Kevät koittaa yrttipelloillekin

Aluillaan oleva kevät on saanut viljelijöiden mielet siirtymään jo vahvasti tulevan kasvukauden töihin. Myös yrttien viljelyssä ollaan kiireisimmän kevätajan kynnyksellä ja viljelysuunnitelmat tarkentuvat hyvää vauhtia.

Joitain viljelytoimia tehdään jo nyt, esimerkiksi yrtit joiden siemenet tarvitsevat muutaman viikon kylmäkäsittelyn, laitetaan kylmään viimeistään nyt, jotta niiden itäminen onnistuisi myöhemmin loppukeväästä mahdollisimman hyvin.

Huhtikuu on myös viimeisten viljelytarvikkeiden inventaarion aikaa; olihan se kasvatusturve tilattu, onko kaikki kastelujärjestelmän osaset kunnossa, riittääkö katekalvot, onko harsoja? Yrttien viljely vaatii hyvin monipuolista etukäteisvalmisteluiden tekemistä.

Siemenhankinnat alkavat tässä vaiheessa vuotta olla ammattimaisessa yrttiviljelyssä kutakuinkin tehtynä, mutta uusiakin viljelyideoita ehtii vielä toteuttaa.

Yrttipaja toimii Eurassa yrttien sopimusviljelyttäjänä ja yrttien tukkukauppana. Lisäksi Yrttipajalla on laaja valikoima omia yrttijuomasekoituksia. Yrityksen omistaja Petri Koivisto kertoo tällä hetkellä toivovansa valikoimiinsa täydennystä lähes minkä tahansa yrtin osalta. ”Ainoastaan nokkosta on näillä näkymin tulossa varastoon riittävästi”, Koivisto kertoo. Erityisiksi kasvien viljelyvinkeiksi Koivisto mainitsee mm. sitruunamelissan, siankärsämön, laventelin ja kehäkukan.

Yrttien viljely saatika niiden hyödyntäminen muussa liiketoiminnassa ei ole aivan helppoa. Viljely on hyvin käsityövaltaista ja jalostus vaatii mm. kosmetiikan osalta hyvää lainsäädännön tuntemusta. Ala herättää kuitenkin kasvavaa kiinnostusta ja kotimaisten yrttien hyödyntämismahdollisuudet nähdään entistä moninaisemmin. Esimerkiksi uusia kosmetiikka- ja elintarviketuotteita voi bongata kauppojen hyllyiltä tasaiseen tahtiin.

Yrttien viljelyalat ovat Suomessa tällä hetkellä hyvin pieniä, mutta nykykehitys kohti viljelykasvivalikoiman monipuolistamista tukee yrttialan kehittämistä. Kumina on suomalaisen yrttituotannon menestystarina ja se onkin viljellyin yrttikasvimme. Korianteri seuraa kuminan jalanjäljissä. Nähtäväksi jää, mitkä kasvit nousevat jonon jatkoksi.

Johanna Pihala
Pyhäjärvi-instituutti

Kuva: Kehäkukkia voidaan viljellä katteessa riviviljelynä.

Ruokatrendien aallonharjalla

Viime vuonna kansallisilla ja kansainvälisillä markkinoilla toimivat ruoka-alan toimijat julkaisivat ruokatrendinsä vuodelle 2019. Trendiennusteet poikkesivat toisistaan hieman, mutta päälinjat näinä kestävän kehityksen aikoina ovat hyvin samanlaiset. Selkeitä nousijoita kiinnostavina pidettyihin ruokaan liittyviin uusiin palveluihin ja tapoihin ovat flexaus, ympäristönäkökulmat sekä hyvinvointiin liittyvät kulutustavat ja -tottumukset. Tulevaisuudessa valmiiden ruokaratkaisujen kasvua tukevat ruokatrendit kasvattavat suosiotaan ja ei aikaakaan, kun Suomessakin yleistyy ravintoloissa soolopöydät sinkuille.

Lipase tätä! Härtelö on mainio innovaatioesimerkki siitä, että kasvipohjaisten tuotteiden trendi kasvaa nopeasti.

Huoli ja keskustelu ilmastonmuutoksesta on läsnä kaikkialla.  Elintarvikealan yritykset kehittävät hiki hatussa biopohjaisia pakkauksia tuotteilleen. Ruoantuotannon on oltava hiiltäsitovaa ja vesi on vanhin voitehista. Muutokset väestössä ja väestön ikääntyminen eivät välttämättä heilauta ruokatrendejä lyhyellä aikajaksolla, mutta pidemmällä tarkasteluvälillä muutokset ovat merkittäviä. Samaan aikaan kotitalouksen ostovoima kasvaa. Aika monta monessa, ottaen huomioon siis koko ruokaketju. 

Lempiaiheeni luomu on myös vuodesta toiseen ruokaketjun ilmiö. Luomun kasvun taustalla ovat erityisesti kuluttajatrendit sekä uudet tuotteet. Lähiruoka on jo vakiinnuttanut paikkansa kulutustottumuksissa. Keskusteluissa nousee esille termi ruokaturvallisuus ulkomaisen salmonellalihan aiheuttaessa ruokakohuja. Suositaanhan nyt vain kotimaista ja paikallista?

Erään ruokatrenditutkimuksen mukaan tänä vuonna raaka-aineista suomalaisia kiinnostaa eniten valmiiksi perattu kalatiskin kala sekä marjat. Ostoskoriin näyttäisi päätyvän myös pienpanimoiden oluet, raakamakkarat ja sokerittomat rahkat. Himosienestäjän silmiin osui trendiennakointi, että sienet ovat jälleen lyömässä läpi pitkän tauon jälkeen. Ja terve peruna! Allekirjoittanut tuulettaa, sillä pottu is back!

Ruoan parissa seikkaillaan myös tulevaisuudessa. Seikkailuja on erilaisia. Miltä kuulostaisi makumatka suomalaiseen metsään tai aasialainen katukeittiö, kun ulkona pakkanen paukkuu? Vain mielikuvitus on rajana! Tärkeää on tiedostaa miltä syömisen hetkellä tuntuu, tunnustella aistejaan ja vaalia seikkailun jälkeistä olotilaa. (Tässäpä hyvä illanistujaisvinkki kaveriporukoille!) Syöminen ei ole enää vain pelkkä suorite, vaan elämykset ja sosiaalinen syöminen (ml. safkan ja paikan somekelpoisuus) istuvat kanssasi pöytään nyt ja tulevaisuudessa.

Sillai kai? 

Tuuli 

Kukkia käytetään nyt ruoissa ja juomissa paitsi koristeina myös makua antavina raaka-aineina.

Suosituksista satakuntalaiseen ruokapöytään

Tammikuussa THL julkaisi FinRavinto 2017-tutkimuksen. Moni varmasti huomasi tutkimuksen pohjalta tehtyjä uutisia iltapäivälehdissä ja muualla mediassa. Itseäni huolestutti erityisesti miesten ja naisten kasvisten syönnin vähyys. Suositusten mukaisesti kasviksia söi 14 % miehistä ja naisista 22 %. Toki tämä tutkimus kertoo laajasti, mitä suomalaiset syövät kokonaisuudessaan.

Kuultuani tuloksista päätin tarttua paremmin kasviksiin ja lupauduin syömään ainakin tuon ½ kg kasviksia, hedelmiä ja marjoja päivässä. Mikä siis onkin suositus. Haastoin perheeni mukaan ja samalla taisin innostaa mukaan myös omat työkaverini ProAgria Länsi-Suomesta. Mitään en pyytänyt poistamaan ruokavaliosta, vain lisäämään kasviksia. Yksi asia kerrallaan.

Nyt kun tätä iloa on kestänyt hetken, kutsuin myös ystäväni lounaalle. Puhuimme ruoasta ja tästä tutkimuksesta, taas. Samalla ojensin salaattia ja vieraani tiedusteli mistä tomaatit ovat? Satakunnasta, Porista. Samalla katsoimme koko ruokapöytää. Aika moni tuote on tutusti satakuntalainen ja tunnemme myös näitä ruokaketjun toimijoita ihan kasvoista. No, siinä samalla toki kerroin, että työni Satakuntalaisen ruokaketjun ympärillä jatkuu – Suomi syö Satakunnasta – Sikses parasta lähiruokaa- hankkeen ympärillä.

Suomi syö Satakunnasta – Sikses parasta lähiruokaa -nimestä tunnistat uuden lähiruokahankkeemme, jonka päätavoitteena on tukea satakuntalaisen ruokaketjun kehittymistä ja kasvua ruokamaakunnan brändäyksellä. Satakuntalaista ruokaketjua nostetaan esiin korostamalla kestävää ja vastuullista toimintaa.

Suomi syö Satakunnasta – Sikses parasta lähiruokaa jatkaa aiempien satakuntalaisten lähiruokahankkeiden työtä hyödyntäen toimijaverkoston kokemuksia. Hankkeen hallinnoijana on tällä kertaa ProAgria Länsi-Suomi ja mukana yhteistyötahoina ovat Pyhäjärvi-instituutti ja Satafood Kehittämisyhdistys.

Sillai kai,
Anna

p.s. Haastan lukijat syömään tuon ½ kg kasviksia, marjoja ja hedelmiä päivässä.

Onnellisten ihmisten jouluateria

Tapahtuipa näinä päivinä, että jouluvalmisteluihin en ole oikein vielä löytänyt aikaa. Mutta onneksi perinteiset kiire ja ahdistus ovat kiihtyvällä vauhdilla voimistumassa. Oi sitä syvää tyhjyyden tunnetta sielussa, kun koko maakunta on tyhjentynyt juuri siitä Ryhmä Haun lelusta, jota lapsi eniten toivoo.  Ja se pelonsekainen odotus ihmisyyden viimeisetkin rippeet luhistavasta aattoillasta, jolloin avautuvista paketeista tuleekin väärän värisiä, väärän kokoisia tai ylipäätään jotenkin vääränlaisia lahjoja. Lahjakasan pienentyessä paljastuu myös hankitun joulukuusen virheet. Ja jäikö joku perintökoriste pois oksilta. Muistinkohan edes imuroida kuusen alustaa. Tai pyyhkiä pölyjä. Muistinko sahata palan pois, laitoinko vettä. Tässä vaiheessa joulun henki alkaa tuntumaan jo kiirastorstain tuskalta. Mutta joulupöytä herkkuineen, voisiko se poistaa tämän dantemaisen tunnetilan? Ainakin sen suunnittelu ja toteutus kuljetti minut läpi Danten helvetin yhdeksän piirin..

Joulupöydän eri ruokalajien suunnittelu alkaa salakavalasti jo syksyllä sadonkorjuun aikana. Satakunta on makujen ihmemaa.  Vehreän hernepellon tuoksu, oranssisuuttaan hehkuvat porkkanat, lystikkäät perunat ja muodokkaat lantut synnyttävät alitajuntaani jo hämäriä mielikuvia edessä odottavasta makujen ja värien ilolaulusta. Kesän aikana pyöristyneet possut, ärhäkkäästi pöyhistelevät kalkkunat ja hopean kirkkaina singahtelevat siiat virittävät makuhermoja oikeisiin tunnetiloihin. Jouluisen aterian suunnittelu jatkuu unissakin.

Lanttu- ja porkkanalaatikkoa… imellettyä perunalaatikkoa… mmmhh… joululimppua… piimäjuustoa… rosollia… graavia siikaa… muikunmätiä… mmmhh… herkullinen, rasvaa sinappihunnun läpi tihkuva kinkku… mmmhh… (kuola alkaa valumaan)… possu maistuu ihanalta… mmmhh… possulla on omena suussa… possu syö omenaa… possu kirmailee onnellisena.. ”Isä, ei possua voi syödä!” … mitäh?... possu kirkuu ja kirves heilahtaa… (syviä puhalluksia, käännän kylkeä ja asetan posken kuivempaan kohtaan tyynyllä)… kauniimpia ajatuksia nyt… takaisin uneen… hyviä ajatuksia… ihminen on hyvä… minä voin olla hyvä… maailma on paha… tehdään maailmasta hyvä… anna possun elää… anna kalkkunankin elää… anna siian uida… anna niiden syödä… mitä ne syövätkään… rehua ja jyviä… jyviä… kauraa… nyhtökauraa… pysyyköhän se uunissa verkon sisällä… tofu… seitankinkku… porkkalaa… miltä ne maistuu… voiko niitä syödä… haluan olla hyvä… olen parempi ihminen… olen vegaaAARGH! Herään kylpien kylmässä hiessä.

Ympäröivä yhteiskunta, ja erityisesti media, luovat paineita jouluaterian suunnittelulle. Ruokalehtien kauniit kuvat ja monimutkaiset reseptit tuovat usein tyhjyydentunnetta luottamuksessa omiin kokkaustaitoihin. Jokaisella mediakanavalla tuntuu olevan oma ravitsemusasiantuntijansa ja yleensä ne ovat erimieltä jokaisen raaka-aineen ja valmistustavan terveellisyyden osalta. Ilmastonmuutos, Itämeren tila, mikromuovit, ravinteiden ja sivuvirtojen tehokas kierto, ekologisuus, eettisyys – kaikki nämäkin tulisi hyvän ihmisen huomioida valintoja tehdessä. Mutta missä menevät hyvyyden rajat ja tasot?

Joidenkin mielestä ”liha on murhaa”. Onko tällöin samalla jokainen pellosta väkisin kiskottu porkkana harkittua kasvin kidutusta? Onko mustikoiden poiminta metsässä suorastaan kansanmurhaa, kun syömme joka vuosi miljardeja syntymättömiä uusia mustikan alkuja? Voiko edes koivusta pudonnutta lehteä keitellä teeksi, kun lehti ei pääse maatumaan uuden kasvun ravinteiksi?

