”Lampaan liha maistuu villasukalta!”. Tähän minäkin olen uskonut yli puolet elämästäni. Virheellisesti, ja monin tavoin.
Kun oli aika testata ensimmäistä kertaa rosvopaistia vuosituhannen alussa, niin onneksi uskalsin kysyä Ketolan Pirkolta, jo edesmenneeltä satakuntalaisen lammastalouden pioneerilta, vinkkejä kuoppaan heitettäväksi. Pirkolta ostin murean karitsanpaistin ja tarkkojen ohjeiden jälkeen karitsakäärö peitettiin kuoppaan kypsymään.
Se murea makuelämys, jossa laatuliha, valkosipuli ja mausteet kohtasivat, oli niin huikea, että sen jälkeen meillä on pääsiäisenä aina syöty kotimaista karitsaa. Useimmiten olen tilannut ja noutanut lihan REKO –lähiruokaringistä suoraan tuottajalta. Viime vuosina olen kylläkin ostanut valmiiksi palvattua paistia tai rasvaisempia ruhonosia makkaran valmistukseen.
Suomalainen lammastalous on viimeisen 10 vuoden aikana kasvanut voimakkaasti, lähes kaksinkertaistunut 1,3 miljoonaan kiloon. Kokonaiskulutus on noin 3,8 miljoonaa kiloa eli iso osa karitsan ja lampaan lihasta tuodaan ulkoa Suomeen, pääosin Uudesta-Seelannista. Kasvun mahdollisuuksia tuotannolle siis olisi.
Lihan lisäksi lampaasta saadaan villaa, turkiksia, taljoja, maitoa ja jalostuseläimiä. Lampaita käytetään maiseman- ja ympäristönhoidossa sekä maatilamatkailussa ja luontohoiva (Green Care) -toiminnassa. Lammas on laumaeläin, joka laiduntaa kesäajan ja hoitaa itse karitsansa.
Riikka Tuomela on hyvin tiivistänyt opinnäytetyössään (HAMK, 2015) alan tulevaisuudesta: ”Lammastuotannon tulevaisuus näyttää valoisalta, alalla menestyminen on enemmän tuottajien käsissä kuin muissa kotieläintuotannonsuunnissa. Monipuolisuus mahdollistaa mukautumisen ja menestymisen taantumassa, tuottajahintojen laskiessa ja EU:n maatalouden muutoksissa. Lammastilalliset ovat erinomainen vuorovaikuttaja maaseudun ja kaupungin välillä. Suurin osa tämän päivän kuluttajista arvostaa kotimaisuutta sekä ekologista ja eettistä maataloustuotantoa. Kuluttajat ovat erittäin kiinnostuneita suomalaisista lammastuotteista. Lammastuotteilla on vihreä, laadukas maine, mikä tulee taata tuotantotavoilla ja korostaa markkinoinnilla. Tämän hetkisillä tuotantomäärillä ei pystytä vastaamaan kuluttajien kysyntään millään lammastuotannon osa-alueella, joten uusille lampureille on tilaa.”
Suuri osa kotimaisesta lampaan lihasta myydään kuluttajille joko suoraan tilalta tai REKO-lähiruokarinkien kautta. Jos tuotantomääriä halutaan kasvattaa, ja tuotteita vähittäiskaupan kautta kuluttajille myydä, niin silloin kannattavuuden kannalta toimitusketjun tehokkuus tilalta pöytään nousee isoon rooliin.
Itse kuitenkin haluan edelleenkin ostaa karitsanpaistini suoraan tuottajalta, joko tavanomaisena tai luomuna. Ja ehkä taas tänä kesänä olisi aika kaivaa maahan kuoppa ja polttaa siinä monta sylillistä klapeja ennen kuin karitsan paisti, mannilalaisittain a la Pirkko, pääsee sinne ottamaan makua.
Sillai kai,
Marko
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti