Kestävää ruokaturvaa yhteistyöllä ruoantuottajia arvostaen

Kumppanuusmaataloudessa kuluttaja sitoutuu ostamaan tietyn osan kumppanuusmaatilan sadosta tai muusta tuotannosta etukäteen, satokausi kerrallaan. Menetelmällä mahdollistetaan viljelijän tulevan kauden tuotanto. Kumppanuusmaataloudessa viljelijä sen sijaan sitoutuu tuottamaan ruokaa sovitusti toimintaan sitoutuneille kuluttajille tai muille kumppaneille, esimerkiksi ravintoloille, päiväkodeille tai kouluille.

Kumppanuusmaatalouden keskeisiin periaatteisiin kuuluu muun muassa paikallisuus ja lähiruoka, avoin tiedonkulku, läpinäkyvä talous ja tuotannon riskien sekä onnistumisten jakaminen. Kaikki osapuolet jakavat viljelyyn liittyvät riskit – satokauden tuotantomäärät saattavat vaihdella esimerkiksi sään vuoksi. Kuitenkin myös onnistumiset, kuten odotettua runsaampi sato, jaetaan yhdessä.

Miten sitten aloittaa kumppanuusmaataloustoiminta? Osapuolten välisessä kumppanuuden muodostamisessa on tärkeää, että kaikkien tarpeet ja toiveet kohtaavat. Toiminnan voi aloittaa yksi tai useampi tuottaja yhdessä, kuluttaja(t) tai esimerkiksi ravintola, koulu tai yhdistys. Menetelmiä on kahdenlaista: viljelyvetoista ja kuluttajavetoista.

Viljelyvetoisessa mallissa tuottaja vastaa itse asiakkaiden hankinnasta joko yksin tai yhdessä muiden tuottajien kanssa. Asiakkaat voivat olla yhteistyöstä kiinnostuneita kuluttajia tai muita mahdollisia kumppaneita, kuten kouluja tai yhdistyksiä. Kuluttajille tarjotaan osuuksia tulevan satokauden tuotannosta, ja osuudet maksetaan kokonaan tai osittain etukäteen. Kuluttajille voidaan tarjota mahdollisuutta osallistua tuotantoon tai tapahtumiin, mutta toiminnan organisointi on tuottajan vastuulla ja hänestä/heistä riippuvaa.

Kuluttajavetoisessa kumppanuusmallissa tuottajan sijaan toimintaa organisoi kuluttajaryhmä. Malli aloitetaan organisoitumalla kuluttajien kesken, jonka jälkeen etsitään yksi tai useampi viljelijä, jolle ehdotetaan kumppanuusmaataloutta, ellei tuotantoa haluta hoitaa omin voimin. Yhteistyöviljelijöiden kanssa sovitaan toiminnasta; mitä tuotetaan, kuinka paljon ja millä hinnalla, kuinka tuotteet toimitetaan ja millaista yhteistoimintaa, kuten esimerkiksi tapahtumia, järjestetään.

Yhteisöviljely on menetelmä, jossa kuluttajaryhmä haluaa järjestää tuotantonsa itse. Tuotanto voi tapahtua ryhmän vuokraamalla tai ostamalla pellolla tai puutarhassa. Kuten kumppanuusmaataloudessa yleensä, yhteisöviljelyssäkin sovitaan tuotannon sisällöstä, kustannusten ja työmäärän jakautumisesta sekä muista asioista osapuolten kesken.

Miksi kumppanuusmaatalous kiinnostaa kuluttajia? Menetelmän kautta kuluttajalle syntyy mahdollisuus osallistua ruoan tuotantoon. Kuluttajavetoisen kumppanuustilan perustaminen voi olla joissain tapauksissa ainoa tapa hankkia toivottua lähiruokaa, jos alueella ei muuten ole sopivaa tarjontaa. Kumppanuusmaataloudessa korostuu ruoan lyhyt matka pellolta pöytään, luonto- ja ruokasuhteen vahvistuminen sekä yhteisöllinen toiminta.

Tekstin lähteenä on käytetty Kumakka-hankkeen www-sivuja: kumppanuusmaatalous.fi.

Tiia Korhonen,

hanketyöntekijä

Webinaari kumppanuusmaataloudesta 30.11. - Lue lisää.

Kaipaatko diasarjaa oppitunnin tai esityksesi tueksi?

Miten kertoa koululaisille tai opiskelijoille satakuntalaisesta ruokaketjusta? Entäpä, kun tahdot yleisesti herättää keskustelua satakuntalaisesta ruokaketjusta vaikkapa työpaikalla. 

Syksyllä vietetään runsaasti erilaisia teemapäiviä. Luvassa on mm. Suomalaisen ruoan päivä 4.9.2023, Lähiruokapäivä 9.9.2023 sekä Satakunta lautasella päivä Otson päivän yhteydessä 11.10.2023. Jokaiseen teemapäivään voi virittäytyä vaikkapa vierailemalla siksesparasta.fi ja ottaa uudet diasarjat käyttöön. 

Satakuntalaisesta ruokaketjusta diasarjat auttavat sinua kertomaan satakuntalaisesta ruokaketjusta. Tämä ”kättä pidempää” ruokaketjusta- diasarja syntyi hanketyöntekijöiden ideasta ja osana hanketoimia. Diasarja on tarkoitettu kaikille satakuntalaisesta ruokaketjusta kiinnostuneille nuorelle koululaiselle tai jo työelämässä vaikuttavalle. Eritysesti ruokaketjun ympärillä työskenteleville. Materiaalit voi ottaa käyttöön rohkeasti. 

Esitykset löytyvät myös ruotsiksi ja englanniksi, jos oppitunnilla tai luennolla on kansainvälinen tunnelma. Huomasithan, että muutakin materiaalia löytyy sivustolta englanniksi. Diasarjan 1 osa kertoo lyhyesti satakuntalaisesta ruokaketjusta. Tuotannosta ja tuotantomääristä. Diasarjan 2 osa kertoo tarkemmin toki ruokaketjusta, mutta myös hanketoimista ja hankkeen taustalla toimivista henkilöistä.

Esitykset löydät materiaalipankistamme.  Esitykset kannattaa ladata ensin koneelle ja avata pdf:n lukuohjelmalla, jolloin näet dioihin liitetyt muistiinpanot, joihin onkin kirjattu suuri osa ruokaketjun faktoista.

Ota yhteyttä hanketoimijoihin, mikäli kaipaat muokattavaa pohjaa esityksesi tueksi.

Ota yhteyttä, mikäli kaipaat muokattavaa pohjaa esityksesi tueksi. 

Anna Kari

050 555 8440

Anna.kari@maajakotitalousnaiset.fi

Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset

ProAgria Länsi-Suomi

Vierailulla Pohjoisessa

Pitkästä aikaa hanketyöryhmällämme oli mahdollisuus päästä matkalle. Matka suuntasi Pohjois-Pohjanmaalle 31.8─1.9.2022. Tavoitteenamme oli tutustua paikalliseen lähiruokaan ja luonnontuotteisiin elinkeinona sekä alueen kehittäjiin ja yrityksiin. Matkan tarkoituksena oli pohtia, miten jatkossa voisimme tehdä yhteistyötä ja miten kannustamme oman alueemme yrityksiä lähtemään viemään tuotteita Pohjois-Suomeen ja Ruotsiin. Kovat tavoitteet siis parin päivän retkelle.

Aikaisin aamulla junalla lähtenyt hanketyöryhmä oli Oulussa keskipäivällä. Vastassa meitä oli Oulun Maa- ja kotitalousnaisten asiantuntija. Päivän ohjelmaan sisältyi vierailukohteita Oulussa, kuten Choko Sominan suklaapuoti, jossa maistelimme mm. terva- ja kuusenkerkkäsuklaata. Vierailimme myös kauppahallissa, jossa saimme mahtavan mahdollisuuden tutustua Oulu 2026 -toimintaan. Iltamme päättyi laavuruokailuun Yrttiaitalla Päivi Kaukuan luona.

