torstai 25. helmikuuta 2021

Ruokaketjun näkymiä ja pohdintoja tulevasta Pyhäjärven rannoilta

 


Haasteelliset ajat tuntuvat vaan jatkuvan, vaikka hetken jo näytti siltä, että maailma olisi rokotteiden ansiosta taas avautumassa jo lähes vuoden kestäneen koronapandemian ja sen aiheuttamien rajoitusten takia. Mutta toivotaan, ja uskotaan, että suurin osa suomalaisista olisi jo kesän aikana saanut rokotteen ja paluu vanhaan olisi mahdollista – vai onko ylipäätään enää paluuta vanhaan, muuttiko korona pysyvästi meidän tapojamme hankkia ja kuluttaa ruokaa?

Miten korona on siis vaikuttanut ruokaketjuun? Valtakunnallinen Ruokasektorin koordinaatiohanke teetti Gaia Consulting Oy:llä selvityksen siitä, miten korona on vaikuttanut elintarvikealan pk-yrityksiin (tulokset kokonaisuudessaan löytyvät täältä). Tulokset ovat mielenkiintoiset, sillä kokonaisuudessaan näyttää siltä, että alan pk-yritykset eivät olisi menettäneet myyntiä niin paljon kuin pelättiin. Tietysti ne toimijat, jotka menettivät paljon myyntiä HoReCa –sektorille, eivätkä löytäneet korvaavia asiakkuuksia, ovat kärsineet voimakkaastikin. Toisaalta nopea ja ketterä siirtyminen tuotteiden tai ruoka-annoksien myyntiin ja toimituksiin suoraan asiakkaille pelasti monien yritysten toiminnan jatkon. Ammattikeittiöiden ja ravintoloiden tuska valitettavasti tullee jatkumaan, kunnes tartuntojen määrät saadaan kuriin, siksi meidän jokaisen tulisi tukea näitä yrittäjiä ja mahdollisuuksiemme mukaan noutaa aina välillä arjen herkkuja kotiimme alan ammattilaisilta –turvavälit huomioiden ja maski päässä tietenkin.

Isossa kuvassa ruokaketju on siis selvinnyt kohtuullisen hyvin. Raaka-aineita on ollut saatavilla ja myynnin kasvu vähittäiskaupoissa on tasannut myynnin alenemista HoReCa –sektorille. Satakunta on hyvä esimerkki siitä, että elintarviketuotannon monipuolisuus ja useat oman tuotantosuuntansa valtakunnalliset kärkibrändit synnyttävät vahvan resilienssin alalle. Resilienssi ja alan kasvu siis turvaavat myös paikallista alkutuotantoa ja työpaikkoja elintarviketeollisuudessa.

Pohdintoja tulevaisuudestakin otsikossa lupailtiin, ja ne pohdinnat taitavat olla tässä blogissa vaikeimpia. Kriisiajat, kuten nyt käynnissä oleva koronapandemia, tuntuvat aina synnyttävän internettiin ja erityisesti sosiaalisen median kanaviin ”vaihtoehtoisia totuuksia” ja mitä kummallisempia viittauksia tutkimuksiin, joita ei ole edes olemassa. Iso tulevaisuuden kysymys onkin se, kuka hallitsee tietoa ja ketkä osaavat etsiä ja hyödyntää aitoa tutkimustietoa. Ruokaketjun tulevaisuuden keskiössä on aina ollut, ja tulee aina olemaan, peltolohkojen kyky tuottaa satoa. Ilmastonmuutos, satokauden aikaiset kuivuudet, hiilensidonta, maan köyhtyminen ja toisaalta jatkuva tarve vähentää keinolannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä ovat isoja muutosajureita satakuntalaisessa kasvinviljelyssä. Isossa roolissa ovat myös alati nopeasti muuttuvat kulutustrendit.

Näihin isoihin haasteisiin, mutta toisaalta myös mahdollisuuksiin, olemme Pyhäjärvi-instituutissa lähteneet pureutumaan hyvin laaja-alaisesti yhdessä aktiivisten maanviljelijöiden ja elintarvikeyritysten kanssa. Maan kasvukuntoon ja vesitalouteen haetaan uusia, tutkimuspohjaisia käytännön ratkaisuja, joita pilotoidaan useilla eri tiloilla. Erilaisilla uusilla kaukokartoitus- ja anturimenetelmillä kerätään suuria määriä dataa, jonka hyödyntämiseen kehitetään uusia digitaalisia ja tekoälyyn pohjautuvia ratkaisuja yhteistyössä Tampereen yliopiston Porin yksikön ammattilaisten kanssa. Uusia menetelmiä ja teknologisia ratkaisuja tullaan kehittämään myös kasteluveden määrän ja oikea-aikaisuuden osalta. Teollisuuden raaka-ainetarpeisiin tullaan pilotoimaan peltotasolla myös useita uusia kasveja ja yrttejä –eikä pilotit rajoitu pelkästään peltoon, sillä aloitamme keväällä myös laajan vertikaaliviljelypilotin. Uusina teemoina v.2021 ovat mukana myös lahtivajojen kehittäminen tukemassa riistanlihan myyntimahdollisuuksia ja järvikuoreen tuotteistamistyö. Käynnissä on myös useita koulutuskokonaisuuksia, niin elintarviketeollisuuden asiantuntijoille ja työntekijöille kuin luomu- ja yrttiviljelijöille. Ja koko tämän hyvin laajan ruokaketjun kehittämistyön rinnalla, ja usein voimakkaasti integroituneenakin siihen, tehdään instituutissa tieteelliseen tutkimukseen ja vahvaan asiantuntijuuteen pohjautuvaa tutkimus- ja kehittämistyötä vesien hoitoon ja –suojeluun liittyen.

Eli miltä satakuntalaisen ruokaketjun tulevaisuus näyttää tiivistetysti? Minun mielestäni se näyttää hyvältä. Satakuntaan, ja erityisesti Rauman seutukuntaan, on keskittynyt suuri määrä yrityksiä, jotka haluavat jatkossakin käyttää paikallisia raaka-aineita. Erilaiset muutosajurit tuovat aina uusia haasteita erityisesti alkutuotantoon, mutta osaavat, ja jatkuvaan oppimiseen uskovat viljelijät sekä arvoketjun muut toimijat ovat avainasemassa haasteiden kääntämisessä mahdollisuuksiksi. Siksi alaa on jatkuvasti kehitettävä ja vanhoja totuuksia on haastettava. Jatkossa Satakunnassakin tarvitaan yhä lisää tutkimukseen pohjautuvia käytännön sovelluksia eli uusia kasveja, teknologioita, menetelmiä ja viljelydatan kokoamismenetelmiä, joita tulisi myös pilotoida satakuntalaisissa olosuhteissa aidosti asiantuntevien kehittäjien ja ammattiviljelijöiden yhteistyönä.

 


Sillai kai,

Marko

Pyhäjärvi-instituutti

maanantai 8. helmikuuta 2021

Miksi muutos? Miksi ei?

 

Yksi korona-ajan harvoja positiivisia muutoksia on ollut se, että lähiruoan arvostus on nousussa. Samalla muutokset maataloussektorilla jatkuvat, ja epävarmuustekijöitä on paljon. MYEL-vakuutettujen keskipinta-ala jatkaa nousuaan, tukikausi on vaihtumassa ja maataloudessa vaaditaan entistä rohkeampia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja kuluttajien tarpeiden täyttämiseksi.

Osa muutoksista tapahtuu vaivihkaa, kuin itsestään. Toiset vaativat enemmän suunnittelua, mahdollisesti myös investointeja. Muutoksia suunniteltaessa on tärkeää arvioida muutoksen vaikutukset työkykyyn ja omaan hyvinvointiin. Hyvinvoiva yrittäjä jaksaa hoitaa asiat ajallaan ja uskaltaa pyytää apua.

Muutokset ovat valintoja

Toiset muutokset ovat haluamiamme ja toiset sellaisia, jotka koemme pakollisiksi. Kun muutos tuntuu itselle epämieluisalta, ei siihen ryhtyminen motivoi. Toisinaan muutoksia tarvitaan myös, jotta varmistetaan oman työkyvyn säilyminen. Työkyky on työnteon perusta, joka osaltaan mahdollistaa laadukkaan lopputuloksen.

Muutoksissa tärkeää on sallia sen eri vaiheet ja olla armollinen itselleen. Prosessiin kuuluu usein myös lamaannus, mutta se ei tarkoita, että muutos epäonnistuu. Silloin täytyy etsiä uudelleen usko omiin mahdollisuuksiin sekä muistuttaa itseään siitä, mikä on lopputuloksen merkitys itselle.

Parempi keskustellen kuin suin päin

Muutoksen vaikutus työmäärään, talouteen, läheisiin sekä omiin tulevaisuuden tavoitteisiin ja haaveisiin on hyvä käydä läpi keskustellen jonkun kanssa jo ennen siihen ryhtymistä. Keskustelua on hyvä ylläpitää myös prosessin aikana, koska silloin näkökulmaa sen vaikutuksista saadaan laajennettua. Meillä kun on innostuksissa helppo toimia ensiksi ja miettiä vasta sen jälkeen. Keskustelun tarkoitus ei ole lannistaa innostusta, vaan mahdollistaa muutoksen onnistuminen. Keskustelun ansiosta muutos voi toki olla erilainen kuin alkuasetelma.

Muutoksesta keskusteltaessa on taitoa pystyä kuulemaan myös läheisiltä näkökulmia, joista ei itse välttämättä pidä. Sama mikä pätee talouteen, pätee myös muutoksiin ”On parempi olla suurin piirtein oikeassa kuin täsmälleen väärässä”. Haasteiden tunnistaminen etukäteen auttaa suunnittelemaan muutoksen vielä paremmaksi.

Muutos on aina myös mahdollisuus

Lähes jokainen meistä elää tälläkin hetkellä jotain muutosta. Maatalousyrittäjien muutosten tueksi on MTK-Satakunnan Varavoimaa Farmarille muutoksiin -hankkeessa kirjoitettu Maatalousyrittäjän muutoskirja. Tutustu kirjaan tästä linkistä. Saat veloituksetta painetun version kirjasesta laittamalla asiasta sähköpostia allekirjoittaneelle.

Haaveile rohkeasti, keskustele mahdollisuuksista, käy ajatuksissasi myös mukavuusalueiden ulkopuolella – olet vapaa valitsemaan. Muista myös, että aina on vaihtoehtoja, kaikesta voi selvitä.

MTK-Satakunnan Varavoimaa Farmarille muutoksiin -hanke tarjoaa maatalousyrittäjille tietoa, tukea ja apua työhyvinvointiin, jaksamiseen, ihmissuhteisiin, talousasioihin, riskienhallintaan ja muutoksiin. Kaikki yhteydenotot, tapaamiset ja keskustelut ovat ehdottoman luottamuksellisia. Katso yhteystietomme tästä

Maatalousyrittäjät saavat maksutonta ja luottamuksellista apua jokaisessa maakunnassa. Kaikkien maakuntien osalta yhteystiedot löytyvät Melan Välitä viljelijästä -projektin sivuilta.

Virve Hindström
Hanke-asiantuntija
Varavoimaa Farmarille muutoksiin -hanke/MTK-Satakunta

torstai 28. tammikuuta 2021

Vastuullisesti eteenpäin

Junnilan Timo summasi joulukuussa pitkän uransa vaiheita ProAgrian palveluksessa. En voi kuin ihailla Timon satakuntalaisen maaseudun ja maatalouden eteen tekemää kehittämistyötä ja sille omistautumista. Kiitos Timo!

Aloitin ProAgria Länsi-Suomen toimitusjohtajana vuodenvaihteessa ja ensitöikseni sain kutsun tulla mukaan Sillai kai -bloggaajaksi. Heti uusi aluevaltaus minulle. Ehkä näin alkajaisiksi hiukan taustoitan, kuka oikein olen.

Olen 48-vuotias satakuntalainen pirkanmaalainen, joka on ollut kirjoilla kahdessa eri kunnassa, koskaan muuttamatta. Kotipaikkani selvinnee jossain kohtaa tätä kirjoitusta, mutta sen voin jo kertoa, että ”tyynnä kyntää aurallansa maata isien” saa aina rintani kohoamaan ja ryhdin ojennukseen.

Koulutukseltani olen agronomi ja olen myös sivutoimiviljelijä ja pyörittänyt viljatilaa koko EU-ajan, siinä yksi syy kotipaikkauskollisuuteeni. 

 Ruuan kotimaisuus, lähiruoka ja vastuullisuus ruuan tuotannossa ovat hyvin lähellä sydäntäni. Kauppareissuilla joutsenlipun metsästys on minulle itsestäänselvyys. Lähiruuan suosiminen ei maaseudun asujalle ole kuitenkaan välttämättä niin helppoa kuin voisi luulla. Meilläpäin ei ole toimivia lähiruokarinkejä, eikä pienistä lähikaupoista löydy Lähellä tuotettu -hyllyjä. Toki herkullista oman pitäjän kutunjuustoa on aina tarjolla ja Kiikoisten torilta saa kesäisin maailman parhaiden tomaattien lisäksi kaikkia muitakin kausituotteita.

Kun tarkemmin mietin, ihan ilman lähiruokaa ei vatsamme taida talvellakaan täyttyä. Vaikka oman tilan viljaa ei käytetä hevosten tarvetta enempää, on kotitarveviljely säilynyt isovanhempien perintönä näihin päiviin. Perunan kylvö ja nosto ovat suvun yhteinen harrastus ja rypistys keväisin ja syksyisin. Edesmenneen isoisäni himo mustaviinimarjamehuun näkyy edelleen parinkymmenen viinimarjapuskan ja terveellisen viinimarjamehun muodossa. Pakastin meillä täytetään syksyisin mustikoilla ja puolukoilla, sinne löytää tiensä myös hirvi- ja peurapaistit. Mummoni sienisalaattia ei voita mikään ja paistetut kanttarellit tai suppilovahverokeitto vievät kielen mennessään. Yrttiviljelmät usein pääsevät hieman huonoon kuntoon kesän aikana, mutta yritystä on silläkin rintamalla. Pääsiäisenä viulu haetaan naapurin lammastilalta (jos on muistettu tilata ajoissa) ja joulukinkkukin saadaan naapuripitäjän sikalasta.

Mitä sitten on vastuullinen ruuan tuotanto tai kuluttaminen. Riittääkö, että ruoka on tuotettu lainsäädännön normien mukaan vai pitäisikö ostaa luomua? Onko vastuullista syödä lihaa? Voinko olla varma, että leivässäni käytetty vilja on tuotettu ympäristötukijärjestelmän ehdot täyttäen tai maito, jonka ostin on tuotettu lypsykarjatilalla, jolla lehmiä laidunnetaan? Missä menee raja? Onko ekologisesti vastuullista lähteä ostamaan sieltä kaupungin marketista lähellä tuotettua ruokaa vai tyytyä lähikauppiaan tarjontaan? Onko sosiaalisesti vastuullisempaa ostaa oman kylän kauppiaalta, jotta hänkin pärjäisi ja palvelut säilyisivät kylällä? Entä jos hänellä onkin tarjota vain ulkomaista leikkelettä? 

Vastuullisuutta voi pohtia monelta kannalta ja yhtä oikeaa vastausta ei ole. Vastuullinen kuluttaminen on yksilöllinen ja henkilökohtainen asia, johon vaikuttavat monet ekologiset, eettiset ja sosiaaliset näkökulmat. Päätöksiä tehdessään kuluttaja ottaa myös taloudelliset realiteettinsa huomioon.

Lähtökohtaisesti kotimainen ruoka on tuotettu ehkä maailman tiukinta lainsäädäntöä noudattaen ja sen voi turvallisin mielin sanoa olevan vastuullisesti tuotettua. Lähiruuassa myös kuljetusmatkat ovat lyhyitä, väliportaita on tuskin lainkaan ja siten sen voi hyvin väittää olevan vastuullisemmin tuotettua.

Kuluttajat ovat entistä tietoisempia ja haluavat tietää ruuan alkuperästä ja sen tuotantotavoista. Päätöksentekoa varten onkin kehitetty erilaisia sertifikaatteja ja merkkejä, joilla kuluttaja voi itse arvioida ja valita millaista ja miten tuotettua ruokaa hän ostaa ja miten vastuullisesti tuotetuksi hän sen kokee. Tulevaisuudessa tulemme varmasti löytämään pakkauksista myös CO2-merkinnän, joka kertoo, miten ilmastoystävällisesti ruoka on tuotettu. Työtä tällä saralla riittää jatkossakin.

Vastuullisuus on myös tärkeässä roolissa meillä ProAgrian toiminnassa. Haluamme olla mukana kehittämässä kotimaisen ruuan ja lähiruuan tuotantoa, josta hyvänä esimerkkinä on tämä Suomi syö Satakunnasta - Sikses parasta lähiruokaa -yhteistyöhanke. 


 
Sillai kai!

Sami Iltanen

Toimitusjohtaja, ProAgria Länsi-Suomi