perjantai 26. maaliskuuta 2021

Villiinny vihanneksista

 

Kasvimaan ja kasvihuoneen syyskunnostus tapahtuu yleensä marraskuun harmaudessa, jolloin kasvihuoneesta voi vielä löytää muutaman kypsän tomaatin. Kuukausia kestänyt vihannesten kasvatus, joka alkoi helmi-maaliskuussa ensimmäisillä tomaattien, chilien ja paprikoiden kylvöillä, kyllästyttää ja väsyttää. Silloin tulee tehtyä pyhiä lupauksia, että seuraavana vuonna kasvatan vain paria tomaattilajiketta ja korkeintaan viittä chililajiketta, vähän perusjuureksia ja salaatteja sekä muutamaa yrttiä. Enkä yritäkään kasvattaa mitään eksoottisia uusia lajikkeita! Ja tämä päätöshän pitää…kunnes tulee tammikuu ja ensimmäiset siemenluettelot tipahtavat postilaatikkoon. Niitä on pakko selailla jo matkalla postilaatikolta kotiovelle. Ja niin se pyhä lupaus haihtuu saman tien taivaan tuuliin!

Siemenluettelot ovat kiehtovaa luettavaa kauniine kuvineen ja kiehtovine teksteineen. Tomaatteja kuvataan esimerkiksi seuraavasti: ”Oranssinkeltaisissa, mehukkaissa hedelmissä on hapanimelä, hieno aromi.” ”Hieno makeuden ja happoisuuden ja hienoisen kermaisuuden tasapaino.” ”Hyvin erikoinen päärynätomaatti. Viuhkoissa pieniä kullankeltaisia hedelmiä, joilla on tummat hartiat.”. Eihän tuollaisia voi vastustaa! Siemenluetteloiden parissa vierähtääkin monta iltaa ja lähiviikkojen sisällä postilaatikkoon tupsahtaa lähetyksiä aika monista siemenliikkeistä. Ja siellä on mukana niitä eksoottisiakin kasveja ja lajikkeita. Tänä keväänä uutena kokeilussa on kasvi nimeltä pepino.  Upeaa on se, että nykyisin kotimaisillakin siemenliikkeillä on todella hyvät valikoimat vihannesten eri lajikkeita. Aloittaessani harrastusta piti turvautua esimerkiksi tomaateissa ja chileissä ulkomaisiin siementuottajiin.

Siementoimitusten jälkeen ikkunalaudat ja kaikki mahdolliset tasot täyttyvät idätyksessä olevista purkeista ja purnukoista. Kasvien kasvaessa alkaa koti muistuttaa viidakkoa, mutta kasvun ihmeen seuraaminen on joka vuosi yhtä riemullista. Toisaalta odottavan aika tuntuu pitkältä, sillä sormet syyhyvät jo ulkotöihin ja kasvien istuttamiseen maalle ja kasvihuoneeseen. Mullan kuopsuttaminen on tietenkin toimistotyöntekijälle vastapainoa koneen ääressä istumiselle ja näpyttelylle, mutta luulen, että sen palkitsevuus liittyy johonkin ihmisen syvällisempään tarpeeseen luoda ja synnyttää uutta.

Sadon kypsyminen on tietenkin koko touhussa kaikkein parasta. Monipuolinen vihannesten kasvatus takaa vähintään puolen vuoden omavaraisuuden Teijan keittiössä. Kasvisraaka-aineet ovat aina tuoreita ja hyvän makuisia. Iloa niistä riittää kyllä talveenkin, sillä satoa tulee aina niin paljon, että riittää säilöttäväksi ja varastoitavaksi.


Puutarhanhoidon merkitys on hyvin kiteytetty kiinalaiseen sananlaskuun: ” Jos haluat olla päivän onnellinen, juo itsesi humalaan. Jos haluat olla vuoden onnellinen, mene naimisiin. Jos haluat olla koko elämän onnellinen, aloita puutarhanhoito."


 

 Sillai kai,

Teija Kirkkala, 

toiminnanjohtaja, Pyhäjärvi-instituutti


 

 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti