Gallen Kallelan Lemminkäisen
äiti –maalaus kuvaa Wikipedian mukaan kohtausta Kalevalasta,
missä Lemminkäinen on tapettu ja ruumiin palat heitetty
tummaan Tuonelan virtaan. Lemminkäisen äiti on haravoinut poikansa ruumiinosat
joesta ja ommellut hänet taas kokonaiseksi. Maalauksessa äiti odottaa katse
ylös suunnattuna mehiläistä, joka toisi hunajaa Ukko ylijumalan halleista. Hunaja herättäisi Lemminkäisen taas
henkiin. Viime aikoina Lemminkäisen
äiti –maalaus on saanut somessa uuden nimen: Miesflunssa. Nimi ei liene täysin tuulesta temmattu, sillä
hunajalla uskotaan olevan terveyttä edistäviä vaikutuksia, vaikkei niitä
todistetusti olekaan pystytty osoittamaan.
Hunajaa pidetään luonnon
omana makeutusaineena, jota voi käyttää ruoanvalmistuksessa tavallisen sokerin
sijaan. Se on 100% aito luonnontuote, mikä sisältää pääosin fruktoosia ja
glukoosia. Hunajassa on myös muita sokerilajeja ja vettä. Muita ainesosia
hunajassa on vain 3 %, mutta niillä on suuri merkitys. Nämä aineet ovat
suojaravintoaineita. Koska mehiläiset valmistavat hunajia erilaisista
kasveista, eivät kaikki hunajatkaan ole täysin identtisiä.
Itse kuulun kotimaisen
hunajan suurkuluttajiin ja pyrin ensisijaisesti käyttämään lähellä tuotettuja
hunajia. Ikävä kyllä viime vuoden pieneksi jäänyt sato alkaa näkyä jo kauppan
hyllyillä tyhjyytenä ja kotimaisen hunajan arvellaankin loppuvan kevään aikana.
Onneksi olen ennakoinut tilanteen ja varannut kaappiin muutamia
hunajapurnukoita – ihan vaikka vain pahan päivän varalle. Käytän hunajaa päivittäin
teessä ja ruoanvalmistuksessa – joskus myös leivonnassa. Se on mielestäni
terveellistä ja hyvän makuista ja luotan sen terveyttä edistävään voimaan. Ainakin
syksyllä pysyin flunssattomana! Hunajasta saa myös hyvää ja luonnollista
energiaa. Liikuntasuoritukset sujuvat, kun viherpirtelöön lisää lusikallisen
suussa sulavaa luonnon sokeria.
Satakunnassa on monia
hunajan tai hunajavalmisteiden tuottajia. Mehiläiset näyttelevät tietysti
pääroolia lentäessään kukasta kukkaan siitepölypallot kintuissaan. Vaikka en
erityisesti pidä mehiläisistä – vaan enemminkin pelkään niitä - arvostan ja kunnioita heidän tärkeää työtään.
Ilman heitä en voisi käydä marjastamassakaan. Jo varhaiset kulttuurit ovat
ymmärtäneet näiden karvaisten kavereiden merkityksen pitämällä hunajaa
arvokkaana ja tärkeänä ravinnonlähteenä. Hunajalla onkin ollut merkittävä rooli
varhaisten kulttuurien lääketieteessä ja jopa uskonnollisissa menoissa.
Erkki Liikanenkin sen tiesi
– maali, maali, maali se on hunajata!
Sillai kai? Ansa
Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta - Sikses parasta -hankkeessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti