torstai 25. helmikuuta 2021

Ruokaketjun näkymiä ja pohdintoja tulevasta Pyhäjärven rannoilta

 


Haasteelliset ajat tuntuvat vaan jatkuvan, vaikka hetken jo näytti siltä, että maailma olisi rokotteiden ansiosta taas avautumassa jo lähes vuoden kestäneen koronapandemian ja sen aiheuttamien rajoitusten takia. Mutta toivotaan, ja uskotaan, että suurin osa suomalaisista olisi jo kesän aikana saanut rokotteen ja paluu vanhaan olisi mahdollista – vai onko ylipäätään enää paluuta vanhaan, muuttiko korona pysyvästi meidän tapojamme hankkia ja kuluttaa ruokaa?

Miten korona on siis vaikuttanut ruokaketjuun? Valtakunnallinen Ruokasektorin koordinaatiohanke teetti Gaia Consulting Oy:llä selvityksen siitä, miten korona on vaikuttanut elintarvikealan pk-yrityksiin (tulokset kokonaisuudessaan löytyvät täältä). Tulokset ovat mielenkiintoiset, sillä kokonaisuudessaan näyttää siltä, että alan pk-yritykset eivät olisi menettäneet myyntiä niin paljon kuin pelättiin. Tietysti ne toimijat, jotka menettivät paljon myyntiä HoReCa –sektorille, eivätkä löytäneet korvaavia asiakkuuksia, ovat kärsineet voimakkaastikin. Toisaalta nopea ja ketterä siirtyminen tuotteiden tai ruoka-annoksien myyntiin ja toimituksiin suoraan asiakkaille pelasti monien yritysten toiminnan jatkon. Ammattikeittiöiden ja ravintoloiden tuska valitettavasti tullee jatkumaan, kunnes tartuntojen määrät saadaan kuriin, siksi meidän jokaisen tulisi tukea näitä yrittäjiä ja mahdollisuuksiemme mukaan noutaa aina välillä arjen herkkuja kotiimme alan ammattilaisilta –turvavälit huomioiden ja maski päässä tietenkin.

Isossa kuvassa ruokaketju on siis selvinnyt kohtuullisen hyvin. Raaka-aineita on ollut saatavilla ja myynnin kasvu vähittäiskaupoissa on tasannut myynnin alenemista HoReCa –sektorille. Satakunta on hyvä esimerkki siitä, että elintarviketuotannon monipuolisuus ja useat oman tuotantosuuntansa valtakunnalliset kärkibrändit synnyttävät vahvan resilienssin alalle. Resilienssi ja alan kasvu siis turvaavat myös paikallista alkutuotantoa ja työpaikkoja elintarviketeollisuudessa.

Pohdintoja tulevaisuudestakin otsikossa lupailtiin, ja ne pohdinnat taitavat olla tässä blogissa vaikeimpia. Kriisiajat, kuten nyt käynnissä oleva koronapandemia, tuntuvat aina synnyttävän internettiin ja erityisesti sosiaalisen median kanaviin ”vaihtoehtoisia totuuksia” ja mitä kummallisempia viittauksia tutkimuksiin, joita ei ole edes olemassa. Iso tulevaisuuden kysymys onkin se, kuka hallitsee tietoa ja ketkä osaavat etsiä ja hyödyntää aitoa tutkimustietoa. Ruokaketjun tulevaisuuden keskiössä on aina ollut, ja tulee aina olemaan, peltolohkojen kyky tuottaa satoa. Ilmastonmuutos, satokauden aikaiset kuivuudet, hiilensidonta, maan köyhtyminen ja toisaalta jatkuva tarve vähentää keinolannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä ovat isoja muutosajureita satakuntalaisessa kasvinviljelyssä. Isossa roolissa ovat myös alati nopeasti muuttuvat kulutustrendit.

Näihin isoihin haasteisiin, mutta toisaalta myös mahdollisuuksiin, olemme Pyhäjärvi-instituutissa lähteneet pureutumaan hyvin laaja-alaisesti yhdessä aktiivisten maanviljelijöiden ja elintarvikeyritysten kanssa. Maan kasvukuntoon ja vesitalouteen haetaan uusia, tutkimuspohjaisia käytännön ratkaisuja, joita pilotoidaan useilla eri tiloilla. Erilaisilla uusilla kaukokartoitus- ja anturimenetelmillä kerätään suuria määriä dataa, jonka hyödyntämiseen kehitetään uusia digitaalisia ja tekoälyyn pohjautuvia ratkaisuja yhteistyössä Tampereen yliopiston Porin yksikön ammattilaisten kanssa. Uusia menetelmiä ja teknologisia ratkaisuja tullaan kehittämään myös kasteluveden määrän ja oikea-aikaisuuden osalta. Teollisuuden raaka-ainetarpeisiin tullaan pilotoimaan peltotasolla myös useita uusia kasveja ja yrttejä –eikä pilotit rajoitu pelkästään peltoon, sillä aloitamme keväällä myös laajan vertikaaliviljelypilotin. Uusina teemoina v.2021 ovat mukana myös lahtivajojen kehittäminen tukemassa riistanlihan myyntimahdollisuuksia ja järvikuoreen tuotteistamistyö. Käynnissä on myös useita koulutuskokonaisuuksia, niin elintarviketeollisuuden asiantuntijoille ja työntekijöille kuin luomu- ja yrttiviljelijöille. Ja koko tämän hyvin laajan ruokaketjun kehittämistyön rinnalla, ja usein voimakkaasti integroituneenakin siihen, tehdään instituutissa tieteelliseen tutkimukseen ja vahvaan asiantuntijuuteen pohjautuvaa tutkimus- ja kehittämistyötä vesien hoitoon ja –suojeluun liittyen.

Eli miltä satakuntalaisen ruokaketjun tulevaisuus näyttää tiivistetysti? Minun mielestäni se näyttää hyvältä. Satakuntaan, ja erityisesti Rauman seutukuntaan, on keskittynyt suuri määrä yrityksiä, jotka haluavat jatkossakin käyttää paikallisia raaka-aineita. Erilaiset muutosajurit tuovat aina uusia haasteita erityisesti alkutuotantoon, mutta osaavat, ja jatkuvaan oppimiseen uskovat viljelijät sekä arvoketjun muut toimijat ovat avainasemassa haasteiden kääntämisessä mahdollisuuksiksi. Siksi alaa on jatkuvasti kehitettävä ja vanhoja totuuksia on haastettava. Jatkossa Satakunnassakin tarvitaan yhä lisää tutkimukseen pohjautuvia käytännön sovelluksia eli uusia kasveja, teknologioita, menetelmiä ja viljelydatan kokoamismenetelmiä, joita tulisi myös pilotoida satakuntalaisissa olosuhteissa aidosti asiantuntevien kehittäjien ja ammattiviljelijöiden yhteistyönä.

 


Sillai kai,

Marko

Pyhäjärvi-instituutti

maanantai 8. helmikuuta 2021

Miksi muutos? Miksi ei?

 

Yksi korona-ajan harvoja positiivisia muutoksia on ollut se, että lähiruoan arvostus on nousussa. Samalla muutokset maataloussektorilla jatkuvat, ja epävarmuustekijöitä on paljon. MYEL-vakuutettujen keskipinta-ala jatkaa nousuaan, tukikausi on vaihtumassa ja maataloudessa vaaditaan entistä rohkeampia toimia ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi ja kuluttajien tarpeiden täyttämiseksi.

Osa muutoksista tapahtuu vaivihkaa, kuin itsestään. Toiset vaativat enemmän suunnittelua, mahdollisesti myös investointeja. Muutoksia suunniteltaessa on tärkeää arvioida muutoksen vaikutukset työkykyyn ja omaan hyvinvointiin. Hyvinvoiva yrittäjä jaksaa hoitaa asiat ajallaan ja uskaltaa pyytää apua.

Muutokset ovat valintoja

Toiset muutokset ovat haluamiamme ja toiset sellaisia, jotka koemme pakollisiksi. Kun muutos tuntuu itselle epämieluisalta, ei siihen ryhtyminen motivoi. Toisinaan muutoksia tarvitaan myös, jotta varmistetaan oman työkyvyn säilyminen. Työkyky on työnteon perusta, joka osaltaan mahdollistaa laadukkaan lopputuloksen.

Muutoksissa tärkeää on sallia sen eri vaiheet ja olla armollinen itselleen. Prosessiin kuuluu usein myös lamaannus, mutta se ei tarkoita, että muutos epäonnistuu. Silloin täytyy etsiä uudelleen usko omiin mahdollisuuksiin sekä muistuttaa itseään siitä, mikä on lopputuloksen merkitys itselle.

Parempi keskustellen kuin suin päin

Muutoksen vaikutus työmäärään, talouteen, läheisiin sekä omiin tulevaisuuden tavoitteisiin ja haaveisiin on hyvä käydä läpi keskustellen jonkun kanssa jo ennen siihen ryhtymistä. Keskustelua on hyvä ylläpitää myös prosessin aikana, koska silloin näkökulmaa sen vaikutuksista saadaan laajennettua. Meillä kun on innostuksissa helppo toimia ensiksi ja miettiä vasta sen jälkeen. Keskustelun tarkoitus ei ole lannistaa innostusta, vaan mahdollistaa muutoksen onnistuminen. Keskustelun ansiosta muutos voi toki olla erilainen kuin alkuasetelma.

Muutoksesta keskusteltaessa on taitoa pystyä kuulemaan myös läheisiltä näkökulmia, joista ei itse välttämättä pidä. Sama mikä pätee talouteen, pätee myös muutoksiin ”On parempi olla suurin piirtein oikeassa kuin täsmälleen väärässä”. Haasteiden tunnistaminen etukäteen auttaa suunnittelemaan muutoksen vielä paremmaksi.

Muutos on aina myös mahdollisuus

Lähes jokainen meistä elää tälläkin hetkellä jotain muutosta. Maatalousyrittäjien muutosten tueksi on MTK-Satakunnan Varavoimaa Farmarille muutoksiin -hankkeessa kirjoitettu Maatalousyrittäjän muutoskirja. Tutustu kirjaan tästä linkistä. Saat veloituksetta painetun version kirjasesta laittamalla asiasta sähköpostia allekirjoittaneelle.

Haaveile rohkeasti, keskustele mahdollisuuksista, käy ajatuksissasi myös mukavuusalueiden ulkopuolella – olet vapaa valitsemaan. Muista myös, että aina on vaihtoehtoja, kaikesta voi selvitä.

MTK-Satakunnan Varavoimaa Farmarille muutoksiin -hanke tarjoaa maatalousyrittäjille tietoa, tukea ja apua työhyvinvointiin, jaksamiseen, ihmissuhteisiin, talousasioihin, riskienhallintaan ja muutoksiin. Kaikki yhteydenotot, tapaamiset ja keskustelut ovat ehdottoman luottamuksellisia. Katso yhteystietomme tästä

Maatalousyrittäjät saavat maksutonta ja luottamuksellista apua jokaisessa maakunnassa. Kaikkien maakuntien osalta yhteystiedot löytyvät Melan Välitä viljelijästä -projektin sivuilta.

Virve Hindström
Hanke-asiantuntija
Varavoimaa Farmarille muutoksiin -hanke/MTK-Satakunta

torstai 28. tammikuuta 2021

Vastuullisesti eteenpäin

Junnilan Timo summasi joulukuussa pitkän uransa vaiheita ProAgrian palveluksessa. En voi kuin ihailla Timon satakuntalaisen maaseudun ja maatalouden eteen tekemää kehittämistyötä ja sille omistautumista. Kiitos Timo!

Aloitin ProAgria Länsi-Suomen toimitusjohtajana vuodenvaihteessa ja ensitöikseni sain kutsun tulla mukaan Sillai kai -bloggaajaksi. Heti uusi aluevaltaus minulle. Ehkä näin alkajaisiksi hiukan taustoitan, kuka oikein olen.

Olen 48-vuotias satakuntalainen pirkanmaalainen, joka on ollut kirjoilla kahdessa eri kunnassa, koskaan muuttamatta. Kotipaikkani selvinnee jossain kohtaa tätä kirjoitusta, mutta sen voin jo kertoa, että ”tyynnä kyntää aurallansa maata isien” saa aina rintani kohoamaan ja ryhdin ojennukseen.

Koulutukseltani olen agronomi ja olen myös sivutoimiviljelijä ja pyörittänyt viljatilaa koko EU-ajan, siinä yksi syy kotipaikkauskollisuuteeni. 

 Ruuan kotimaisuus, lähiruoka ja vastuullisuus ruuan tuotannossa ovat hyvin lähellä sydäntäni. Kauppareissuilla joutsenlipun metsästys on minulle itsestäänselvyys. Lähiruuan suosiminen ei maaseudun asujalle ole kuitenkaan välttämättä niin helppoa kuin voisi luulla. Meilläpäin ei ole toimivia lähiruokarinkejä, eikä pienistä lähikaupoista löydy Lähellä tuotettu -hyllyjä. Toki herkullista oman pitäjän kutunjuustoa on aina tarjolla ja Kiikoisten torilta saa kesäisin maailman parhaiden tomaattien lisäksi kaikkia muitakin kausituotteita.

Kun tarkemmin mietin, ihan ilman lähiruokaa ei vatsamme taida talvellakaan täyttyä. Vaikka oman tilan viljaa ei käytetä hevosten tarvetta enempää, on kotitarveviljely säilynyt isovanhempien perintönä näihin päiviin. Perunan kylvö ja nosto ovat suvun yhteinen harrastus ja rypistys keväisin ja syksyisin. Edesmenneen isoisäni himo mustaviinimarjamehuun näkyy edelleen parinkymmenen viinimarjapuskan ja terveellisen viinimarjamehun muodossa. Pakastin meillä täytetään syksyisin mustikoilla ja puolukoilla, sinne löytää tiensä myös hirvi- ja peurapaistit. Mummoni sienisalaattia ei voita mikään ja paistetut kanttarellit tai suppilovahverokeitto vievät kielen mennessään. Yrttiviljelmät usein pääsevät hieman huonoon kuntoon kesän aikana, mutta yritystä on silläkin rintamalla. Pääsiäisenä viulu haetaan naapurin lammastilalta (jos on muistettu tilata ajoissa) ja joulukinkkukin saadaan naapuripitäjän sikalasta.

Mitä sitten on vastuullinen ruuan tuotanto tai kuluttaminen. Riittääkö, että ruoka on tuotettu lainsäädännön normien mukaan vai pitäisikö ostaa luomua? Onko vastuullista syödä lihaa? Voinko olla varma, että leivässäni käytetty vilja on tuotettu ympäristötukijärjestelmän ehdot täyttäen tai maito, jonka ostin on tuotettu lypsykarjatilalla, jolla lehmiä laidunnetaan? Missä menee raja? Onko ekologisesti vastuullista lähteä ostamaan sieltä kaupungin marketista lähellä tuotettua ruokaa vai tyytyä lähikauppiaan tarjontaan? Onko sosiaalisesti vastuullisempaa ostaa oman kylän kauppiaalta, jotta hänkin pärjäisi ja palvelut säilyisivät kylällä? Entä jos hänellä onkin tarjota vain ulkomaista leikkelettä? 

Vastuullisuutta voi pohtia monelta kannalta ja yhtä oikeaa vastausta ei ole. Vastuullinen kuluttaminen on yksilöllinen ja henkilökohtainen asia, johon vaikuttavat monet ekologiset, eettiset ja sosiaaliset näkökulmat. Päätöksiä tehdessään kuluttaja ottaa myös taloudelliset realiteettinsa huomioon.

Lähtökohtaisesti kotimainen ruoka on tuotettu ehkä maailman tiukinta lainsäädäntöä noudattaen ja sen voi turvallisin mielin sanoa olevan vastuullisesti tuotettua. Lähiruuassa myös kuljetusmatkat ovat lyhyitä, väliportaita on tuskin lainkaan ja siten sen voi hyvin väittää olevan vastuullisemmin tuotettua.

Kuluttajat ovat entistä tietoisempia ja haluavat tietää ruuan alkuperästä ja sen tuotantotavoista. Päätöksentekoa varten onkin kehitetty erilaisia sertifikaatteja ja merkkejä, joilla kuluttaja voi itse arvioida ja valita millaista ja miten tuotettua ruokaa hän ostaa ja miten vastuullisesti tuotetuksi hän sen kokee. Tulevaisuudessa tulemme varmasti löytämään pakkauksista myös CO2-merkinnän, joka kertoo, miten ilmastoystävällisesti ruoka on tuotettu. Työtä tällä saralla riittää jatkossakin.

Vastuullisuus on myös tärkeässä roolissa meillä ProAgrian toiminnassa. Haluamme olla mukana kehittämässä kotimaisen ruuan ja lähiruuan tuotantoa, josta hyvänä esimerkkinä on tämä Suomi syö Satakunnasta - Sikses parasta lähiruokaa -yhteistyöhanke. 


 
Sillai kai!

Sami Iltanen

Toimitusjohtaja, ProAgria Länsi-Suomi

torstai 17. joulukuuta 2020

Lähiruuan tulevaisuus on valoisa

Suomalaiset ovat alkaneet arvostaa yhä enemmän kotimaista ruoantuotantoa koronan myötä, selviää juuri julkaistuista LähiTapiolan Arjen katsaus -kyselyn tuloksista. Varsinkin naiset kertovat alkaneensa arvostaa suomalaista ruokaa aiempaa enemmän.

Kaupat ovat myös uutisoineet, että kotimaisen ruuan myyntiluvut ovat kasvaneet korona-aikana. 

Olen seurannut maataloutta ja myös ruoka-alaa koko työurani ajan. Jo ennen koronaa on ollut selvästi havaittavissa kasvanut kiinnostus ruoan alkuperään eli siihen, missä ja miten syömämme ruoka on tuotettu. 

Kun aloitin työurani,  maatalous ja elintarviketeollisuus toimivat vahvasti säännellyillä kotimarkkinoilla. Kotimaista tuotantoa suojasi silloin vahva rajasuoja.

Suomen liittyminen EU:n jäseneksi muutti toimintakentän kerralla. Samalla kun maataloustuotteiden hinnat laskivat Suomessa, niin tuonti ulkomailta vapautui yhtenä yönä. 

Jo ennen EU-jäsenyyttä maatalouden organisaatiot ja keskeiset kotimaiset elintarviketalot perustivat Hyvää Suomesta -alkuperämerkin. Se on edelleen paras ja varmin tapa varmistua elintarvikkeiden raaka-aineiden kotimaisuudesta. 

Vähitellen alkoi ruuan kotimaisuuden lisäksi nousta keskustelu lähiruuasta. Olin itse mukana kehittämässä Maakuntien Parhaat -alkuperämerkkiä, joka luotiin lähiruuan tuotantoon keskittyneille pienemmille elintarvikeyrityksille.

EU:hun liittymisen jälkeen ei valtakunnan media juurikaan ollut kiinnostunut elintarvikkeiden alkuperästä tai siitä miten ja missä raaka-aineet on tuotettu. Silloin puhuttiin vain ruokakorin hinnasta ja jopa ihannointiin tuontiruokaa.

Nyt tilanne on aivan toinen. Ruoan alkuperä kiinnostaa suurta osaa kuluttajista ja valintoja kaupassa ohjaa kotimaisuus ja tuotannon läheisyys. Enää ei riitä, että ruoka on kotimaista, vaan monia kuluttajia kiinnostaa tietää tarkemmin ruoan alkuperä. Halutaan myös suosia oman kunnan tai maakunnan yrittäjiä.

Toivottavasti kuluttajien kiinnostuksen ja ostokäyttäytymisen muutos tulee näkymään myös maataloustuotannon kannattavuudessa, mikä varmistaa toiminnan jatkuvuuden.

ProAgria Länsi-Suomi on ollut mukana monissa kehittämishankkeissa, joissa pyritty nostamaan kiinnostusta Satakunnan omaan, monipuoliseen ruoantuotantoon. Satakunnan monipuolista elintarvikesektoria kuvaa se, että hankkeita on toteutettu niin kutunjuuston kuin viljeltyjen sienien ympärillä jo paljon ennen someaikaa. 

Olen päässyt mukaan oman alueen tuotantoa edistävissä tempauksiin mm. Senaatintorilla, Helsingin messukeskuksessa, Porin kävelykadulla tai Kirjurinluodossa. Yhteistyö yritysten ja yrittäjien kanssa on ollut antoisaa tuottaen monia ideoita omaan työhön.


Nyt olemme yhdessä Pyhäjärvi-instituutin ja Satafoodin kanssa tehneet työtä satakuntalaisen ruuan nostamiseksi entistä paremmin tunnetuksi. Kuten yleensä, nytkin yhteistyö on osoittanut voimansa.

Päätän työurani ProAgria Länsi-Suomen toimitusjohtajana vuoden vaihteessa. Kiitän kaikkia yhteistyökumppaneita kuluneista vuosista ja toivotan lähiruualle vielä nykyistäkin parempaa tulevaisuutta!

Sillai kai,

Timo Junnila
Toimitusjohtaja
ProAgria Länsi-Suomi

Ei jäädä tuleen makaamaan!

 Kynäilin taannoin eräässä toisessa yhteydessä seuraavaa: ”Varsinainen meedio olisi saanut olla, että olisi arvannut vuosi sitten, mitä vuosi 2020 tuo tullessaan. Ollapa sama meedio ja nähdä, mitä seuraavat vuodet tuovat tullessaan!”

Koronaviruspandemia on kohdellut elintarviketeollisuuden toimialan yrityksiä eri tavoin eri alueilla. Rajoituksilla ja suosituksilla on ollut negatiivisia taloudellisia vaikutuksia toimialaan ja asiakaskuntiin. Toisaalta pandemia on nostanut kotimaisen ja lähiruoan arvostusta sekä ymmärrystä omavaraisuudesta. Korona on saanut monet tukemaan pienyrittäjiä. Suomen elintarviketeollisuus on pienyritysvaltainen. Pienten elintarvikeyritysten kriisinsietokyky on suuria yrityksiä heikompi.  Alan yrityksistä noin 60 % työllistää 1–5 henkeä. Satakunnassa tämä lukema on jopa 80 %. Mikroyritykset ovat myös merkittävä kausityön tarjoaja. Esimerkiksi yrittäjävetoiset leipomot ovat saaneet tuta koronapandemian kurimuksen, kun kahvila- ja konditoriatoiminta käytännössä seisahtui keväällä.

Elintarviketeollisuuden pk-yrityksissä koronan myötä suurimmat muutokset liittyivät keväällä töiden uudelleen organisointiin ja uusien tuotteiden ja palveluiden kehittämiseen. Lisäksi se rohkaisi yrityksiä kehittämään uusia tapoja palvella asiakkaita ja kiihdyttänyt digitaalisuutta sekä verkkokaupan kasvua.

Viestit Satakunnan elintarvikealan yrityskentältä kertovat, että suurimmilta kauhuskenaarioilta on koronaviruspandemian aikana vältytty. Yrityksissä on varauduttu poikkeustilanteisiin jo ennalta riskikartoituksin ja niiden varalle on laadittu tarkat toimintasuunnitelmat.

 

Ei niin pahaa, ettei jotain hyvääkin?

Ei likemmin tarvitse olla aiemmin mainitsemani meedio, että voi todeta suomalaisen elintarviketeollisuuden olevan varpaillaan. Kriisin vaikutukset alkavat hahmottua jälkisyklisessä taloudessa ja vasta tulevat ajat näyttävät vaikutusten laajuuden. Kuten muussakin elämässä, kriisin aikana syntyneet ja vakiintuneet toimintatavat tulevat osiltaan jäämään pysyviksi – hyvässä ja pahassa. Tällä haavaa elintarvikealan pk-yritysten pahimpana kehittämisen esteenä nähdäänkin yleinen suhdannetilanne. Kuluttajien ostovoiman epävarmuus heiluttaa yritysten luottoa tulevaan.

Kaikkia korona ei sentään ole kurittanut. Ruokakaupat ovat tituleerattu korona-ajan voittajiksi. Ensi viikolla juhlittava joulu näkyy elintarvikemarkkinoilla ennätyksellisen vilkkaana. Viitteitä tähän antaa Päivittäistavarakauppa ry:n julkaiseman päivittäistavaroiden vähittäismyynnin myynnin kasvu kuluneen vuoden mittaan. Korona-aikana suosiotaan ovat kasvattaneet myös REKO-ringit sekä muut verkkokauppakanavat, joissa kauppa käy tällä hetkellä vilkkaana.

Suomalainen ruoantuotanto tulee olemaan jatkossakin merkittävä toimiala. Tulevaisuus on pitkälti kuluttajien käsissä. Valitsemalla kotimaista ja suosimalla paikallista tuetaan koko kotimaista ruokaketjua. Pidetään siis huolta, että koko ruokaketju selviää voittajana.

 

Sillai kai?

Tuuli 

Satafood Kehittämisyhdistys ry 

Elintarviketeollisuuden tuotanto on raaka-ainevaltaista ja ala nojaa kotimaiseen alkutuotantoon. Teollisuudessa käytetyistä raaka-aineista noin 80 % on kotimaisia.

 

Lähteet:

Elintärkeä, monimuotoinenelintarvikeala -raportti

Pk-toimialabarometri :Elintarviketeollisuus, syksy 2020

 

keskiviikko 16. joulukuuta 2020

Antoisa ja haasteellinen vuosi paketissa

Suomi syö Satakunnasta – Sikses parasta -lähiruokaa hanke sai antoisan vuoden, joka sisälsi myös kasan haasteita sekä toimintatapojen muutoksia. Tammikuussa olimme vielä läsnä kasvokkain mm. Älykäs maaseutu -tilaisuudessa.  Innokkaasti valmistelimme SuomiAreenaa, messumatkoja, kuntakierroksia ja kannustimme tuottajia sekä jatkojalostajia osallistumaan erilaisiin tapahtumiin.  

Ehdimme jo muutamiin tapahtumiin, kunnes iski Covid-19 ja kaikki tapahtumat siirtyivät, peruuntuivat tai vaihtuivat etätilaisuuksiksi. Toisaalta hankkeemme eteni kuin juna. Viestimme ruokaketjusta ja nostimme esille satakuntalaisia yrittäjiä sekä heidän tarinoitaan. Koronatilanne otettiin huomioon keväällä monella tavalla, kuten Reko-toimijoiden ja -tuottajien viestintäohjeissa. Teimme edelleen yhteistyötä yritysasiantuntijoiden kanssa ja kerroimme avoimesta tukihausta. 

Kotona kotimaista -päivänä kannustimme kurkistamaan omalle lautaselle ja huolehtimaan, että lautasella oli kotimaisten pienyrittäjien tuotteita. Samoin pääsiäisenä edistimme lampaanlihan käyttöä. Marko Jori opasti käyttämään paikallisia ja kotimaisia raaka-aineita niin, etteivät eurot karkaa muualle. 

Toukokuussa järjestettiin Aitoja makuja -yhteistyönä webinaari, jossa pureuduttiin lähiruoan vaikutukseen aluetaloudessa. Satakunnan lukemat olivat huikeat ja luomunkin osalta oli tullut kasvua.  Monessa kunnassa lähiruokapäivä on joka päivä.

Yrittäjien kevät oli haastava. Toisaalta moni löysi uusia tapoja tuottaa palveluita asiakkaille ja Ulvilassa vuoden yksinyrittäjänä Kristiina Heinonen piti huolta, että munkit ja simat löysivät kuluttajat Reko -jaoissa.

Kuvan mahdollinen sisältö: 1 henkilö, ulkoilma

Toukokuussa pääsimme seuraamaan kylvöjä ja kasvukauden alkamista haittasi kylmyys. Kasvukausi pääsi vauhtiin kesäkuussa ja sato alkoi valmistua. Aloitimme parsalla, villiyrteillä, perunalla ja mansikoilla. Vierailimme toreilla, kesäkahviloissa sekä tilamyymälöissä ja hankkeemme maskottikana kokkaili grilliherkkuja.

Kuvan mahdollinen sisältö: sisätila 

Kuvan mahdollinen sisältö: ulkoilma

  Seurasimme myös asiantuntijatyötä ruokaketjussa. Saimme tietoa tuholaistarkkailusta ja myöhemmin syksyllä saimme lukea blogista kasvinviljelystä, vihannestuotannosta ja puutarhatuotteista. Vaihtelevat olosuhteet olivat koko kasvukauden erikoisuus. Alkukesällä ihmettelimme kuivuutta, heinäkuussa jälkiversoamista ja syksyllä kasvukauden pitkittymistä. Onneksi sato saatiin korjattua ja toimitettua jatkojalostajille. 

Syksyllä järjestelimme lähiruokapäivää ja kannustimme osallistumaan Osta tilalta -päivään. Suomalaisen ruoan -päivänä teimme ruokaneuvontaa Facebookissa ja Instagramissa suorissa lähetyksissä. Satakuntalaisten kotitalousopettajien ja MTK Satakunnan kanssa vierailimme Pohjois-Satakuntalaisilla tiloilla. Kotitaloustunneille on jaettu runsaasti tietoa ja vinkkejä satakuntalaisesta ruoantuotannosta hyödyntäen www.siksesparasta.fi -sivustoa. 

Syksyn pimetessä keskityimme juureksiin. Kerroimme sokerijuurikastehtaasta ja Otson päivän iloitsimme koko satakuntalaisesta ruokaketjusta. Lähiruokapäivä järjestyi hienosti ja lähes kaikki Satakunnan kunnat olivat mukana toteuttamassa päivää. 


 Uutena tapana kertoa koululaisille ja opiskelijoille lähiruoasta aloitimme etäoppitunnit. Teams-yhteyden avulla pidimme oppitunteja ja näitä saa varailla vielä hankkeen loppuun asti. 

Jouluun ja uuteen vuoteen matkaamme luottavaisina. Edelleen suunnittelemme tapahtumia kesään 2021, jolloin luvassa olisi SuomiAreenaa ja Okraa. Kiitän koko työryhmää jaksamisesta ja etäilystä. Onhan meillä jotain uuttakin luvassa vuoteen 2021.
 

Siitä lisää talvella - sillai kai

Anna Kari

ProAgria Länsi-Suomi, Länsi-Suomen maa- ja kotitalousnaiset

keskiviikko 18. marraskuuta 2020

Pois alta, pensasmustikat tulloo!

Pensasmustikka on tällä hetkellä erittäin ajankohtainen marja, sillä ei ainoastaan Väri-instituutti Pantone ole valinnut mustikansinistä vuoden väriksi vaan klassinen mustikka on nyt myös vuoden maku (Firmenich 2020). Pensasmustikka sai myös oman emojinsa kuluvana syksynä. Sivuilmiöt eivät ole mikään ihme, sillä pensasmustikan tuotanto kasvaa tällä hetkellä ylivoimaisesti eniten kaikista marjakasveista maailmassa ja tuoretta pensasmustikkaa on saatavilla eri puolilta maailmaa jo ympäri vuoden. Viimeisten viiden vuoden aikana pensasmustikan kokonaistuotanto maailmassa on kaksinkertaistunut ja ennusteiden mukaan tuotanto tulee tuplaantumaan seuraavien 7-10 vuoden kuluessa, jolloin pensasmustikoita tuotettaneen jo noin 2 miljardia kiloa.  

Näihin aikoihin pensasmustikan pääsatokausi on meneillään sen maailmanmarkkinoiden vientiherruudesta taistelevissa Chilessä ja Perussa mutta kevättä kohti mentäessä tuonti meille mm. Espanjasta ja Puolasta kasvaa. Suomeen tuodaan tuoretta pensasmustikkaa eniten juuri kesäkuukausien aikana, sillä kotimainen tuotanto kattaa kokonaiskulutuksesta vain noin 15-20 %. Tällä hetkellä pensasmustikan viljelyinnostus on kuitenkin virinnyt uudestaan myös Suomessa ja tulevaisuudessa yhä suurempi osa tuonnista tullaan korvaamaan kotimaisella pensasmustikalla. Nykyisellään jokaisen suomalaisen lautaselle riittää kotimaista pensasmustikkaa vain noin 30 g.  

Viljelykasvina pensasmustikka on suhteellisen tuore tulokas, sillä pensasmustikka kesytettiin viljelykasviksi puutarhatuotantoon USA:ssa vasta 1910-luvulla, jolloin ensimmäiset luonnossa kasvaneet pensasmustikat otettiin viljelyyn ja aloitettiin systemaattinen lajikejalostus sekä viljelymenetelmien kehittäminen. USA:sta pensasmustikan viljely levisi hiljalleen joka puolelle maailmaa ja eri viljelyolosuhteisiin on kehitetty useita satoja ellei tuhansia erilaisia lajikkeita. Suomeen ensimmäiset pensasmustikat saatiin 1940-luvulla, mistä lähtien meilläkin on jalostettu muutamia pohjoisiin olosuhteisiin soveltuvia lajikkeita sekä tutkittu niin pensasmustikan kasvutunneliviljelyä kuin sen terveyttä edistäviä ominaisuuksia. Ammattimainen pensasmustikan viljely meillä alkoi tosin vasta 2000-luvun alussa, kun kotimaiset lajikkeet Aino ja Alvar laskettiin markkinoille.

Pensasmustikka onkin yksi terveellisimmistä marjoista ja yksi eniten terveyttä edistäviä fenolisia yhdisteitä sisältävistä elintarvikkeista. Edelle kiilaavat vain marja-aronia, kaakaojauhe, ruusunmarja, metsämustikka sekä makeapihlaja. Tavallinen metsämustikka ja pensasmustikka ovat siis terveysvaikutuksiltaan käytännössä yhtä hyviä, vain koostumukseltaan hieman erilaisia. Maailmalla pensasmustikkaa myydäänkin erityisesti juuri sen terveysvaikutusten avulla, sillä sen sanotaan mm. alentavan kolesterolia ja korkeaa verenpainetta, suojaavan tulehduksilta ja syövältä sekä auttavan painonhallinnassa. Kuluttajat ovat tämän viimeistään nyt huomioineet myös meillä ja pensasmustikan kysyntä on useana vuonna ollut kasvussa. 

Pensasmustikan tulevaisuus näyttää siis valoisalta, kysyntää on ja viljelyalat ovat kasvussa. Olethan sinäkin jo maistanut pensasmustikkaa?

Pensasmustikkaa viljellään meillä pääasiassa avomaalla mutta tulevaisuudessa myös entistä enemmän kuvankaltaisissa kevytrakenteisissa kasvutunneleissa.


Sillai kai,

Minna Pohjola
Marjantuotannon asiantuntija
Laatumarja-hankevetäjä
ProAgria Länsi-Suomi