Mukaan verkostoitumaan oli kutsuttu myös Metsäkeskuksesta Raili Hokajärvi ja Riikka-Liisa Heikkilä. Illan keskustelussa oli vahvasti esillä Pohjois-Pohjanmaan luonnontuoteala ja luonnontuoteyrittäjän arki.

Seuraavana päivänä suuntasimme kohti Haaparantaa ja Kukkolaforssenia, jossa lähiruokayrittäjä Margit Spolander kertoi lähiraaka-aineiden käytöstä sekä kirjoistaan. Lähiruokaa on heillä käytössä ympäri vuoden, joen molemmilta puolin Suomesta ja Ruotsista.

Paikalle olimme kutsuneet myös Petri Mujen Lapin ammattikorkeakoulusta. Hän esitteli elintarvike- ja luonnontuotealan hankkeita Lapin AMK:ssa. Lisäksi kuulimme alueen kehittymisnäkymistä ja arjesta rajan läheisyydestä, lisäksi keskustelimme tulevaisuuden näkymistä. Erityisesti pohdimme, miten voisimme jatkaa yhteistyötä niin, että saisimme vientiä Pohjois-Pohjanmaalle ja rajan tuntumaan, mitä toimia teemme vuonna 2023 ja miten edistämme vientiponnisteluja.

Anna Kari

hankevetäjä

Tutustumassa Skördefesteniin

Nyt kun on taas päästy liikkeelle, on hyvä aika käydä katsomassa mitä muille kuuluu ja mitä muut saman alan yritykset ovat tehneet poikkeusolojen aikana. Satakunnan maaseudun matkailu- ja elinkeinoyrittäjille yksi tutustumisen arvoinen kohde on Ahvenanmaa ja oivallinen ajankohta Skördefesten syyskuun toiseksi viimeisenä viikonloppuna.  

Jo konsepti sinänsä on mielenkiintoinen. Tämä vuosi oli jo 25. toimintavuosi ja tapahtuma sai taas liikkeelle tuhansia ihmisiä kolmen päivän aikana tutustumaan ahvenanmaalaisiin tuottajiin ja maatiloihin. Vierailukohteissa on koottuna useita pieniä toimijoita, joten yhdellä käynnillä voi tutustua moneen pieneen toimijaan ja pienellä ajelulla kymmeniin!

Tarjolla oli monipuolinen kattaus paikallisia elintarvikkeita ja kädentöitä. Kohteista sai ostaa annoksina mm. perunasalaatin kera tilan makkaraa tai hampurilaisia, kalahampurilaisia, kalakeittoa tai vaikkapa ahvenanmaalaista pannukakkua, palan painikkeeksi paikallista omenamehua, panimotuotteita tai limonadeja. Mukaan voi ostaa esimeriksi omenamehua, lihaa ja lihajalosteita, kalaa eri muodoissa, juureksia, yrttejä, mausteita ja käsitöitä. Ei sinänsä mitään erikoista, mitä ei löytyisi meiltäkin, mutta kun kaikki on tarjolla kauniisti, löydettävissä on hienoja yksityiskohtia, lapsiperheet on huomioitu hyvin ja käytännön järjestelyt toimivat, vetää tapahtuma vuodesta toiseen väkeä liikkeelle.

Tapahtuma näkyy myös Maarianhaminassa, sillä moni lähiruokaravintola markkinoi itseään kohteena. 

Kun Satakunnan ammattikorkeakoulun järjestämällä matkalla tämän vuotisessa tapahtumassa oli mukana kehittäjiä ja satakuntalaisia yrittäjiä, heräsi tietysti kysymys, voisiko saman tehdä meilläkin? Meillähän on jo hyvä pohja olemassa, sillä syyskuinen Lähiruokapäivä, joka Satakunnassa tunnettiin ennen nimellä Osta tilalta päivänä, on jo kerännyt tilamyymälöitä ja suoramyyntipaikkoja verkostoksi. 

Pohdittavaksi siis jää, miten voisimme boostata tuota päivää niin, että meilläkin ihmiset innostuisivat kiertämään maakuntaa ja tutustumaan lähiruokatuottajien tarjontaan? Ja miten saisimme lisää tuottajia innostumaan tapahtumasta, jotta kuluttajien saatavilla olisi entistä enemmän tarjontaa ja kierrokselle kannattaisi lähteä.

Tapahtumasta löydät tietoa täältä: https://skordefest.ax/fi/

Sari Uoti

Toiminnanjohtaja

Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset

Miten minä hurahdin herkkutatteihin

Lapsesta saakka olen Pohjois-Satakunnasta syntyisin olevan äitini kanssa poiminut ja syönyt suomalaisten suosikkisientä kanttarellia. Sienikirjo laajeni vähitellen lampaankääpään, kehnäsieneen ja äitini suosikkiin punikkitattiin. Isäni kutsui sieniä lounaissuomalaiseen tapaan matolakeiksi eli oma ennakkoluulottomuuteni sieniä kohtaan perustuu äitini sukuperimään.

Ensi kosketukseni herkkutattiin sain, kun vuonna 2007 ystäväni vei minut Porissa omaan aarrepaikkaansa ja valmisti minulle kielen mukanaan vieneen herkkutattikastikkeen. Jäin koukkuun heti ensimmäisellä kerralla: tätä mahtavaa makunautintoa oli saatava lisää. Suunnistin kotikonnuillani Säkylässä tuttuihin metsiin sienikirjat matkassa ja alkoihan niitä herkkuja löytyä täältäkin, kun tiesin jo mitä etsin.  

Siitä lähtien kanttarellit ja suppilovahverot ovat toki edelleen löytäneet tiensä sienikoriini, mutta ehdottomia ykkösiä ovat herkkutatit, joita pyydystäessä ajan taju katoaa tyystin. Monet kerrat olen syksyisessä metsässä havahtunut mäntyjen välissä pilkottaviin auringon viimeisiin säteisiin. Sienikoreissa kilokaupalla ihania valkoverkkosukkaisia ja ruskealakkisia pullerojalkoja. Jotka sitten vielä pitää kiikuttaa kiireesti paistinpannulle tai viipaloida pakastimeen. Usein on jo puoliyö, kun viimeistely on hoideltu, mutta saalistuksen aikaansaamat endorfiinit saavat työn tuntumaan leikiltä.

Tuoreena pakastuksen olen todennut olevan paras tapa säilöä saalis nopeasti niin, että seuraavaan sienikauteen saakka voi nauttia lähes tuoreen makuista ja purutuntumaltaan samanlaista herkkua. Suosittelen lämpimästi hurahtamaan herkkutatteihin, helposti tunnistettavaan ja itse poimiessa ilmaiseen herkulliseen villisieneen!

Herkkutattifani Satu Tietari

Tervetuloa arkea helpottavat ruokaratkaisut

Turun Sanomat uutisoi talvella (13.2.2022) valmisruokien myynnin kasvusta. Vuoden 2021 aikana merkittävin rakenteellinen muutos päivittäistavarakaupan elintarvikemyynnissä oli valmisruokien ja valmiiden ruoka-annosten myynnin yli 16 prosentin kasvu. Valmiita ruokia ostettiin yli miljardilla eurolla, kun taas perusraaka-aineiden myynti laski. Valmisruokien myynnin kasvuun on vaikuttanut etätyöskentely ja ravintolasulut. Myös ikääntyneiden ja yksin asuvien määrän kasvu lisää alati valmisruokien suosiota.

Yksi ruoan verkkokaupan segmentti, joka on koronan aikana kasvanut selvästi, ovat kotiovelle toimitettavat ateriakassit ja valmiit ruoat. Toimijoita on useita, ja konseptit vaihtelevat. Haasteena satakuntalaisin silmin on markkinoiden keskittyminen pääkaupunkiseudulle tai isoihin kaupunkeihin, joskin nyttemmin jotkin toimijat ovat laajentaneet toimituksia myös maaseudulle. 

Kuulun itse koulukuntaan, joka valmistaa itse (laadukkaista lähiraaka-aineista) ateriat alusta alkaen. Haluan tietää perusteellisesti, mitä suuhuni laitan ja kuinka paljon. Myös ennakointi on vahvuuksiani. Ajoittain tulee viikkoja, jolloin työpäivien ja harrastuksien lomassa aikaa ruoanlaitolle ei vain löydy. Tällöin arkeani helpottavat, minun vaatimustasoni läpäisevät, ruokaratkaisut ovat arvossaan. Koen mielekkääksi perehtyä kotisohvalta käsin ja ajan kanssa tarjontaan. 

Tutustuin taannoin Feelia Ruokauppaan. Innostuin konseptista, jossa ruoka on lähes valmista, se säilyy pitkään ja valmistus on äärimmäisen nopeaa. Feelia tekee siis valmiita ja esivalmistettuja aterioita, jotka valmistetaan autoklaavimenetelmällä ja näin saavat pitkän säilymisajan. Ruokiin ei lisätä lisä- tai säilöntäaineita. Ja mikä parasta - verkkokauppa toimittaa ruoat joka puolelle Suomea, myös ydinmaaseudulle! Ateriat valmistetaan Pohjois-Pohjanmaalla, Pyhännällä. Lähiruokaa se ei siis varsinaisesti satakuntalaisin silmin ole, mutta minulle tärkeää on, että raaka-aineista yli 80 % on kotimaisia. 

Entä sitten tilaukseni? Tutkin verkkokauppaa oman aikani ja tutustuin eri valmisruokiin. Samalla suunnittelin (lue: aikataulutin) itseni ja muun ruokakunnan seuraavia viikkoja. Lopulta kun kaikki mieliteot olivat selvillä ja kriteerit täyttyneet, klikkasin tilaukseen palapaistia 600 g, linssikeittoa 600 g, lohikeittoa 1,5 kg sekä kaalilaatikkoa ja liha-perunasoselaatikkoa kumpaakin 3 kg. 

Kahden arkipäivän kuluttua Posti toimitti styrox-laatikon kotiovelle. Jännitys oli käsinkosketeltava, olihan tämä ensimmäinen tilaukseni valmisruoan verkkokaupasta! ”Hypisteltyäni” pakkauksia, päätin valmistaa päivälliseksi kaalilaatikkoa. Tarkennan, että valmistus tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että kaadoin vakuumipakkauksesta puolet uunivuokaan ja löin vuoan uuniin. Reilun puolen tunnin kuluttua pääsimme maistamaan. Siinä vaiheessa otin kuvainnollisesti hatun pois päästä ja jouduin toteamaan, että kaalilaatikko pieksi maussa itse valmistamani kaalilaatikon. Sama juttu kävi myöhemmin myös muiden ruokien kanssa ja kiireisessä arjessa oli yksi murhe vähemmän. 

Huomautan vielä, että tämä ei ole maksettu mainos tai yhteistyö, vaan pedanttisen ruokaintoilijan aito ilahtuminen mainiosta konseptista. 

Sillai kai?

Tuuli

Tuuli Pirttikoski
hanketoimija

Loppuuko kaikki, kun hanke loppuu?

 Hankekaudet ovat pitkiä ja joskus lyhyempiä. Meillä on ollut ilo tehdä taas kolme vuotta lähiruokaviestintää yhdessä Pyhäjärvi-instituutin, ProAgria Länsi-Suomen sekä Satafood kehittämisyhdistyksen kanssa. Onneksi ihan kaikki ei tähän lopu, vaan saamme vuoden vaihteen jälkeen jatkaa yhteistyötämme uusin ideoin. 

Hankkeiden avulla tehtävä kehitystyö on tärkeää ja arvokasta. Voimme kokeilla hankkeissa monia asioita. Välillä ei onnistuta, mutta jotkin hankkeessa synnytetyt toimintatavat saavat jatkua pitkäänkin. Erityisesti tällä hankkeella olemme voineet puhua avoimesti koko satakuntalaisesta ruokaketjusta ja sen tärkeydestä. Pienetkin toimijat ovat päässeet näkyviin hankkeen viestinnässä. Olemme olleet mukana tukemassa satakuntalaisen ruokaketjun kehittymistä ja kasvua ruokamaakunnan brändäyksellä.

Vuonna 2019 maailma näytti kovin erilaiselle ja silloin saimme edetä tutun ja turvallisen suunnitelmamme mukaisesti. Työ eteni hienosti ja saimme tavattua ihmisiä kasvotusten. Emme ehkä vieläkään tajua miten maailma on muuttunut kahdessa vuodessa, mutta kaiholla katsomme taaksemme - katsommeko? / kannattaako edes katsoa?

Vuonna 2020 Covid 19 tuntui ohimenevältä asialta. Toimittiin niissä rajoissa mitä oli annettu. Muututtiin etäilyyn, liveilyyn ja someiluun. Viestintää tehtiin ja yritimme tavoittaa mahdollisimman monia. Samalla taloudelliset haasteet erityisesti ravintola-alalla masensivat. Moni kyllä selvisi, mutta moni joutui lopettamaan. Toisaalta kaupassa kauppa kävi ja ihmiset valmistivat itse ruokaa kodeissaan. Kotiruoka ja lähikohteet tuntuivat nousseen aarteiksi. Läheltä löytyikin vaikka mitä, ruokaa, matkailua ja elämyksiä.

Alkuvuonna 2021 työryhmämme oli vielä toiveikas tulevasta kesästä. Olimme kuitenkin jo syksyllä aloittaneet yhteistyön keittiömestari Pasi Kurosen kanssa, 16 makua Satakunnasta videoiden tekemisestä. Satakunnan jokainen kunta tultaisiin nostamaan esiin omassa videossa ja koko satakuntalainen ruokaketju saisi näkyä vahvasti vuonna 2021. Tämä oli loistava idea. Kesän tapahtumien muuttaessa muotoaan ja todellisuuden taas paljastuttua syksyllä olimme jälleen haasteiden edessä. Jouduimme tekemään muutoksia hankkeen alkuperäisiin suunnitelmiin.

Onneksi olimme kaukaa viisaita ja toteutimme 16 makua Satakunnasta videosarjaa koko vuoden. Erityisesti marras- ja joulukuussa onkin eletty ihmeellisiä aikoja. Olemme saaneet viestiä 16 makua Satakunnasta videoista eri kanavissa tehden nostoja koko maakunnasta. Olemme voineet tehdä artikkeliyhteistyötä, digimarkkinointia ja someyhteistyötä. Olemme yhdistäneet perinteistä hankeviestintää ja kaupallista viestintää ja tulokset ovat olleet vaikuttavia. Moni on törmännyt satakuntalaiseen lähiruokaan seikkaillessaan somessa. Toivottavasti lähiruoka päätyy yhä useamman lautaselle joulun jälkeenkin.

Kiitokset rahoittajalle, Satakunnan Ely -keskukselle nopeista reagoinneista ja avusta hankkeen edetessä. Kiitos kollegat yhteistyöstä hankkeen aikana. Kiitos yhteistyöverkostot, mitä kaikkea upeaa Suomessa tapahtuukaan ruoan ympärillä. Kiitos työryhmä, venymisestä ja muuntautumisesta. Kaikki yhdessä olemme saaneet taas kerran upeita tuloksia aikaan. Mikä parasta saamme jatkaa tästä 2022 uusin ja jalostunein ideoin.

Työryhmä kesällä 2020.

Sillai kai, hankevetäjä Anna