Ehkä joulu voisi olla se ajankohta, jolloin me kaikki voimme hetkeksi unohtaa liian syvälliset pohdinnat? Ei ajatella liian kapeakatseisesti, jätetään edes kerran vuodessa raja-aidat rakentamatta ruokavalintojen välille. Jokainen syököön mitä haluaa ja mikä omasta mielestä maistuu joulupöydässä parhaalta. Sikses parhaalta. Eikä arvostella toisten valintoja. Ollaan kaikki onnellisia. Onnellisuus on hyvyyden alku. Ollaan kaikki hyviä. Eli hyviä, hyvältä maistuvia jouluja kaikille hyville ihmisille!

Sillai kai?

Marko

Porkkanalaatikkoa joulupöytään!

Menneeseen vuoteen on mahtunut paljon Sikses parhaita uutiskirjeitä, sometusta, monia tapahtumia ja tilaisuuksia sekä ennen kaikkea paljon uutta oppia ja ikimuistoisia kokemuksia.  Vuosi 2018 on lopuillaan ja samoin myös työni Pyhäjärvi-instituutissa sekä Satakunnasta – Sikses parasta -hankkeessa ovat tulossa päätökseen.

Vuoden aikana olen päässyt toteuttamaan monipuolisia viestintä- ja tiedonvälitystehtäviä lähiruoan parissa ja sen ympärillä. Erilaisista viestintätehtävistä yritysvierailut ja -haastattelut ovat jääneet vahvasti mieleeni. Yritysvierailuilla pääsee näkemään ja kuulemaan hyvin läheltä, miten asiat todellisuudessa hoituvat ja mistä tuotteet oikeasti saavat alkunsa. Kokeneilta yrittäjiltä olen myös saanut mieleenpainuvia vinkkejä elämään yleisesti, liittyen esimerkiksi ruoanlaittoon tai gradun kirjoittamiseen.

Sirkkoja maisteltiin
kesällä OKRAssa.

Kuluneen vuoden aikana olemme myös järjestäneet hankkeessa erilaisia tilaisuuksia sekä olleet mukana monissa tapahtumissa viestimässä Satakunnan elintarvikeosaamisesta. Tapahtumissa ja tilaisuuksissa on ollut hienoa huomata, miten ihmisten tietoisuus lähiruoasta, satakuntalaisista tuotteista sekä tuottajista on kasvanut. Koko vuoden jännittävimpiä (sirkkojen maistelun jälkeen), mutta opettavaisimpia kokemuksia oli kesätyöntekijän rekrytointi hankkeeseen. Tätä haasteellista tehtävää en sentään tehnyt yksin, mutta tämän tehtävän myötä sain huimasti kokemusta tulevaa työelämää ajatellen.

Makuelämysmatkalla koettuja maisemia Noormarkussa.

Menneen kesän kohokohta oli ehdottomasti ruokatoimittajille ja -bloggaajille järjestetty makumatka Satakuntaan. Matkan järjestelyt vaativat paljon työtä, mutta kliseisesti sanottuna kaikki työ oli kyllä matkan arvoista! Matka avarsi myös omia silmiäni ja pääsin vierailemaan unohtumattomissa kohteissa kuten Kuuselan ankkatilalla ja Ahlströmin ruukissa Noormarkussa. Matkan jälkeen oli äärimmäisen palkitsevaa lukea toimittajien ja bloggaajien kirjoittamia juttuja makuelämyksien Satakunnasta. Viimeistään tämän matkan ja vuoden työrupeaman jälkeen on helppoa todeta, että Satakunta tosiaan on monipuolinen ruokamaakunta, ja siitä meidän kannattaa ihan tosissaan olla ylpeitä!

Tätä vuotta on jäljellä enää 15 päivää, mutta koko vuoden herkullisin juhla on onneksi vielä edessä. Minä ainakin aion jouluna herkutella ja rentoutua yllin kyllin, ehkä jopa kyllästymiseen asti. Yksi joulupöydän ehdoton kestosuosikkini on porkkanalaatikko, joka valmistuu seuraavalla reseptillä, ja tietenkin satakuntalaisista porkkanoista.

• Keitä vesi ja lisää puuroriisi veteen. Anna riisien kiehua ja veden imeytyä riiseihin. Lisää maito ja anna hautua kypsäksi.
• Keitä kuoritut porkkanat vähäisessä vedessä. Soseuta keitetyt porkkanat.
• Sekoita yhteen puuro, porkkanasurvos, munat, kerma, siirappi ja mausteet. 
• Kaada seos voideltuun vuokaan, ripottele korppujauhoja laatikon päälle ja laita muutama voinokare. 
• Lopuksi laatikko uuniin (175, runsas tunti). Kas näin, porkkanalaatikko joulupöytään on valmis!

Kiitos kuluneesta vuodesta! Rauhallista joulua ja menestyksekästä uutta vuotta kaikille!

Sillai kai?

Heidi