keskiviikko 21. syyskuuta 2016

Carnivori, omnivori vai herbivori?

Ruoka on ihmeellinen asia. Tuskin löytyy mitään muuta tuotetta, johon kohdistuu niin monta erilaista näkemystä ja mielipidettä koko maailmasta. Toisille ruoka on vain energiaa, toisille orgastinen makuelämys ja joillekin aatteellinen valinta. Mikä oikeastaan määrittää sen, mitä me aikuisina haluamme syödä? Luodaanko pohja valinnoille geeneissä, äidin raskauden ja imetyksen aikaisessa ruokavaliossa vai lapsuudessa tarjolla olevilla ruokavaihtoehdoilla. Tuoreena isänä, jonka lapsi vasta laajentaa makukokemuksiaan eri raaka-aineista, tämä on parina viime vuonna mietityttänyt aika paljon.

Omassa lapsuudessa ja nuoruudessa 70- ja 80 –luvulla päivittäisten aterioiden pääosassa oli peruna; joko keitettynä, muusina tai sopassa. Lautasella ollut proteiini kylläkin vaihteli B-luokan ruokamakkaran ja Pyhäjärven kalan välillä. Harva enää muistaa miten kallista liha oli vielä 80 –luvulla. Naudanlihaa sai lautaselle pari kertaa vuodessa koulussa palapaistikastikkeena. Viikonloppujen arvoruokaa olivat possun jauhelihasta tehty lihapullakastike tai possun kyljykset. Onneksi 80-luvun alussa vähittäiskauppoihin saapuivat maustetut broilerin neljännekset, jotka toivat tervetullutta vaihtelua ruokavalioon.  Terveellinen aamiainen rakentui tietysti ranskanleivästä, Voimariinista ja Löylylenkistä, jossa alkuperäisen SOT:n reseptin mukaan oli kyllä runsaasti nautaa – tai oikeastaan naudan rasvaa.














Itselleni henkilökohtaisesti laadukas ja hyvänmakuinen liha on lautasen ehdoton kuningas. Mutta enää ei voi lautaselle pinota rasvaa tihkuvia kassler- ja entrecote -pihvejä samaan malliin kuin ennen. Nyt on pöydässä syömisen mallia ottamassa myös tarkkasilmäinen taapero. Pahimmassa tapauksessa hän saisi jonkinnäköisen trauman hyllyvistä lihakasoista ja ryhtyisi jo periaatteesta vegaaniksi. Onneksi nykyään on tarjolla monipuolisesti erilaista lähituotettua lihaa ja juniori onkin jo tutustunut hirven, naudan, vasikan, possun, karitsan, broilerin, kalkkunan ja kanin lihaan. Pyhäjärven muikkua, särkeä ja ahventa unohtamatta. Lisukkeina toimivat parhaiten peruna-porkkana-palsternakkasose ja keitetyt kasvikset.

Otsikon kysymykseen liittyen tein edellisviikolla kliinisen testin, jossa koekaniinina toimi ruokaennakkoluuloton ja nälkäinen taapero. Tarjolla oli perinteisten lempiherkkujen, eli tuoreen kakon ja porkkanaraasteen, lisäksi 12 tuntia savussa ja matalassa lämmössä kypsynyttä naudan briskettiä ohuina siivuina. Testin voittaja oli selkeä! Poika yritti kiivetä jääkaappiin liha-astian perässä. Lihahanojen sulkeuduttua maistuivat kyllä porkkana ja leipäkin. Siis carnivorihedonistinen omnivori, eli isänsä poika.

Sillai kai! Marko    

Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta – Sikses parasta -hankkeessa. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti