Maidon suurkuluttajana perehdyin äskettäin
Valion ja maidon historiaan. 90-luvun alkupuolella EU luokitteli kolme
maitolaatua: täysmaito (yli 3,5 %), kevytmaito (1,5–1,8 %) ja
rasvaton maito (alle 0,3 %). Suomen liittyessä EU:hun kiisteltiin siitä,
että ykkösmaitoa (1 %) sai kyllä myydä, mutta sitä ei saanut kutsua maidoksi!
Loppu hyvin, kaikki hyvin ja tänäkin päivänä kaupan hyllyillä on ykkösmaitoa. Mielestäni
sanonta ”käydä maitokaupassa” ei ole tänä päivänä niin yksinkertainen, sillä
pelkästään Valiolla on maitotuoteryhmässä jopa 58 tuotetta.
Palaan jälleen muistoissani lapsuudenkodin ruokapöytään. 90-luvulla lehmät pääsivät pakkauksiin. Kaikki kuvan iloiset lehmät ovat tuttuja. Niitä tuijottaessa on mennyt keittiön pöydän ääressä tovi jos toinenkin! Nämä Valion lehmät ovat olleet mukana koululaisen arjessa, ilossa ja surussa.
Tähän päivään tultaessa ovat lehmät maitopurkeissa muuttuneet. Esimerkiksi Valion yllä olevat lehmät ovat jääneet historiaan ja nykyisin maitopurkkien kyljestä ilmennetään maidontuottajien kuvien keinoin yrityksen tarinaa. Toki lehmä löytyy vielä joidenkin maitopurkkien kyljestä. Nyttemmin oikean lehmän kuvalla ilmennetään suomalaisuutta ja puhtautta. Mitähän mielikuvia ja tunteita maitopurkkien lehmät herättävät lapsissa nykyään? Tämän 90-luvun nostalgiapläjäyksen myötä voin todeta, että ainakin minulle on tärkeää, miltä maitopurkki näyttää (maun lisäksi totta kai).
Kuten joka päivä, aion myös tänään nauttia lounaalla
lähimaitoa maakunnan omasta meijeristä. Maitokaupassa valitsen maitopurkin,
jonka kyljestä hymyn huulille tuo Helli!
Sillai kai? Maitotyttö Tuuli
Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta - Sikses parasta -hankkeessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti