Nyt metsään luvan kanssa!

Innostus luonnonyrtteihin tarttuu aina näin kesän korvalla. Itse kerään ja käytän luonnonyrttejä monipuolisemmin vuosi vuodelta. Mukaan mahtuu hyviä ja vähän huonompia keruukokeiluja. Tänä keväänä ilmasto on ollut kaikkea muuta kuin suosiollinen aikaiselle keruukaudelle. Keruuretken voi tehdä omassa pihassa tai metsässä sekä luvalla naapurin mailla. Jokamiehen oikeuksien mukaisesti meillä kaikilla on lupa kulkea toisen maalla, yöpyä tilapäisesti ja kerätä sieniä, marjoja, kukkia ja ruohomaisia kasveja. Lupa on fiksua kysyä maanomistajalta voimallisempaan luonnontuotteiden keruuseen eli oksien, kerkkien ja sammaleen keräämiseen.

Nykypäivänä monet puhuvat luonnonyrteistä kreikkalaisperäisellä sanalla horta. Horta on kreikkaa, ja tarkoittaa villiä vihreää luonnosta löytyvää syötävää. Luonnonyrtit tai villivihannekset ovat todellista aitoa lähiruokaa ja varsin ekologista. Viljelypanoksia ei juurikaan tarvita ja kuljetusmatkaa on vähän tai ei lainkaan. Luonnonyrtit voidaan poimia omasta pihasta ja ovat lähes ilmaisia.

©Sari Toikkanen

Luonnonyrtit sisältävät runsaasti antioksidantteina toimivia vitamiineja, hivenaineita ja flavonoideja. Kuten ruokavaliossa yleensä, kannattaa myös luonnonyrttien käytössä suosia monipuolisuutta ja vaihtelevuutta. Rohdosmaisesti vaikuttavia aineita sisältäviä luonnonyrttejä ei suositella käytettäväksi päivittäin viikkoa pidempään (kamomillasaunio, kultapiisku, mustikka, puolukka, peltokorte ja siankärsämö).  Nokkonen, mesiangervo, kataja, väinönputki ja koivunlehti voivat taas lisätä virtsaneritystä ja pitkään käytettynä rasittaa munuaisia. Oksaalihappoa sisältävät kasvit (raparperi, suolaheinät, ketunleipä ja mustikanlehti) voivat puolestaan haurastuttaa luustoa ja rasittaa munuaisia.  Munuaissairauksia sairastavia suositellaankin välttämään oksaalihappoa kokonaan. Luonnonyrttien tunnistuksessa ja käytössä onkin aluksi hyvä pysyä helposti tunnistettavissa ja turvallisissa kasveissa.

Kymmenen tuttua luonnonyrttiä

Luonnonyrtit ovat kuitenkin oikein kerättynä ihana lisä ruokavaliossa tai ruoassa ennen kesän sadon kypsymistä. Tässä kymmenen tuttua luonnonyrttiä ja käyttökohdetta, joiden käyttöön löytää helposti lisätietoa: www.arktisetaromit.fi

1. Nokkonen, kuivattuna ihanaa ohukaisissa
2. Pihlaja, nuoret lehdet juomana
3. Maitohorsma, nuoret versot parsan tapaan
4. Koivu, salaateissa nuorina lehtinä tai tee aineksina
5. Kuusenkerkkä, herkullista siirapiksi keitettynä
6. Voikukka, nuoret lehdet salaateissa
7. Vadelma, hiostettuna teeaineksina
8. Poimulehti, salaateissa nuorina versoina
9. Ketunleipä eli käenkaali, maustamassa esimerkiksi kotijuusto
10. Mesiangervo, jalkahauteissa tai hiostettuna teeaineissa

Moni villivihannes kannattaa hyödyntää nuorina versoina heti alkukeväästä. Ne rikastuttavatkin ruokavaliotamme ja valikoimaamme ennen varsinaisen viljellyn satokauden alkua ja samalla lisäämme hyvinvointiamme luonnossa liikkuen. 

Vinkki! Maitohorsman kuivatut lehdet sopivat mainiosti maustamaan pannukakku- tai ohukaistaikinaa. Annoksen kruunaa kuusenkerkkäsiirappi. Mikäli siirappia jää syksyyn, on se oiva helpotus yskäiselle.

 ©Sari Toikkanen

Kuusenkerkkäsiirappi 

5-6 l kuusen vuosikasvaimia eli kuusenkerkkiä
1 kg sokeria
vettä

1. Huuhtele kerkät. Peitä kylmällä vedellä niin, että ne juuri peittyvät. Anna seisoa vedessä yön yli. 
2. Keitä kerkkiä liotusvedessä noin 2 tuntia sekoittaen koko ajan, ettei seos pala pohjaan. 
3. Siivilöi seos. Nestettä pitäisi olla jäljellä noin 1,5 litraa. 
4.  Lisää sokeri ja keitä seosta vielä toiset 2 tuntia sekoittaen (kattilan pohjaa myöten).
5.  Seos on nyt siirappimaista ja kovettuu vähitellen. Kaada seos kuumennettuihin lasipurkkeihin. 

Kovaa marmelosta saa lisäämällä hyydytysaineitta. Valmiin marmelon väri on punaruskea.

Huom! Kerkkien keräämiseen tarvitaan lupa maanomistajalta, eli se ei kuulu jokamiehen oikeuksiin.

Sillai kai? Anna