Haasteelliset ajat tuntuvat vaan jatkuvan, vaikka hetken jo näytti siltä, että maailma olisi rokotteiden ansiosta taas avautumassa jo lähes vuoden kestäneen koronapandemian ja sen aiheuttamien rajoitusten takia. Mutta toivotaan, ja uskotaan, että suurin osa suomalaisista olisi jo kesän aikana saanut rokotteen ja paluu vanhaan olisi mahdollista – vai onko ylipäätään enää paluuta vanhaan, muuttiko korona pysyvästi meidän tapojamme hankkia ja kuluttaa ruokaa?
Miten korona on siis vaikuttanut ruokaketjuun? Valtakunnallinen Ruokasektorin koordinaatiohanke teetti Gaia Consulting Oy:llä selvityksen siitä, miten korona on vaikuttanut elintarvikealan pk-yrityksiin (tulokset kokonaisuudessaan löytyvät täältä). Tulokset ovat mielenkiintoiset, sillä kokonaisuudessaan näyttää siltä, että alan pk-yritykset eivät olisi menettäneet myyntiä niin paljon kuin pelättiin. Tietysti ne toimijat, jotka menettivät paljon myyntiä HoReCa –sektorille, eivätkä löytäneet korvaavia asiakkuuksia, ovat kärsineet voimakkaastikin. Toisaalta nopea ja ketterä siirtyminen tuotteiden tai ruoka-annoksien myyntiin ja toimituksiin suoraan asiakkaille pelasti monien yritysten toiminnan jatkon. Ammattikeittiöiden ja ravintoloiden tuska valitettavasti tullee jatkumaan, kunnes tartuntojen määrät saadaan kuriin, siksi meidän jokaisen tulisi tukea näitä yrittäjiä ja mahdollisuuksiemme mukaan noutaa aina välillä arjen herkkuja kotiimme alan ammattilaisilta –turvavälit huomioiden ja maski päässä tietenkin.
Isossa kuvassa ruokaketju on siis selvinnyt kohtuullisen hyvin. Raaka-aineita on ollut saatavilla ja myynnin kasvu vähittäiskaupoissa on tasannut myynnin alenemista HoReCa –sektorille. Satakunta on hyvä esimerkki siitä, että elintarviketuotannon monipuolisuus ja useat oman tuotantosuuntansa valtakunnalliset kärkibrändit synnyttävät vahvan resilienssin alalle. Resilienssi ja alan kasvu siis turvaavat myös paikallista alkutuotantoa ja työpaikkoja elintarviketeollisuudessa.
Pohdintoja tulevaisuudestakin otsikossa lupailtiin, ja ne pohdinnat taitavat olla tässä blogissa vaikeimpia. Kriisiajat, kuten nyt käynnissä oleva koronapandemia, tuntuvat aina synnyttävän internettiin ja erityisesti sosiaalisen median kanaviin ”vaihtoehtoisia totuuksia” ja mitä kummallisempia viittauksia tutkimuksiin, joita ei ole edes olemassa. Iso tulevaisuuden kysymys onkin se, kuka hallitsee tietoa ja ketkä osaavat etsiä ja hyödyntää aitoa tutkimustietoa. Ruokaketjun tulevaisuuden keskiössä on aina ollut, ja tulee aina olemaan, peltolohkojen kyky tuottaa satoa. Ilmastonmuutos, satokauden aikaiset kuivuudet, hiilensidonta, maan köyhtyminen ja toisaalta jatkuva tarve vähentää keinolannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä ovat isoja muutosajureita satakuntalaisessa kasvinviljelyssä. Isossa roolissa ovat myös alati nopeasti muuttuvat kulutustrendit.
Näihin isoihin haasteisiin, mutta toisaalta myös mahdollisuuksiin, olemme Pyhäjärvi-instituutissa lähteneet pureutumaan hyvin laaja-alaisesti yhdessä aktiivisten maanviljelijöiden ja elintarvikeyritysten kanssa. Maan kasvukuntoon ja vesitalouteen haetaan uusia, tutkimuspohjaisia käytännön ratkaisuja, joita pilotoidaan useilla eri tiloilla. Erilaisilla uusilla kaukokartoitus- ja anturimenetelmillä kerätään suuria määriä dataa, jonka hyödyntämiseen kehitetään uusia digitaalisia ja tekoälyyn pohjautuvia ratkaisuja yhteistyössä Tampereen yliopiston Porin yksikön ammattilaisten kanssa. Uusia menetelmiä ja teknologisia ratkaisuja tullaan kehittämään myös kasteluveden määrän ja oikea-aikaisuuden osalta. Teollisuuden raaka-ainetarpeisiin tullaan pilotoimaan peltotasolla myös useita uusia kasveja ja yrttejä –eikä pilotit rajoitu pelkästään peltoon, sillä aloitamme keväällä myös laajan vertikaaliviljelypilotin. Uusina teemoina v.2021 ovat mukana myös lahtivajojen kehittäminen tukemassa riistanlihan myyntimahdollisuuksia ja järvikuoreen tuotteistamistyö. Käynnissä on myös useita koulutuskokonaisuuksia, niin elintarviketeollisuuden asiantuntijoille ja työntekijöille kuin luomu- ja yrttiviljelijöille. Ja koko tämän hyvin laajan ruokaketjun kehittämistyön rinnalla, ja usein voimakkaasti integroituneenakin siihen, tehdään instituutissa tieteelliseen tutkimukseen ja vahvaan asiantuntijuuteen pohjautuvaa tutkimus- ja kehittämistyötä vesien hoitoon ja –suojeluun liittyen.
Eli miltä satakuntalaisen ruokaketjun tulevaisuus näyttää tiivistetysti? Minun mielestäni se näyttää hyvältä. Satakuntaan, ja erityisesti Rauman seutukuntaan, on keskittynyt suuri määrä yrityksiä, jotka haluavat jatkossakin käyttää paikallisia raaka-aineita. Erilaiset muutosajurit tuovat aina uusia haasteita erityisesti alkutuotantoon, mutta osaavat, ja jatkuvaan oppimiseen uskovat viljelijät sekä arvoketjun muut toimijat ovat avainasemassa haasteiden kääntämisessä mahdollisuuksiksi. Siksi alaa on jatkuvasti kehitettävä ja vanhoja totuuksia on haastettava. Jatkossa Satakunnassakin tarvitaan yhä lisää tutkimukseen pohjautuvia käytännön sovelluksia eli uusia kasveja, teknologioita, menetelmiä ja viljelydatan kokoamismenetelmiä, joita tulisi myös pilotoida satakuntalaisissa olosuhteissa aidosti asiantuntevien kehittäjien ja ammattiviljelijöiden yhteistyönä.
Sillai kai,
Marko
Pyhäjärvi-instituutti
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti