 |
| Anna-Kaisa
Jaakkola toimii MTK-Satakunnan toiminnanjohtajana. Kuvassa Anna-Kaisa miehensä Villen kanssa. |
Iso osa meidän elämästämme kuluu töiden parissa. Se miten mielekkääksi ja tärkeäksi oman tehtävänsä kokee, vaikuttaa elämänlaatuumme varmasti enemmän kuin tahtoisimmekaan.
Satakuntalaisittain olisi varmaan parempi jättää kehumatta, mutta todettakoon nyt kuitenkin, että tykkään työstäni.
Maatalouden ja maaseudun parissa ja sen puolesta työskentely uppoaa niin syvälle omiin arvoihin ja elämäntapaan, että on vaikea kuvitella, mikä toinen ala tuntuisi yhtä kotoisalta.
Uskon, että moni maatalousyrittäjä voi sanoa samaa. Joskin alkutuotanto on
alana sellainen, että vastaavaa vuoristorataa on varmasti vaikea tai jopa
mahdoton kokea missään muussa työssä. Konerikko kiireisimpään sadonkorjuuaikaan,
sade silloin, kun sitä on odotettu jo pitkään tai kun sen toivoisi jo loppuvan,
kesäaamun tuoksut ja usva hakiessasi lehmiä laitumelta aamulypsylle,
sukupolvien yhteistyö sukutilan eteen, näkemyserot toimintatavoissa ja omien
lasten into maatilan töihin. Kevään ensimmäiset oraat ja syksyn viimeiset
nostot. Listaa voisi jatkaa vielä pitkään, mutta luulen, että saitte jo
ajatuksesta kiinni. Päivät ovat vaihtelevia, oma kädenjälki ja tehtyjen
päätösten vaikutukset näkyvät kohtuullisen nopeasti. Ilo saadaan onnistuneesta
porsituksesta, tasaisesta ja terveestä kasvustosta. Pettymyksiäkin tulee, mutta
niitä ei tarvitse erikseen listata, ne pysyvät ihmisluonnon takia muistissa
varsin hyvin muutenkin.
Asiat, joihin voidaan tilatasolla vaikuttaa, hiotaan tappiin, jotta voidaan
paremmin varautua niihin, joihin vaikutusmahdollisuudet ovat vähäisemmät tai
olemattomat. Kuten nyt vaikka se sää ja viime vuosina yhä enemmän myös yleinen
keskusteluilmapiiri.
Maatalouteen liittyvän keskustelun ja siihen liittyvän
tietämättömyyden tueksi ovat monet alueemme tilat tehneet jo vuosia loistavaa
työtä. Tilakäynnein ja päiväkotivierailuin lisätään koululaisten ja kuluttajien
ymmärrystä maatalouden arjesta ja kotimaisesta ruuantuotannosta.
MTK:n Kokkaa kotimaista -kampanja vei ja vie tänäkin vuonna yläasteiden 8-luokkalaisille reseptit, raaka-aineet ja tietopaketin paikallisten yhdistysaktiivien ansiosta. Saimme siitä paljon hyvää palautetta ja kiitoksia. Kuulemma harvemmin yläasteen köksän tunnilla päästään valmistamaan naudan paistia. Eikä sovi unohtaa Sikses Parasta -porukkaa ja monta muuta hyvää lähiruoka-kasvattajaa.
Meillä kotona keskustellaan lasten kanssa usein ruuasta, mistä se tulee ja että me suosimme mielellämme kotimaisia tuotteita. Lapsilla on varmaankin sen takia kauppareissuilla aina välillä tapana huikata, ”äiti, onko tämä kotimaista, voidaanko tätä ottaa”. Useimmiten se saa aikaan hymyileviä katseita muissa asiakkaissa ja toivon, että laittaa sopivasti ajattelemaan myös oman ostoskärryn sisältöä. Pienillä teoilla ja hyvällä asenteella voidaan vaikuttaa oman elinympäristön ajattelumalleihin ja lisätä kotimaisen alkutuotannon arvostusta.
Sää ja siihen vaikuttaminen pysyy mahdottomien töiden
listalla, vaikka
vaihteleviin ja jopa ääriolosuhteisiin varautumisesta opitaan koko ajan lisää.
Peltojen vesitaloutta parannetaan entisestään, vuoroviljelyyn kiinnitetään
huomiota jne. Kyllä te tiedätte.
Meillä MTK-Satakunnassa on muuten alkamassa Ilmastotekoja ruohonjuuritasolla -hanke, jonka tavoite on konkretisoida ilmastoasiat maatilatasolle. Myös sieltä saadaan lisää eväitä oman tilan toimintaan ja myös julkiseen keskusteluun. Toivottavasti nähdään tulevissa tilaisuuksissa.
Tätä kirjoittaessani olemme taas uuden kasvukauden, uuden alun edessä. Aiempien vuosien viisaudet, hyvät ja huonot kokemukset takataskussa, valmiina ottamaan uudet onnistumiset ja haasteet vastaan.
Olen kyllä usein kuullut sanottavan, että viljelijä ei tule koskaan valmiiksi. Aina voi oppia uutta ja tehdä asioita toisin, mikä osaltaan tekee työstä mielenkiintoisen.
Valtavasti tsemppiä kaikille kevään töihin, pitäkää myös itsestänne huolta, maatalousyrittäjä on tilan tärkein toiminnan edellytys!
Sillai kai,
Anna-Kaisa
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti