Kuntavaalit lähestyvät – Onko kotikunnassasi elintarvikehankintoja ohjaava strategia?

Julkiset keittiöt tarjoavat yli miljoonaa ateriaa päivittäin. Näitä aterioita syövät eritysesti lapset ja vanhukset. On väliä monestakin syystä, mistä raaka-aineet tulevat näihin aterioihin. On mm. paikallistalous, työllisyys, ruokaturvallisuus ja ruokakulttuuri. Lähiruoan käytön aluetaloudelliset vaikutukset -raportin (Viitaharju ym. 2014) mukaan ”julkinen sektori käyttää vuosittain noin 440 miljoonaa euroa elintarvikehankintoihin: ei ole yhdentekevää, miten nämä rahat käytetään.” Luku on saattanut muuttua parissa vuodessa, mutta taso lienee sama.

Edellistä raporttia mukaillen kunnissa pitäisi olla ennen kaikkea tahtotila, millä paikallisten tai edes kotimaisten hankintojen osuutta saisi nostettua. Valitettavan usein alhaisempi hinta on ainoa kriteeri, jonka perusteella hankintoja tehdään. Meiltä puuttuu näkemys ja aika usein myös tietämys, millaisia aluetaloudellisia tai kansallisia vaikutuksia hankinnoillamme on ja millaisia kriteerejä julkisissa tarjouspyynnöissä pitäisi esittää, jotta paikallisuutta tai kotimaisuutta edistettäisiin. Edellä mainitun raportin mukaan Satakunnassa maatalouden kerroinvaikutus aluetalouteen on 1,2 ja elintarviketeollisuuden 2,1. Tämä tarkoittaa, että yksi maataloustyöntekijä työllistää 0,2 ja elintarviketyöntekijä 1,1 muuta työpaikkaa. Näitä lukuja voimme vielä nostaa suosimalla paikallisia tuotteita. Pohjois-Karjalassa on laskettu, mikä aluetaloudellinen vaikutus kunnallisveroon on lihapullan raaka-aineen alkuperällä ja jalostuspaikalla. On merkitystä, tuotetaanko ja jalostetaanko raaka-aine omassa maakunnassa, vai tuleeko raaka-aine pahimmassa tapauksessa ulkomailta. 

Me kuluttajat olemme onneksi pikkuhiljaa heränneet vaatimaan vastuullisuutta ruokaketjuun, niin eettistä, sosiaalista kuin oikeudenmukaistakin. Meillä Suomessa asiat ovat paremmin kuin maailmalla; possujen saparoita ei leikata, eläimiä lääkitään antibiooteilla vain tarpeeseen ja kuluttajat ostavat ruokaa Reko-ryhmistä tukeakseen tuottajia paremmin. Miksi tuoda perunoita, porkkanoita, tomaattia, salaatteja, broilerin lihaa jne. ulkomailta, kun näiden tuotanto onnistuu meilläkin?

Kättä pidempää on tarjolla lähiruoan suosimiseen julkisissa keittiöissä. Esimerkkioppaita lähiruoan käytön lisäämiseen ja kilpailutukseen on runsaasti. Lähiruokaa suosivista kunnista saa vinkkejä ruokalistojen ja reseptien tarkempaan suunnitteluun niin, että käytetään enemmän paikallisia, kotimaisia ja kasvisraaka-aineita. Myös vinkkejä hävikin pienentämiseen on tarjolla. Lähellä tuotettu raaka-aine on niin tuore ja maukas ettei hävikkiä synny, kun kaikki syödään. Näillä konsteilla lähiruoan ei tarvitse olla juuri kalliimpaakaan. Myös uuden hankintalain pitäisi mahdollistaa paikallisten ja alueellisten yritysten mukaan pääsyn paremmin julkisiin hankintoihin. Valitettavan usein kunnat piiloutuvat isojen hankintayksiköiden taakse. Kilpailutuksia ei jaeta osiin, jolloin pienyrittäjät eivät pysty vastaamaan tarjouspyyntöihin.

Melkein puolelta Suomen kunnista puuttuu elintarvikehankintoja ohjaava strategia, uutisoitiin kesäkuussa 2016. Vaikka sellainen olisi, ei sekään riitä, jos kunta ei pysty tai halua ohjata euroja lähiruokaan. Positiivisiakin esimerkkejä löytyy. Sodankylän kunta palkittiin huhtikuussa 2016 Vuoden lähiruokateko -palkinnolla. Sodankylä kilpailuttaa elintarvikehankinnat itse ja kunnan keskuskeittiötä on uusittu tavoin, jotka mahdollistavat lähiruoan vastaanottamisen suoraan tuottajilta. Kunnan tavoitteena on kasvattaa alueellista hyötyä ja säilyttää työpaikkoja omassa kunnassa.  

Kuntavaalit ovat tulossa. Meillä kaikilla on mahdollisuus nykäistä kuntavaaliehdokkaita hihasta turuilla ja toreilla sekä kysäistä ehdokkaiden tietämystä oman kotikunnan elintarvikestrategiasta. Tälläkin tavalla voimme lähteä vaikuttamaan kotikuntamme lähiruokalinjauksiin.  

Sillai kai? Jaana 

Kuva: Esimerkiksi Lähis-oppaan avulla voi perehtyä julkisiin elintarvikehankintoihin.

Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta - Sikses parasta -hankkeessa.