Reposaaren kalasataman uudet tuulet

Valokuvaaja Markku Saiha, Paapuuri Oy, Merimesta, Reposaari

Reposaaren kalasatama on perinteisesti ollut keskeisin silakkasaaliiden purkupaikka, erityisesti talviaikaan hyvien väyläolosuhteiden johdosta. Satamaa on kehitetty vuosikymmeniä ja v.2001 sataman alueelle rakennettiin uusi Merimesta –rakennus, johon yhden katon alle saatiin kalaravintola, kalakauppa, kalankäsittelytiloja rannikkokalastajille sekä tilat alueen elinkeinokalatalouden kehittämiselle. Lisäksi samalla nykyaikaistettiin troolisilakan vastaanotto- ja käsittelytiloja. Ravintola Merimesta toimi myös tulevien keittiömestareitten harjoittelupaikkana. Sataman toiminnan keskiössä on aina ollut silakka. Ja kun 5-6 vuotta sitten aluksia myytiin Viroon, niin sataman käyttöaste hiipui vähitellen, eikä jatkosta ollut varmuutta, kun rannikkokalastuskin on ollut vaikeuksissa hylje- ja merimetsohaasteiden johdosta.

Vuonna 2019 alkoi aurinko taas sarastamaan Reposaaren horisonteissa: Porin kaupunki päätti aloittaa pitkäjänteisen alueen kehittämisen. Samanaikaisesti silakkakiintiöt pienenivät ja troolaajien oli mietittävä lisäarvon saamista elintarvikesilakasta. Ja kun saman pöydän ääreen saatiin edustajat Hätälä Oy:stä, Selkämeren Jää Oy:stä, troolareista (Jukka ja Lauri Vehkaperä) ja Porin kaupungilta, niin hommat alkoivat edetä hyvään suuntaan. Syyskuussa 2019 perustettiin Reposaaren Lajittelu ja Fileointi Oy, joka vuokrasi lajittelulaitoksen ja alkoi kehittämään tuotantoprosesseja ja tiloja; keväällä 2020 saatiin 2 uutta fileointikonetta. Nyt sataman pitkäaikaiselle kehittämiselle saatiin selkärankaa, ja monipuolisten uusien markkinakanavien kautta on mahdollista tuotteistaa uusia tuotteita eri asiakasryhmille ja suunnitella silakan troolausta kiintiöiden rajoissa entistä tarkemmin keväälle ja syksylle.

Uuden yrityksen perustaminen toi uutta säpinää koko alueen kehittämiselle. Nyt käynnissä on kaikkiaan 7 erillistä kehityshanketta, joiden toteuttamiseen myös kunta on sitoutunut. Suurimpina näistä ovat uusi, lämmitettävä halli pyydysten huolto- ja korjaustöitä varten sekä uusi purkupaikka ja uudistettu käsittelytila rannikkokalastuksen saaliille. Lisäksi panostetaan kalasataman turvallisuuteen uudella kulunvalvontajärjestelmällä ja rakennetaan pienempiä varastohalleja. Noin miljoonan euron investointien pitäisi valmistua vielä 2020 aikana, mutta viimeistään keväällä 2021.

Miltä Räpsöön kalasataman tulevaisuus nyt näyttää? Kun on saatu oikeat toimijat ja kunta mukaan kehittämistyöhön, niin näyttää hyvältä. Reposaaren kalasatamasta on mahdollisuus rakentaa sekä elintarvikesilakan suurin käsittelykeskus, että rannikkokalastuksen elinvoimaisuutta tukeva ”yrityshautomo”, jossa lisäarvotuotteita synnytetään perinteisten kalalajien lisäksi mm. särkikaloista ja kuoreesta.

Perustuu Markku Saihan haastatteluun 22.6.2020, sekä M. Saihan lähettämään lisämateriaaliin.

Marko Jori

Pyhäjärvi-instituutti

NYT on aika vaikuttaa elintarvikelain kokonaisuudistukseen - yrityksille suunnitteilla lisää vapauksia ja vastuuta

Elintarvikelain kokonaisuudistusta on valmisteltu jo pitkään. Nykyistä lakia on muutettu useaan kertaan ja luvalla sanottuna siitä onkin kehkeytynyt melkoinen sillisalaatti. Lukijalta vaaditaan melkoisia salapoliisin otteita etsimänsä tiedon löytämiseksi. Merkittävin uudistuksen tavoite onkin lakipaketin selkeyttäminen, vaikuttavuuden lisääminen sekä yhtenäistäminen EU-lainsäädännön terminologian kanssa. Näitä toivottavat tervetulleeksi varmasti kaikki elintarvikealalla työskentelevät.

Näkyvin muutosesitys koskee valvontamaksuja. Uudistuksessa esitetään kaikille suunnitelmallisen elintarvikevalvonnan piiriin kuuluville kiinteää 150 euron suuruista vuosimaksua. Vuosimaksu laskutettaisiin jokaiselta, valvontatarpeesta riippumatta. Vuosimaksun lisäksi tulisivat valvontakäyntimaksut (Oiva-arvioinnit) kunnan taksan mukaisesti sekä ilmoitusten ja hyväksymisten käsittelymaksut. Joitain helpotuksiakin on ajateltu. Vuosimaksut eivät koskisi pienimuotoista ja vähäriskistä toimintaa, jossa vuotuinen liikevaihto olisi alle 10.000 €, alkutuotantoa, kyläkauppoja tai yleishyödyllisiä yhdistyksiä. Vuosimaksun yhtenä tavoitteena on resurssoida elintarvikevalvonnan tekemää yritysneuvontaa. Neuvonnan ja opastuksen saaminen elintarvikevalvojalta sataa kaikkien yritysten laariin. Jokaisen meidän vastuulla onkin muistaa aktiivisesti hyödyntää tätä mahdollisuutta ja pyytää apua elintarvikevalvojalta.

Hallinnollista taakkaa halutaan keventää. Toimijoille annetaan enemmän vapautta esimerkiksi omavalvonnan toteuttamistapoihin. Omavalvonta-asiakirjavaateesta luovutaan. Toteuttamistapojen vapautuminen tuo samalla enemmän vastuuta ja haastaa yritysten elintarviketurvallisuusosaamista. Vaikka asiakirjamallista luovutaan, se ei poista omavalvonta velvoitetta. Jokaisen toimijan tulee tehdä ja noudattaa omavalvontaa. Yhden tai kahden hengen firmoissa omavalvonta saattaa olla kuvattuna työohjeissa. Toisaalta, elintarviketurvallisuuslaatujärjestelmät hyväksyttäisiin omavalvontana, mikä toisaalta vähentää tuplakirjauksien tarvetta. Muutosesityksistä huolimatta valvontatilanteessa omavalvonta, sen toimivuus ja kirjanpito pitää kuitenkin osoittaa elintarvikevalvojalle.

Uudistuksessa esitetään uusia keinoja valvonnan pakkokeinoiksi sekä toimijoiden luotettavuuden varmentamiseksi. Lisäksi Ruokavirastolle annettaisiin vastuuta elintarvikeviennin edistämistoiminnassa. Koko uudistuspakettiin voi tutustua täältä https://mmm.fi/elintarvikelain-kokonaisuudistus .

Valtakunnallinen Ruokasektorin koordinaatiohanke kerää kommentteja lausuntoa varten elintarvikealan mikro- ja pk-yrityksiltä sekä muilta sidosryhmiltä, jotta uudistuksesta saataisiin toimialan tarpeita palveleva. Vastaa ja vaikuta osallistumalla lyhyeen kyselyyn 23.6. mennessä https://link.webropolsurveys.com/S/AAB12576D6911CF6 .

Johanna Mattila, Turun yliopiston Brahea-keskus, johanna-mattila@utu.fi , 040 565 8121

Kirjoittaja toimii elintarvikealan asiantuntijana Turun yliopiston Brahea-keskuksen koordinoimassa Ruokasektorin koordinaatiohankkeessa.