Ruoka - mitä maukkain puheenaihe

Maa- ja metsätalousministeriön johdolla valmisteltiin helmikuussa 2017 eduskunnalle annettu valtioneuvoston selonteko ruokapolitiikasta. Sen valmisteluun sitoutettiin satoja eri ihmisiä seminaarein, työpajoin ja palautepostilaatikon kautta. Halusimme kuulla ja todella kuunnella eri sidosryhmiä virallisen lausuntokierroksen lisäksi.

Selonteon valmistelussa ruoan ja ruoantekijöiden arvostus nousi erityisesti esiin. Tutkimusten mukaan kotimaista ruokaa kyllä arvostetaan, mutta kauppataseen alijäämä kertoo muuta. Vilkaisu eri netin keskustelupalstoille palauttaa myös meidät ruoka-alan ammattilaiset nopeasti maanpinnalle: halutaan sitä halvinta tuotetta, laadusta viis. Tuntuu, että erilaisten hinnan alennuskampanjoiden myötä kuluttajien ymmärrys ruoan oikeasta hinnasta on hämärtynyt. Tarvitsemme siis edelleenkin vahvaa viestinviemistä eri kuluttajaryhmille suomalaisesta elintarviketuotannosta ja maamme rikkaasta, alueellisesti erilaistuneesta ruokakulttuurista. Vain täten ymmärrys maamme pohjoisesta erityislaadusta ja turvallisesta, laadukkaasta ruoasta - ja sen tuottamisen todellisista kustannuksista - lisääntyy.

Valmisteluprosessissa nousi esiin myös kysymys oikean, tutkimuksiin perustuvan ruokaan liittyvän tiedon löydettävyydestä ja sisäistämisestä. Keskustelu ruoan ympärillä on kiihtynyt lähivuosina. Ja hyvä niin: se mikä keskusteluttaa, se myös kiinnostaa. Sosiaalinen media antaa yhä useammalle mahdollisuuden - ja rohkeuden - välittää omat mielipiteensä. Tämä tuo ruokaketjun toimijoille oman haasteen, kun jokaisesta on tullut oman elämänsä paras ”asiantuntija”. Erilaisista ihmedieeteistä välitetään tietoja ajatusta nopeammin samaan aikaan kun esimerkiksi tutkimuksiin perustuvia, laajan asiantuntijaryhmän laatimia ravitsemussuosituksia suomitaan kilpaa. Kuluttajalta vaaditaankin kylmiä hermoja löytää se oikea tieto, ja tässä tiedonvälittämisessä meillä asiantuntijoilla on oma vastuumme kannettavana.

Ruokamaailmassa keskustelu on käynyt välillä kuumanakin esimerkiksi lihansyönnin oikeutuksesta. Selonteossa on valittu kultainen keskitie: kannustetaan syömään ravitsemussuositusten mukaisesti ml. kohtuullinen määrä punaista lihaa, mutta yhä enenevästi vaaleaa lihaa, kalaa ja erityisesti kasviksia. Selonteossa perätään myös kotimaisten vaihtoehtoisten proteiinilähteiden lisäämistä. Tämä luo osaltaan uusia innovaatioita ja liiketoimintaa samaan aikaan kun kehitetään nurmirehupohjaista eettistä kotieläintuotantoamme.

Ruokakeskustelussa päästään toivottavasti pois myös jaottelusta ”isot-pienet”. Tarvitsemme erikokoisia tiloja ja jalostavia yrityksiä täydentämään toinen toisiaan ja palvelemaan yhä paremmin pirstaloituneemmaksi käyvää kulutuskysyntää. Tämän monimuotoisuuden tunnisti myös selonteko.

Tärkeintä ruokakeskustelua on kuitenkin se yhteisen ruokapöydän ääressä perheen ja ystävien kanssa käyty keskustelu. Juhliessamme Suomi100 -vuotta kantavana teemana on myös Syödään yhdessä. Haastankin meidät kaikki syömään useammin yhteisen pöydän ympärillä ja nauttimaan hyvistä ruoista ja ruokakeskusteluista!

Sllai kai? Kirsi, rouva Lähiruoka maa- ja metsätalousministeriöstä, Sikses parasta -ohjausryhmän jäsen.

Tämän blogisarjan kirjoittajat toimivat Satakunnasta - Sikses parasta -hankkeessa.