Miten minä hurahdin herkkutatteihin

Lapsesta saakka olen Pohjois-Satakunnasta syntyisin olevan äitini kanssa poiminut ja syönyt suomalaisten suosikkisientä kanttarellia. Sienikirjo laajeni vähitellen lampaankääpään, kehnäsieneen ja äitini suosikkiin punikkitattiin. Isäni kutsui sieniä lounaissuomalaiseen tapaan matolakeiksi eli oma ennakkoluulottomuuteni sieniä kohtaan perustuu äitini sukuperimään.

Ensi kosketukseni herkkutattiin sain, kun vuonna 2007 ystäväni vei minut Porissa omaan aarrepaikkaansa ja valmisti minulle kielen mukanaan vieneen herkkutattikastikkeen. Jäin koukkuun heti ensimmäisellä kerralla: tätä mahtavaa makunautintoa oli saatava lisää. Suunnistin kotikonnuillani Säkylässä tuttuihin metsiin sienikirjat matkassa ja alkoihan niitä herkkuja löytyä täältäkin, kun tiesin jo mitä etsin.  

Siitä lähtien kanttarellit ja suppilovahverot ovat toki edelleen löytäneet tiensä sienikoriini, mutta ehdottomia ykkösiä ovat herkkutatit, joita pyydystäessä ajan taju katoaa tyystin. Monet kerrat olen syksyisessä metsässä havahtunut mäntyjen välissä pilkottaviin auringon viimeisiin säteisiin. Sienikoreissa kilokaupalla ihania valkoverkkosukkaisia ja ruskealakkisia pullerojalkoja. Jotka sitten vielä pitää kiikuttaa kiireesti paistinpannulle tai viipaloida pakastimeen. Usein on jo puoliyö, kun viimeistely on hoideltu, mutta saalistuksen aikaansaamat endorfiinit saavat työn tuntumaan leikiltä.

Tuoreena pakastuksen olen todennut olevan paras tapa säilöä saalis nopeasti niin, että seuraavaan sienikauteen saakka voi nauttia lähes tuoreen makuista ja purutuntumaltaan samanlaista herkkua. Suosittelen lämpimästi hurahtamaan herkkutatteihin, helposti tunnistettavaan ja itse poimiessa ilmaiseen herkulliseen villisieneen!

Herkkutattifani Satu Tietari

Tervetuloa arkea helpottavat ruokaratkaisut

Turun Sanomat uutisoi talvella (13.2.2022) valmisruokien myynnin kasvusta. Vuoden 2021 aikana merkittävin rakenteellinen muutos päivittäistavarakaupan elintarvikemyynnissä oli valmisruokien ja valmiiden ruoka-annosten myynnin yli 16 prosentin kasvu. Valmiita ruokia ostettiin yli miljardilla eurolla, kun taas perusraaka-aineiden myynti laski. Valmisruokien myynnin kasvuun on vaikuttanut etätyöskentely ja ravintolasulut. Myös ikääntyneiden ja yksin asuvien määrän kasvu lisää alati valmisruokien suosiota.

Yksi ruoan verkkokaupan segmentti, joka on koronan aikana kasvanut selvästi, ovat kotiovelle toimitettavat ateriakassit ja valmiit ruoat. Toimijoita on useita, ja konseptit vaihtelevat. Haasteena satakuntalaisin silmin on markkinoiden keskittyminen pääkaupunkiseudulle tai isoihin kaupunkeihin, joskin nyttemmin jotkin toimijat ovat laajentaneet toimituksia myös maaseudulle. 

Kuulun itse koulukuntaan, joka valmistaa itse (laadukkaista lähiraaka-aineista) ateriat alusta alkaen. Haluan tietää perusteellisesti, mitä suuhuni laitan ja kuinka paljon. Myös ennakointi on vahvuuksiani. Ajoittain tulee viikkoja, jolloin työpäivien ja harrastuksien lomassa aikaa ruoanlaitolle ei vain löydy. Tällöin arkeani helpottavat, minun vaatimustasoni läpäisevät, ruokaratkaisut ovat arvossaan. Koen mielekkääksi perehtyä kotisohvalta käsin ja ajan kanssa tarjontaan. 

Tutustuin taannoin Feelia Ruokauppaan. Innostuin konseptista, jossa ruoka on lähes valmista, se säilyy pitkään ja valmistus on äärimmäisen nopeaa. Feelia tekee siis valmiita ja esivalmistettuja aterioita, jotka valmistetaan autoklaavimenetelmällä ja näin saavat pitkän säilymisajan. Ruokiin ei lisätä lisä- tai säilöntäaineita. Ja mikä parasta - verkkokauppa toimittaa ruoat joka puolelle Suomea, myös ydinmaaseudulle! Ateriat valmistetaan Pohjois-Pohjanmaalla, Pyhännällä. Lähiruokaa se ei siis varsinaisesti satakuntalaisin silmin ole, mutta minulle tärkeää on, että raaka-aineista yli 80 % on kotimaisia. 

Entä sitten tilaukseni? Tutkin verkkokauppaa oman aikani ja tutustuin eri valmisruokiin. Samalla suunnittelin (lue: aikataulutin) itseni ja muun ruokakunnan seuraavia viikkoja. Lopulta kun kaikki mieliteot olivat selvillä ja kriteerit täyttyneet, klikkasin tilaukseen palapaistia 600 g, linssikeittoa 600 g, lohikeittoa 1,5 kg sekä kaalilaatikkoa ja liha-perunasoselaatikkoa kumpaakin 3 kg. 

Kahden arkipäivän kuluttua Posti toimitti styrox-laatikon kotiovelle. Jännitys oli käsinkosketeltava, olihan tämä ensimmäinen tilaukseni valmisruoan verkkokaupasta! ”Hypisteltyäni” pakkauksia, päätin valmistaa päivälliseksi kaalilaatikkoa. Tarkennan, että valmistus tarkoittaa tässä tapauksessa sitä, että kaadoin vakuumipakkauksesta puolet uunivuokaan ja löin vuoan uuniin. Reilun puolen tunnin kuluttua pääsimme maistamaan. Siinä vaiheessa otin kuvainnollisesti hatun pois päästä ja jouduin toteamaan, että kaalilaatikko pieksi maussa itse valmistamani kaalilaatikon. Sama juttu kävi myöhemmin myös muiden ruokien kanssa ja kiireisessä arjessa oli yksi murhe vähemmän. 

Huomautan vielä, että tämä ei ole maksettu mainos tai yhteistyö, vaan pedanttisen ruokaintoilijan aito ilahtuminen mainiosta konseptista. 

Sillai kai?

Tuuli

Tuuli Pirttikoski
hanketoimija