet volyymit ja toimituserät. Paikallinen yrittäjien ja tuottajien yhteistyö on ehdoton edellytys menestykseen.

Kaiken kaikkiaan ruokamatkailun ja lähiruoan takana olisi nähtävä kestävät arvot, kuten puhtaus, kestävä tuotanto ja eettisesti kestävä toimintatapa. Ja tuoda ne esille palveluja ja ateriapalveluita ostavalle asiakkaalle. Nykyinen SOME-ympäristö tarjoaa kohtuu hintaisen ympäristön tuoda esille näitä asioita laajemmallekin kohderyhmälle.

Meillä Satakunnassa on meneillään paikallista ruokamatkailua edistävä kampanja #GastroSatakunta. Kampanjan tarkoituksena on rakentaa Google Maps kartta-alusta, jota seuraamalla asiakas voi löytää itselleen uusia ruokamatkailukohteita Satakunnasta.

Satafood Kehittämisyhdistyksellä on menossa Pohjois-Satakunnan ja eteläisen Pohjanmaan alueella Maaseutumatkailu- ja lähiruokahanke Leader toimintaryhmien rahoittamana. Yksi keskeinen asia ko. hankkeessa on Lauhavuori-Hämeenkangas UNESCO Global Geopark kansallispuistoalue. Alueella tullaan panostamaan  Geoparkin lisäksi myös Geofood-ruokatuotteisiin.

Allekirjoittaneen mielestä Ruokamatkailulla on Suomessakin laajasti kehitysmahdollisuuksia, myös sesonkiluonteisesti. Kysymys on halusta kehittää omaa konseptia oikeaan suuntaan.

Jari Lehmusvaara
Toimitusjohtaja,
Satafood

keskiviikko 5. toukokuuta 2021

Kasvukauden kynnyksellä

 

Anna-Kaisa Jaakkola toimii MTK-Satakunnan toiminnanjohtajana.  Kuvassa Anna-Kaisa miehensä Villen kanssa.

Iso osa meidän elämästämme kuluu töiden parissa. Se miten mielekkääksi ja tärkeäksi oman tehtävänsä kokee, vaikuttaa elämänlaatuumme varmasti enemmän kuin tahtoisimmekaan.

Satakuntalaisittain olisi varmaan parempi jättää kehumatta, mutta todettakoon nyt kuitenkin, että tykkään työstäni. 

Maatalouden ja maaseudun parissa ja sen puolesta työskentely uppoaa niin syvälle omiin arvoihin ja elämäntapaan, että on vaikea kuvitella, mikä toinen ala tuntuisi yhtä kotoisalta.

Uskon, että moni maatalousyrittäjä voi sanoa samaa. Joskin alkutuotanto on alana sellainen, että vastaavaa vuoristorataa on varmasti vaikea tai jopa mahdoton kokea missään muussa työssä. Konerikko kiireisimpään sadonkorjuuaikaan, sade silloin, kun sitä on odotettu jo pitkään tai kun sen toivoisi jo loppuvan, kesäaamun tuoksut ja usva hakiessasi lehmiä laitumelta aamulypsylle, sukupolvien yhteistyö sukutilan eteen, näkemyserot toimintatavoissa ja omien lasten into maatilan töihin. Kevään ensimmäiset oraat ja syksyn viimeiset nostot. Listaa voisi jatkaa vielä pitkään, mutta luulen, että saitte jo ajatuksesta kiinni. Päivät ovat vaihtelevia, oma kädenjälki ja tehtyjen päätösten vaikutukset näkyvät kohtuullisen nopeasti. Ilo saadaan onnistuneesta porsituksesta, tasaisesta ja terveestä kasvustosta. Pettymyksiäkin tulee, mutta niitä ei tarvitse erikseen listata, ne pysyvät ihmisluonnon takia muistissa varsin hyvin muutenkin.

Asiat, joihin voidaan tilatasolla vaikuttaa, hiotaan tappiin, jotta voidaan paremmin varautua niihin, joihin vaikutusmahdollisuudet ovat vähäisemmät tai olemattomat. Kuten nyt vaikka se sää ja viime vuosina yhä enemmän myös yleinen keskusteluilmapiiri. 

Maatalouteen liittyvän keskustelun ja siihen liittyvän tietämättömyyden tueksi ovat monet alueemme tilat tehneet jo vuosia loistavaa työtä. Tilakäynnein ja päiväkotivierailuin lisätään koululaisten ja kuluttajien ymmärrystä maatalouden arjesta ja kotimaisesta ruuantuotannosta.

MTK:n Kokkaa kotimaista -kampanja vei ja vie tänäkin vuonna yläasteiden 8-luokkalaisille reseptit, raaka-aineet ja tietopaketin paikallisten yhdistysaktiivien ansiosta. Saimme siitä paljon hyvää palautetta ja kiitoksia. Kuulemma harvemmin yläasteen köksän tunnilla päästään valmistamaan naudan paistia. Eikä sovi unohtaa Sikses Parasta -porukkaa ja monta muuta hyvää lähiruoka-kasvattajaa. 

Meillä kotona keskustellaan lasten kanssa usein ruuasta, mistä se tulee ja että me suosimme mielellämme kotimaisia tuotteita. Lapsilla on varmaankin sen takia kauppareissuilla aina välillä tapana huikata, ”äiti, onko tämä kotimaista, voidaanko tätä ottaa”. Useimmiten se saa aikaan hymyileviä katseita muissa asiakkaissa ja toivon, että laittaa sopivasti ajattelemaan myös oman ostoskärryn sisältöä. Pienillä teoilla ja hyvällä asenteella voidaan vaikuttaa oman elinympäristön ajattelumalleihin ja lisätä kotimaisen alkutuotannon arvostusta.

Sää ja siihen vaikuttaminen pysyy mahdottomien töiden listalla, vaikka
vaihteleviin ja jopa ääriolosuhteisiin varautumisesta opitaan koko ajan lisää. Peltojen vesitaloutta parannetaan entisestään, vuoroviljelyyn kiinnitetään huomiota jne. Kyllä te tiedätte.  

Meillä MTK-Satakunnassa on muuten alkamassa Ilmastotekoja ruohonjuuritasolla  -hanke, jonka tavoite on konkretisoida ilmastoasiat maatilatasolle. Myös sieltä saadaan lisää eväitä oman tilan toimintaan ja myös julkiseen keskusteluun. Toivottavasti nähdään tulevissa tilaisuuksissa.

Tätä kirjoittaessani olemme taas uuden kasvukauden, uuden alun edessä. Aiempien vuosien viisaudet, hyvät ja huonot kokemukset takataskussa, valmiina ottamaan uudet onnistumiset ja haasteet vastaan.

Olen kyllä usein kuullut sanottavan, että viljelijä ei tule koskaan valmiiksi. Aina voi oppia uutta ja tehdä asioita toisin, mikä osaltaan tekee työstä mielenkiintoisen.

Valtavasti tsemppiä kaikille kevään töihin, pitäkää myös itsestänne huolta, maatalousyrittäjä on tilan tärkein toiminnan edellytys!

Sillai kai,

Anna-Kaisa

torstai 8. huhtikuuta 2021

Erään ravintolakeittiön synty

 Julkaisemme vaiherikkaan ja yksityiskohtaisen tarinan nakkilalaiselta yrittäjältä Harri Höglundilta. Kiitos Harrille, että jaoit meille tarinan, josta voi ehkä olla muille oppia. Samalla kertomus on yhdenlainen selviytymistarina korona-ajassa, kun tuttu ja turvallinen riistetään ja vastalahjana annetaan epävarmuutta.

Harri ja Marjo Höglund (edessä), keittiössä Mirva Laine
 

Mikä ihmeen Verstas?

Verstas Juhlat vietti avajaisia huhtikuun lopulla 2019 ja Verstas Moottorikahvila avasi ovensa 1.6.2019. Toiminta lähti hienosti käyntiin ja asiakkaat ottivat paikan heti omakseen. Rohkeasti rouhealle, yhtenäiselle juhlatilalle oli kysyntää ja päätös pitää erilaisia elävään musiikkiin liittyviä tapahtumia kerran kuukaudessa osoittautui oikeaksi.

Toiminnan alkuvaiheessa juhlaväen ruoan hoitivat asiakkaiden valitsemat pitopalvelut. Tapahtumissa menimme yksinkertaisilla annoksilla, kuten pulled bork burger ja cole slaw, de luxe hodari, nachos ja dippi, kokonainen palvattu possu herkullisine lisukkeineen tai sitten ostimme juhlabuffetin pitopalvelulta. Juhlien suunnitteluvaiheessa juhlaväki kysyikin usein, onko meillä tarjota myös ruoka heidän juhliinsa.

Järjestämämme tapahtumat olivat suosittuja ja alkoi tuntua siltä, että on aika siirtyä seuraavalle tasolle. Takaraivossa olikin kehittynyt idea Verstaan päädyssä oikealla puolella olevan vanhan sahatavarakuivaamon muuttamisesta kunnolliseksi keittiöksi.

 

Tästä keittiöksi?

Verstaan historiaa

Verstasta on kolmikerroksinen noin 1000 m2 tiilirakennus, jonka rakentaminen aloitettiin Lammisen sahan toimesta 1950. Rakennus on rakennettu vanhan soramontun reunalle, joten etupuolelta se on kaksi kerroksinen, mutta kellari on montun puolelta myös maan tasalla.  Saha toimi toisella puolella Pyssykankaantietä ja oli hyvin merkittävä työllistäjä Nakkilassa. Saha tarvitsi toimintaansa tukemaan korjaamon, höyläämön, puusepänverstaan ja kuivaamon. Sahan korjaamo sijoitettiin pohjakerrokseen ja siellä toimii yhä Uuno Lammisen poika Olli Lamminen, kyläseppä ja pelle peloton, joka täyttää nyt lokakuussa 90 vuotta. Katutasoon tuli sahan höyläämö ja yläkertaan puusepänverstas. Jalostettava sahatavara piti saada kuivaksi ja näin ollen rakennuksen päätyyn L-kirjaimen lyhyen viivan omaisesti rakennettiin kolmikamarinen kuivaamo.

Korona-aika, haaveiden lunastamisen aikaa

Haaveemme ravintolakeittiöstä oli ollut taka-alalla, koska tiesimme, että on mahdotonta pitää juhlatilaa, järjestää tapahtumia ja rakentaa vanhasta uutta rajusti purkaen. Keväällä 2020 alkoikin maailmalta kuulua yllättäviä uutisia, joita ei oikein voinut ensin uskoa. Korona, Covid-19 uhkaa maailmaa. Alettiin puhua erilaisista rajoituksista koskien messuja, festivaaleja, kokoontumisia, tapahtumia, ravintoloita jne. Olimme tietysti huolissamme ja seurasimme tilannetta. Sitten se kielto tuli, ei saa järjestää tapahtumia, jossa on yli 50 henkilöä ja myöhemmin yli 20 henkilöä. Emme enää voineet toimia. Kaikki tapahtumat peruttiin. Olimme hetken lamaantuneita, mutta sitten päätimme, että nyt on tilaisuutemme rakentaa ravintolakeittiö.

Haasteena oli kuivaamorakennuksen sisäkatto, se oli vain 2,2 m korkea ja päällä oli betoninen välitaso, jolla olivat puhallinmoottori ja lämmityspatterit. Suunnitelma oli toki kehittynyt isommaksi kuin peruskeittiö.

Tavoitteena oli rakentaa tänne maalle sellainen keittiö, että ei ainakaan tarvitse hävetä. Keittiö, jossa pystytään tarjoamaan laadukasta ja monipuolista ruokaa, kuten kaupungeissakin. Pistimme tavoitteen korkealle ja lähdimme liikkeelle. Koska emme saaneet pyörittää juhlatila- ja kahvilatoimintaa, päätin, että menen itse mukaan rakennusprojektiin ja säästämme näin yhden rakennusmiehen kustannuksen. Olen lähes 30-vuotisen yrittäjäurani aikana ollut mukana monessa rakennusprojektissa ja uskoin, että tämä hoituu kuten muukin rakentaminen, mutta olinkin väärässä.

Rohkeasti eteenpäin, eihän rakennusprojekti nyt niin hankalaa ole hallista

Päätimme ryhtyä toimeen huhtikuun ensimmäinen päivä 2020, siis aika tarkalleen vuosi sitten. Oli mielenkiintoista kahlata läpi projektin aikana otettujen kuvien ja videoiden joukosta tähän kirjoitukseen sopiva materiaali. Aurinko paistoi ja kevät teki tuloaan.

Suunnitelma oli alusta alkaen aivan selkeä, ensin katto pois ja sitten välitaso alas ja uusi katto liittolaatan päälle valettuna. Tämän katto toimisi samalla kattoterassina. Sitten valetaan uusi lattia ja koneet sisään. Helppo homma, ehditään varmaan kesän tapahtumiin saamaan kaikki kuntoon…

Katon purku - haaste, joka oli voitettavissa

Katon purkua. Peltikaton alla huopaa ja lautaa sekä purua

Katon purku alkoi irrottamalla vanha peltikatto, jonka alta löytyi huopakatto, joka sekin saatiin vauhdilla pois. Homma luonasi. Sitten tuli lautakatto, jonka jälkeen pääsimme käsiksi betonikattoon. Betonikatto oli rakennettu siksi, että se kesti kuivaamon kuumat ja kosteat olosuhteet. Kipin kapin Rentalle, jossa Nakkilan oma poika Petri Nyroos vuokrasi meille piikkauskoneen ja bensiinikäyttöisen, ison timanttisahan, joka eroaa moottorisahasta niin, että siinä on timanttisaha normilaipan ja -terän tilalla. Siinä sitten sahattiin ja purettiin - betonin alla oli purua eristeenä ja tietysti toinen betonikatto. Voin sanoa, että siinä oli sahaamista, piikkaamista ja hakkaamista. Apuna oli myös ystävämme Tapio Svärd, joka kuorma-auton romukouralla nosteli pois sahaamiamme betonilaattoja. Kun katto oli poissa, oli aika voittajafiilis, mahtavaa!

Haasteellinen betonilaatta, joka piti purkaa uuden tieltä.


Purkamista ja haasteita.

Vanhan rakennuksen säilyttämisen riemua


Ratkaisu seinien säilytykseen

Katto oli poissa! Nyt voitiin ottaa välitaso alas. Suunnittelimme välitason pudottamista, mutta samalla ymmärsimme kaikki, että kun kuivaamo on tehty 1950-luvun alussa, on jouduttu säästämään materiaaleissa. Seinärakennelman sisäpuolinen betonivalu oli vain noin 5 cm ja sitten oli välitila, jossa sahanpurua eristeenä ja muurattu tiiliseinä, joka kiersi kaiken. Ongelmana oli, että tiiliseinää ei ollut tuettu. Oli vain muurattu ja välitaso oli se, mikä sitoi kaiken kasaan. Vastaavan mestarin Vesa Heikkilän ja Nakkilan Sihuman Markku Pohjosen kanssa pidimme palaverin ja päätimme, että emme voi vain pudottaa välitasoa alas, koska silloin sortuvat seinät.

Jotkut tutut puhuivat jo, että olisi parempi ottaa kaivuri ja purkaa pois kaikki ja rakentaa uusi. Tätä emme halunneet, vaan nimenomaan haluisimme säilyttää vanhan rakennuksen ja sen tunnelman. Halusimme pystyä sanomaan, että tämä on ollut vanha sahatavarakuivaamo. Olisi hölmöä sanoa, että tässä oli kuivaamo, jonka purimme ja rakensimme keittiön.

Siitä alkoikin sitten seuraava vaihe: seinien tukeminen, eristys ja raudoitus. Ennen työn aloittamista piti kaikki sahanpuru imuroida suurtehoimurilla seinien välistä pois. Väli oli tien puoleisella seinällä niin iso, että meidän rakennusmiehemme Miksu, mahtui seinien väliin.

Miksu seinän välissä.

Rakensimme koko rakennuksen ympärille, ylös asti valumuotit vanerilevyistä, jotka tuimme lankuilla. Levyt olivat myös sisäpuolella. Valulukot harjateräksestä, aivan kuten uutta rakentaessa. Meillä oli kaikki vanha rakenne muottien sisällä.

Laitoimme välitilaan eristeeksi uretaanilevyt ja raudoitimme harjateräsverkoilla. Valu tehtiin kolmessa erässä, maksimi 1 m korkeuteen kerrallaan, jotta seinien pullistuminen betonin painosta vältettiin. Metrin jälkeen seis ja viikon päästä uusi valu jne.

Oli todella jännittävää valaa ja pelkäsin, että jotain tapahtuu. Kaikki meni kuitenkin hyvin ja pääsimme muottien purun jälkeen purkamaan välitason pois. Silloin oli hieno tunne.

Ravintola näyttää jo ravintolalle.

Seinät säilyivät ja seuraavaksi LVI-töihin

Tässä vaiheessa olivat tekniset asiat tulleet esille, ja tällä tarkoitan vesi- ja viemäritöitä. Ja sen mitä kukaan tavallinen kuolevainen ei ymmärrä: ilmanvaihtoa! LVI-suunnittelijasta alkoikin tulla sellainen olo, että hän on vihollinen. Joka kerta kun juteltiin, nousi verenpaine ja kustannukset. Mitä enemmän laitteita sen enemmän viemäröintiä ja ilmanvaihtoa. Tässä vaiheessa oli pakko päättää, mitä keittiöön tulee ja mihin mikäkin laite sijoitetaan.

Keittiö sisältä.

Laitevalintoihin apua kollegoilta ja tutuilta

Meillä ei ollut mitään kokemusta ravintolakeittiöstä. Kokata osataan, mutta ei sen enempää. Päätettiin lähestyä laitemyyjiä, joista parhaimman kopin otti Dieta. Heiltä tuli mies paikalle ja keskusteltiin toiveistamme. Edustaja tietysti kertoi mitä muut olivat tehneet ja kun kokous oli päättynyt, lista tarvittavista laitteista oli pitkä. Tuntui siltä, että onko todellakin tarve näin monelle laitteelle, vesipisteelle ja valmistelutasolle? Päätimme lähestyä tuttua, jolla ravintola Järvenpäässä. Kävimme tutustumiskäynnillä heidän keittiössään ja saimme paljon ideoita ja neuvoja.

Meille oli hyvin vaikea päättää lopullista linjaa, mitä ruokaa haluaisimme tehdä. Tämä oli tärkeä päätös, koska se vaikuttaa konevalintoihin ja määrään. Totta kai konekauppias myy ja saa kaiken kuulostamaan tarpeelliselta.

Meillä oli kuitenkin tarve vielä saada varmistus. Puolisoni, Marjo sanoikin, että hän soittaa porilaisille ravintoloille ja kysyy, jos he neuvoisivat. Minä nauroin ja sanoin, että ei ne nyt tulevaa kilpailijaa auta. Marjo soitti. Yllätys oli suuri, että apuja löytyi heti. Paikan päälle eri palavereihin tulivat Steakhouse Rosenbomin Petteri Rosenbom ja Dantes Pizzerian Jaro Lundgren. Käytiin läpi koneluetteloita ja ruokalistoja.  Päädyimme sitten mielestämme oikeaan lopputulokseen. Hiiligrilli oli osa toivelistaa, mutta kun ravintolakäyttöön tarkoitettu hiiligrilli maksaa noin 10 000 euroa, vedimme siitä viivan yli. Hiiligrillille on kyllä ilmanvaihdossa paikka ja sen voi lisätä myöhemmin. Olisihan se mahtavaa grillata pihvit, kana ja kala. Mutta kenties myöhemmin.

Loistava viemäröinti vaatii uhrauksia

Nyt pääsemme tähän parhaaseen ystäväämme LVI-suunnittelijaan. Koneet on valittu ja sijainnit päätetty. Viemärit ja lattiakaivot pitää olla rosteria, jotta ne tasaisin väliajoin voi höyrypestä rasvasta. Lattiakaivoja tulikin sitten meidän 6x8 m kokoiseen keittiöön 7 kpl!! Näistä kaksi isoa mittatilauskaivoa. Eihän siinä mitään, pitää näitä olla, kun määräykset niin sanovat. Tuntuu, että kaikki vain on ylimitoitettua. Etenkin ilmanvaihto. Ilmaa pitää imeä ulos laitteiden päällä olevasta huuvasta 1 560 litraa sekunnissa ja saman verran tilalle. Enhän minä suunnitelmia katsellessani ymmärtänyt, mitä se tarkoittaa. LVI-suunnittelijan kuvat lähetettiin huuvavalmistajille ja kun sain tarjouksen, putosin tuolilta. Koneiden päälle tuleva huuva oli lähes viisi metriä pitkä ja yli kaksi metriä leveä. Hintalappu oli 20 000 euroa. Sitten pitää olla ilman poistava kanavisto ja uutta ilmaa tuova ja korvausilmaa tilalle lämmittävä tuloilmakone.

Lopputulos oli uuden henkilöauton hankintahinnan arvoinen tekniikka katossa hoitamassa ilmanvaihtoa.

Rakentaminen jatkuu.

Myin kaksi harrasteautoani Ruotsiin, jotta sain tarvittavan määrän pääomaa kasaan jatkaa projektia. Kun nämä kylmää hikeä aiheuttavat kuviot oli saatu alta pois, jatkui rakentaminen. Nyt kaikki oli selvää ja eteneminen helppoa. Jälkeenpäin on turvallinen olo, kun kaikki on oikein suunniteltu, vaikka LVI-suunnittelijaa moitinkin. Kesä oli jo pitkällä ja rajoitteet oli poistettu. Ihmiset liikkuivat ja pystyimme järjestämään tapahtumia. Valettiin lattia ja eristettiin sisäkatto.


Laatoitus tehtiin kauniilla petrolin värisillä laatoilla.

Odotimme kovasti päivää, jolloin saimme asentaa koneet. Kesken rakentamisen meillä oli yksi iso tapahtuma ja keittiö oli tositoimissa, vaikka kokkasimme vain osalla laitteita ja ilman ilmanvaihtoa. Kaikki sujui hyvin ja kaikkia naurattaa näin jälkeenpäin tuota iltaa muistellessa. Verstas Goes Rock´n´roll tapahtumassa oli China Man Wok -annoksia, makkaraperunat, pitakebab herkullisilla lisukkeilla ja tynnyrigrillissä grillattuja chicken wingsejä ja coleslawta. Kattoterassi valettiin kuumana kesätorstaina, joka oli Moottorikahvilapäivä. Lisäksi valua sai kastella 20 min välein. Asiakkaita nauratti ja kaikista huomasi odotuksen. Odotukset, miltä näyttää, kun kaikki on valmista.

Lopulta kaikki on valmista, mutta korona siirtää avausta

Olimme suunnitelleet keittiön oikean juhlallisen avauksen pidettäväksi Verstaan jouluillallisilla, jotka ovat ihanan tunnelmalliset ja suositut. Tämä olisi ollut keittiön tulikaste. Valitettavasti koronarajoitukset iskivät kovasti ja marraskuun alusta alkaen ne ovat olleet niin tiukat, että ei ollut mahdollisuutta minkäänlaiseen toimintaan. Emme halua avata ravintolaa, kun kaikki pelkäävät liikkua. Me olemme valmiina ja painamme start-nappia, kun rajoitukset hellittävät. Keittiömme on valmis loihtimaan herkullisia annoksia, joissa käytämme mahdollisimman paljon lähiruokaa, vihanneksia lähipelloilta, munia, kanaa, naudan-, sian- ja lampaanlihaa lähitiloilta, kalaa joesta ja merestä ja riistaa lähialueen metsistä. Näemme valtavat mahdollisuudet yhteistyöhön paikallisten toimijoiden kanssa. Juuri nyt ihmiset etsivät elämyksiä läheltä ja etenkin maaseudulta.

Suunnitelmissa ruokalistalle

Tällaisia annoksia olemme suunnitelleet ruokalistalle meidän rohkeasti rouheaan ravintolaamme, joka aukeaa alkukesästä, mikäli rajoituksia höllennetään:

Alkuruokia

-       Savukalaa esim. ahven ja lohi uusien perunoiden ja voisulan kanssa
-       Kylmäsavulohi ja maalaisperunasalaatti
-       Silliherkku ja varhaisperunat
-       Silliä, kaprista, munaa, punasipulia, maustekurkkua, smetanaa ja varhaisperunat
-       Etanapannu
-       Naudan paahtopaisti ja aiolia
-       Riimihärkää ja piparjuurikreemi
-       Maalaispatee ja mustaherukkahilloketta
-       Pähkinäinen spelttiriisisalaatti
-       Parsaa ja voisulaa
-       Uunissa paahdettua parsaa, parmesan-juustoa


Pääruokia

 Pasta:

-       Savulohipasta Verstaalla savustetusta lohesta
-       Pasta Carbonara

Kala:

-       Päivän kala (paistettu lohi, ahven tai kuha) varhaisperunat, kastike kalan mukaan
-       Silakkapihvit, muusi, piparjuurismetanakastike
-       Verstaalla savustettu lohi, raikas tillikermaviilikastike ja varhaisperunat
-       Fish & Chips, herneet ja tartarkastike
-       Janssoninkiusaus
-       Paistetut silakkafileet

Liha ja kana:

-       Pippuripihvi Tenhontilan luomusisäfileestä, raikas salaatti ja uuniperuna
-       Tsaarinpesän lammas, raikas salaatti ja ranskalaiset
-       Deluxe-burger ranskiksilla (peruna tai bataatti)
-       Possun sisäfile
-       Kanttarelli-possupata
-       Pippurinen porsaankastike
-       Lihamureke
-       Karjalanpaisti
-       Lihapullat
-       Maksa-pekonikastike
-       Seesamikanaa
-       Basilika-parmesankanaa
-       Currykana
-       Läskisoosi ja perunat
-       Uunimakkara, perunamuusi

 Kasvis:

-       Ratatouille
-       Verstaan härkäpapupihvit, riisi
-       Falafel, hernepyree, riisi

Keitot:

-       Lohikeitto
-       Jauhelihakeitto
-       Lihakeitto
-       Purjo-perunasosekeitto
-       Kasvisminestrone
-       Kukkakaalikeitto
-       Maa-artisokkakeitto

Salaatteja

-       Caesar-salaatti (naturel, rapu, kana)
-       Fetasalaatti

Annoksia on monia, mutta ruokalistakin tulee vaihtumaan sesonkien mukaan.

Tuliko sinulla jotakin mieleen? Haluatko vaikuttaa tai vinkata ideoita.

Ota yhteyttä: Harri 0400 668 079 tai harri.hoglund@verstasjuhlat.fi

Vaikka ravintolakeittiön rakentaminen oli raskain hanke, mitä olen ikinä toteuttanut, ei se kaduta. Paljon olemme oppineet. Arvostan ja näen ravintolatoiminnan aivan uusin silmin. Odotan innolla, kun normaali elämä taas alkaa.

Mukavaa alkanutta kevättä kaikille!

Harri Höglund

perjantai 26. maaliskuuta 2021

Villiinny vihanneksista

 

Kasvimaan ja kasvihuoneen syyskunnostus tapahtuu yleensä marraskuun harmaudessa, jolloin kasvihuoneesta voi vielä löytää muutaman kypsän tomaatin. Kuukausia kestänyt vihannesten kasvatus, joka alkoi helmi-maaliskuussa ensimmäisillä tomaattien, chilien ja paprikoiden kylvöillä, kyllästyttää ja väsyttää. Silloin tulee tehtyä pyhiä lupauksia, että seuraavana vuonna kasvatan vain paria tomaattilajiketta ja korkeintaan viittä chililajiketta, vähän perusjuureksia ja salaatteja sekä muutamaa yrttiä. Enkä yritäkään kasvattaa mitään eksoottisia uusia lajikkeita! Ja tämä päätöshän pitää…kunnes tulee tammikuu ja ensimmäiset siemenluettelot tipahtavat postilaatikkoon. Niitä on pakko selailla jo matkalla postilaatikolta kotiovelle. Ja niin se pyhä lupaus haihtuu saman tien taivaan tuuliin!

Siemenluettelot ovat kiehtovaa luettavaa kauniine kuvineen ja kiehtovine teksteineen. Tomaatteja kuvataan esimerkiksi seuraavasti: ”Oranssinkeltaisissa, mehukkaissa hedelmissä on hapanimelä, hieno aromi.” ”Hieno makeuden ja happoisuuden ja hienoisen kermaisuuden tasapaino.” ”Hyvin erikoinen päärynätomaatti. Viuhkoissa pieniä kullankeltaisia hedelmiä, joilla on tummat hartiat.”. Eihän tuollaisia voi vastustaa! Siemenluetteloiden parissa vierähtääkin monta iltaa ja lähiviikkojen sisällä postilaatikkoon tupsahtaa lähetyksiä aika monista siemenliikkeistä. Ja siellä on mukana niitä eksoottisiakin kasveja ja lajikkeita. Tänä keväänä uutena kokeilussa on kasvi nimeltä pepino.  Upeaa on se, että nykyisin kotimaisillakin siemenliikkeillä on todella hyvät valikoimat vihannesten eri lajikkeita. Aloittaessani harrastusta piti turvautua esimerkiksi tomaateissa ja chileissä ulkomaisiin siementuottajiin.

Siementoimitusten jälkeen ikkunalaudat ja kaikki mahdolliset tasot täyttyvät idätyksessä olevista purkeista ja purnukoista. Kasvien kasvaessa alkaa koti muistuttaa viidakkoa, mutta kasvun ihmeen seuraaminen on joka vuosi yhtä riemullista. Toisaalta odottavan aika tuntuu pitkältä, sillä sormet syyhyvät jo ulkotöihin ja kasvien istuttamiseen maalle ja kasvihuoneeseen. Mullan kuopsuttaminen on tietenkin toimistotyöntekijälle vastapainoa koneen ääressä istumiselle ja näpyttelylle, mutta luulen, että sen palkitsevuus liittyy johonkin ihmisen syvällisempään tarpeeseen luoda ja synnyttää uutta.

Sadon kypsyminen on tietenkin koko touhussa kaikkein parasta. Monipuolinen vihannesten kasvatus takaa vähintään puolen vuoden omavaraisuuden Teijan keittiössä. Kasvisraaka-aineet ovat aina tuoreita ja hyvän makuisia. Iloa niistä riittää kyllä talveenkin, sillä satoa tulee aina niin paljon, että riittää säilöttäväksi ja varastoitavaksi.


Puutarhanhoidon merkitys on hyvin kiteytetty kiinalaiseen sananlaskuun: ” Jos haluat olla päivän onnellinen, juo itsesi humalaan. Jos haluat olla vuoden onnellinen, mene naimisiin. Jos haluat olla koko elämän onnellinen, aloita puutarhanhoito."


 

 Sillai kai,

Teija Kirkkala, 

toiminnanjohtaja, Pyhäjärvi-instituutti


 

 

torstai 25. helmikuuta 2021

Ruokaketjun näkymiä ja pohdintoja tulevasta Pyhäjärven rannoilta

 


Haasteelliset ajat tuntuvat vaan jatkuvan, vaikka hetken jo näytti siltä, että maailma olisi rokotteiden ansiosta taas avautumassa jo lähes vuoden kestäneen koronapandemian ja sen aiheuttamien rajoitusten takia. Mutta toivotaan, ja uskotaan, että suurin osa suomalaisista olisi jo kesän aikana saanut rokotteen ja paluu vanhaan olisi mahdollista – vai onko ylipäätään enää paluuta vanhaan, muuttiko korona pysyvästi meidän tapojamme hankkia ja kuluttaa ruokaa?

Miten korona on siis vaikuttanut ruokaketjuun? Valtakunnallinen Ruokasektorin koordinaatiohanke teetti Gaia Consulting Oy:llä selvityksen siitä, miten korona on vaikuttanut elintarvikealan pk-yrityksiin (tulokset kokonaisuudessaan löytyvät täältä). Tulokset ovat mielenkiintoiset, sillä kokonaisuudessaan näyttää siltä, että alan pk-yritykset eivät olisi menettäneet myyntiä niin paljon kuin pelättiin. Tietysti ne toimijat, jotka menettivät paljon myyntiä HoReCa –sektorille, eivätkä löytäneet korvaavia asiakkuuksia, ovat kärsineet voimakkaastikin. Toisaalta nopea ja ketterä siirtyminen tuotteiden tai ruoka-annoksien myyntiin ja toimituksiin suoraan asiakkaille pelasti monien yritysten toiminnan jatkon. Ammattikeittiöiden ja ravintoloiden tuska valitettavasti tullee jatkumaan, kunnes tartuntojen määrät saadaan kuriin, siksi meidän jokaisen tulisi tukea näitä yrittäjiä ja mahdollisuuksiemme mukaan noutaa aina välillä arjen herkkuja kotiimme alan ammattilaisilta –turvavälit huomioiden ja maski päässä tietenkin.

Isossa kuvassa ruokaketju on siis selvinnyt kohtuullisen hyvin. Raaka-aineita on ollut saatavilla ja myynnin kasvu vähittäiskaupoissa on tasannut myynnin alenemista HoReCa –sektorille. Satakunta on hyvä esimerkki siitä, että elintarviketuotannon monipuolisuus ja useat oman tuotantosuuntansa valtakunnalliset kärkibrändit synnyttävät vahvan resilienssin alalle. Resilienssi ja alan kasvu siis turvaavat myös paikallista alkutuotantoa ja työpaikkoja elintarviketeollisuudessa.

Pohdintoja tulevaisuudestakin otsikossa lupailtiin, ja ne pohdinnat taitavat olla tässä blogissa vaikeimpia. Kriisiajat, kuten nyt käynnissä oleva koronapandemia, tuntuvat aina synnyttävän internettiin ja erityisesti sosiaalisen median kanaviin ”vaihtoehtoisia totuuksia” ja mitä kummallisempia viittauksia tutkimuksiin, joita ei ole edes olemassa. Iso tulevaisuuden kysymys onkin se, kuka hallitsee tietoa ja ketkä osaavat etsiä ja hyödyntää aitoa tutkimustietoa. Ruokaketjun tulevaisuuden keskiössä on aina ollut, ja tulee aina olemaan, peltolohkojen kyky tuottaa satoa. Ilmastonmuutos, satokauden aikaiset kuivuudet, hiilensidonta, maan köyhtyminen ja toisaalta jatkuva tarve vähentää keinolannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä ovat isoja muutosajureita satakuntalaisessa kasvinviljelyssä. Isossa roolissa ovat myös alati nopeasti muuttuvat kulutustrendit.

Näihin isoihin haasteisiin, mutta toisaalta myös mahdollisuuksiin, olemme Pyhäjärvi-instituutissa lähteneet pureutumaan hyvin laaja-alaisesti yhdessä aktiivisten maanviljelijöiden ja elintarvikeyritysten kanssa. Maan kasvukuntoon ja vesitalouteen haetaan uusia, tutkimuspohjaisia käytännön ratkaisuja, joita pilotoidaan useilla eri tiloilla. Erilaisilla uusilla kaukokartoitus- ja anturimenetelmillä kerätään suuria määriä dataa, jonka hyödyntämiseen kehitetään uusia digitaalisia ja tekoälyyn pohjautuvia ratkaisuja yhteistyössä Tampereen yliopiston Porin yksikön ammattilaisten kanssa. Uusia menetelmiä ja teknologisia ratkaisuja tullaan kehittämään myös kasteluveden määrän ja oikea-aikaisuuden osalta. Teollisuuden raaka-ainetarpeisiin tullaan pilotoimaan peltotasolla myös useita uusia kasveja ja yrttejä –eikä pilotit rajoitu pelkästään peltoon, sillä aloitamme keväällä myös laajan vertikaaliviljelypilotin. Uusina teemoina v.2021 ovat mukana myös lahtivajojen kehittäminen tukemassa riistanlihan myyntimahdollisuuksia ja järvikuoreen tuotteistamistyö. Käynnissä on myös useita koulutuskokonaisuuksia, niin elintarviketeollisuuden asiantuntijoille ja työntekijöille kuin luomu- ja yrttiviljelijöille. Ja koko tämän hyvin laajan ruokaketjun kehittämistyön rinnalla, ja usein voimakkaasti integroituneenakin siihen, tehdään instituutissa tieteelliseen tutkimukseen ja vahvaan asiantuntijuuteen pohjautuvaa tutkimus- ja kehittämistyötä vesien hoitoon ja –suojeluun liittyen.

Eli miltä satakuntalaisen ruokaketjun tulevaisuus näyttää tiivistetysti? Minun mielestäni se näyttää hyvältä. Satakuntaan, ja erityisesti Rauman seutukuntaan, on keskittynyt suuri määrä yrityksiä, jotka haluavat jatkossakin käyttää paikallisia raaka-aineita. Erilaiset muutosajurit tuovat aina uusia haasteita erityisesti alkutuotantoon, mutta osaavat, ja jatkuvaan oppimiseen uskovat viljelijät sekä arvoketjun muut toimijat ovat avainasemassa haasteiden kääntämisessä mahdollisuuksiksi. Siksi alaa on jatkuvasti kehitettävä ja vanhoja totuuksia on haastettava. Jatkossa Satakunnassakin tarvitaan yhä lisää tutkimukseen pohjautuvia käytännön sovelluksia eli uusia kasveja, teknologioita, menetelmiä ja viljelydatan kokoamismenetelmiä, joita tulisi myös pilotoida satakuntalaisissa olosuhteissa aidosti asiantuntevien kehittäjien ja ammattiviljelijöiden yhteistyönä.

 


Sillai kai,

Marko

Pyhäjärvi-instituutti

maanantai 8. helmikuuta 2021

Miksi muutos? Miksi ei?

 

Yksi korona-ajan harvoja positiivisia muutoksia on ollut se, että lähiruoan arvostus on nousussa. Samalla muutokset maataloussektorilla jatkuvat, ja epävarmuustekijöitä on paljon. MYEL-vakuutettujen keskipinta-ala jatkaa nousuaan, tukikausi on vaihtumassa ja maataloudessa vaaditaan entistä rohkeampia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja kuluttajien tarpeiden täyttämiseksi.

Osa muutoksista tapahtuu vaivihkaa, kuin itsestään. Toiset vaativat enemmän suunnittelua, mahdollisesti myös investointeja. Muutoksia suunniteltaessa on tärkeää arvioida muutoksen vaikutukset työkykyyn ja omaan hyvinvointiin. Hyvinvoiva yrittäjä jaksaa hoitaa asiat ajallaan ja uskaltaa pyytää apua.

Muutokset ovat valintoja

Toiset muutokset ovat haluamiamme ja toiset sellaisia, jotka koemme pakollisiksi. Kun muutos tuntuu itselle epämieluisalta, ei siihen ryhtyminen motivoi. Toisinaan muutoksia tarvitaan myös, jotta varmistetaan oman työkyvyn säilyminen. Työkyky on työnteon perusta, joka osaltaan mahdollistaa laadukkaan lopputuloksen.

Muutoksissa tärkeää on sallia sen eri vaiheet ja olla armollinen itselleen. Prosessiin kuuluu usein myös lamaannus, mutta se ei tarkoita, että muutos epäonnistuu. Silloin täytyy etsiä uudelleen usko omiin mahdollisuuksiin sekä muistuttaa itseään siitä, mikä on lopputuloksen merkitys itselle.

Parempi keskustellen kuin suin päin

Muutoksen vaikutus työmäärään, talouteen, läheisiin sekä omiin tulevaisuuden tavoitteisiin ja haaveisiin on hyvä käydä läpi keskustellen jonkun kanssa jo ennen siihen ryhtymistä. Keskustelua on hyvä ylläpitää myös prosessin aikana, koska silloin näkökulmaa sen vaikutuksista saadaan laajennettua. Meillä kun on innostuksissa helppo toimia ensiksi ja miettiä vasta sen jälkeen. Keskustelun tarkoitus ei ole lannistaa innostusta, vaan mahdollistaa muutoksen onnistuminen. Keskustelun ansiosta muutos voi toki olla erilainen kuin alkuasetelma.

Muutoksesta keskusteltaessa on taitoa pystyä kuulemaan myös läheisiltä näkökulmia, joista ei itse välttämättä pidä. Sama mikä pätee talouteen, pätee myös muutoksiin ”On parempi olla suurin piirtein oikeassa kuin täsmälleen väärässä”. Haasteiden tunnistaminen etukäteen auttaa suunnittelemaan muutoksen vielä paremmaksi.

Muutos on aina myös mahdollisuus

Lähes jokainen meistä elää tälläkin hetkellä jotain muutosta. Maatalousyrittäjien muutosten tueksi on MTK-Satakunnan Varavoimaa Farmarille muutoksiin -hankkeessa kirjoitettu Maatalousyrittäjän muutoskirja. Tutustu kirjaan tästä linkistä. Saat veloituksetta painetun version kirjasesta laittamalla asiasta sähköpostia allekirjoittaneelle.

Haaveile rohkeasti, keskustele mahdollisuuksista, käy ajatuksissasi myös mukavuusalueiden ulkopuolella – olet vapaa valitsemaan. Muista myös, että aina on vaihtoehtoja, kaikesta voi selvitä.

MTK-Satakunnan Varavoimaa Farmarille muutoksiin -hanke tarjoaa maatalousyrittäjille tietoa, tukea ja apua työhyvinvointiin, jaksamiseen, ihmissuhteisiin, talousasioihin, riskienhallintaan ja muutoksiin. Kaikki yhteydenotot, tapaamiset ja keskustelut ovat ehdottoman luottamuksellisia. Katso yhteystietomme tästä

Maatalousyrittäjät saavat maksutonta ja luottamuksellista apua jokaisessa maakunnassa. Kaikkien maakuntien osalta yhteystiedot löytyvät Melan Välitä viljelijästä -projektin sivuilta.

Virve Hindström
Hanke-asiantuntija
Varavoimaa Farmarille muutoksiin -hanke/MTK-Satakunta