Omassa lapsuudessa ja nuoruudessa 70- ja 80 –luvulla
päivittäisten aterioiden pääosassa oli peruna; joko keitettynä, muusina tai
sopassa. Lautasella ollut proteiini kylläkin vaihteli B-luokan ruokamakkaran ja
Pyhäjärven kalan välillä. Harva enää muistaa miten kallista liha oli vielä 80
–luvulla. Naudanlihaa sai lautaselle pari kertaa vuodessa koulussa
palapaistikastikkeena. Viikonloppujen arvoruokaa olivat possun jauhelihasta
tehty lihapullakastike tai possun kyljykset. Onneksi 80-luvun alussa
vähittäiskauppoihin saapuivat maustetut broilerin neljännekset, jotka toivat
tervetullutta vaihtelua ruokavalioon.
Terveellinen aamiainen rakentui tietysti ranskanleivästä, Voimariinista
ja Löylylenkistä, jossa alkuperäisen SOT:n reseptin mukaan oli kyllä runsaasti
nautaa – tai oikeastaan naudan rasvaa.
Itselleni henkilökohtaisesti laadukas ja hyvänmakuinen liha
on lautasen ehdoton kuningas. Mutta enää ei voi lautaselle pinota rasvaa
tihkuvia kassler- ja entrecote -pihvejä samaan malliin kuin ennen. Nyt on
pöydässä syömisen mallia ottamassa myös tarkkasilmäinen taapero. Pahimmassa
tapauksessa hän saisi jonkinnäköisen trauman hyllyvistä lihakasoista ja
ryhtyisi jo periaatteesta vegaaniksi. Onneksi nykyään on tarjolla
monipuolisesti erilaista lähituotettua lihaa ja juniori onkin jo tutustunut
hirven, naudan, vasikan, possun, karitsan, broilerin, kalkkunan ja kanin
lihaan. Pyhäjärven muikkua, särkeä ja ahventa unohtamatta. Lisukkeina toimivat
parhaiten peruna-porkkana-palsternakkasose ja keitetyt kasvikset.
Otsikon kysymykseen liittyen tein edellisviikolla kliinisen
testin, jossa koekaniinina toimi ruokaennakkoluuloton ja nälkäinen taapero.
Tarjolla oli perinteisten lempiherkkujen, eli tuoreen kakon ja porkkanaraasteen,
lisäksi 12 tuntia savussa ja matalassa lämmössä kypsynyttä naudan briskettiä
ohuina siivuina. Testin voittaja oli selkeä! Poika yritti kiivetä jääkaappiin
liha-astian perässä. Lihahanojen sulkeuduttua maistuivat kyllä porkkana ja leipäkin.
Siis carnivorihedonistinen omnivori, eli isänsä poika.
Sillai kai! Marko
Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta – Sikses parasta -hankkeessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti