Elintarvikkeiden hankinta verkkokaupasta kasvaa ja
poikkeustilassa kasvu on kiihtynyt entisestään. Kasvu on Euroopassa vaihdellut
20-40 % välillä vuositasolla. Eniten verkkokaupasta ostetaan Etelä-Koreassa (20
%), Kiinassa (15 %), Yhdysvalloissa (10 %) ja Iso-Britanniassa (8 %) .
Ruotsissa verkkokaupan markkinaosuus on noin 3 % ja Suomessa noin 1 %. Jos
verkkokaupan suosion kasvu jatkuu ja saavutamme lähivuosina 6 %
markkinaosuuden, tarkoittaa se Suomessakin noin miljardin euron
liikevaihtoa. Ei siis ihme, että päivittäistavarakaupan jättiläiset
panostavat verkkokauppoihinsa ja uusia tulokkaita syntyy markkinoille taajaan.
Ajatushautomo Harppaamon keräämässä listauksesta löytyy noin 60
suomalaista ruoan verkkokauppaa, näistä isoimpina Keskon ja SOK:n verkkokaupat.
Verkkokauppojen moninaisuus kiinnittää huomion. Näemme painottumista
arkiruokaan, hävikkiruokaan, pientuottajiin, lähiruokaan ja alueellisiin
tuottajiin, luonnontuotteisiin, luomuruokaan, kasvisruokaan ja tiettyihin
tuotesegmentteihin. Verkkokauppoja on perustettu Reko-renkaiden ja
ruokaosuuskuntien jatkeeksi, maakunnallisten tuottajien yhteistyössä ja
toripuotien lisämyyntiä varten. Uudenmaan
Ruoka avaa pääkaupunkiseudulle ja loma-asuntopaikkakunnille alueen omien
tuottajien noutopisteitä, foodhubeja. Kotitila.fi
haluaa yhdistää kaikki Suomen pientuottajat saman tukkuketjun alaisuuteen
keskusvarastoineen ja alueterminaaleineen. Korjuu
rakentaa datavallankumousta lohkoketjuteknologialla.
Ala liikkuu nopeasti. Jalostajat ja tuottajat perustavat
myös omia verkkokauppojaan. Kuluttajan näkökulmasta valikoima voi olla kenties
liiankin hyvä. Tuottajan kannalta tilanne kannustaa sekä maltillisuuteen
että rohkeuteen. Kaikkeen ei kannata lähteä mukaan. Kasvu tuo mukana
opportunisteja, markkina kuplii eikä tulevaisuuden kestäviä voittajia ole
helppo tunnistaa. Mukaan lähteminen epäonnistuvaan verkkokaupparatkaisuun sen
sijaan on.
Verkkokaupat ja toinen ruokamurros
Kuluneen kahden sukupolven aikana ruoan jalostusaste kasvoi
ja ruokamarkkina kansainvälistyi markkinoiden hintavetoisessa ohjauksessa.
Tehokkuus, ihmistyön vähentäminen, suuruuden ekonomia ja ruokakorin osuuden
pieneneminen kulutusmenoista veivät meidät hypermarketteihin, kahviloihin ja
pakattujen valmisruokien ääreen. Podcast automatkalla tai junassa,
proteiinipatukat, smoothiet ja muoviin pakatut yhden käden valmisruoat.
Koronakriisi, ekologinen transitio ja globaalin velkakuplan
puhkeaminen laukaisevat seuraavan ruokamurroksen. Huomio siirtyy kestävyyteen,
maaperän ja ekosysteemien uudistamiseen ja paikallisen ruokatalouden
resilienssiin. Paikallisen ruokaturvan korostuminen ja kansalaisten (vai oletko
mieluummin ”kuluttaja”?) tahto saada tietää oman ruokansa alkuperä tulee
jatkossakin nostamaan vuorovaikutuksellista
ruokataloutta. Digitaaliset alustat mahdollistavat massiivisen – ja tuottavan –
päivittäistavarakaupan ohittamisen kokonaan, mikä mahdollistaa liikevoiton
kotiuttamisen lähemmäs tuottajia ja jalostajia. Suurten ketjujen hypermarketit
ja verkkokaupat ovat varmasti pitkään kehityksen kärjessä. Verkkoon siirtyvistä
miljoonista on kova kilpailu ja jättiläisillä on isoimmat muskelit.
Paikallisuutta ja uudistavuutta korostavan ruokamurroksen
näkökulmasta kiinnostavia verkkokauppainnovaatioita ovat yksinkertaiset
alustat, jotka tuovat yhteen alueen omia tuottajia kevyillä tukku- ja
logistiikkajärjestelyillä. REKO-renkaiden
menestys Facebook-alustalla todistaa tästä. Foodhubit, pohjoisen Tilalta-palvelu ja ruotsinkielisen
Pohjanmaan Gård’s Smak edustavat
tätä kehitystä, joskaan mikään näistä ei ole vielä saavuttanut REKO-renkaiden
kasvukäyrää.
Kukaan ei voi ennustaa, mikä alusta tai verkkokauppa todella
haastaa kansainväliseen hintakilpailuun ja kuluttajien psykologiseen ohjailuun
toimintansa perustuvan suuren päivittäistavarakaupan. Vai syntyykö alueille
enemmän omaleimaisia foodhubeja ja tuottajien suoramyyntiverkkokauppoja, jotka
eivät tavoittelekaan laajentumista? Vai avaavatko suuret toimijat omia kaistoja
paikallisen tuotannon suoramyynnille, kuten SOK on eräässä pilotissaan
väläyttänyt.
Varmaa on vain verkkokaupan kasvu ja globaali talouskriisi,
joka paljastaa kansainvälistyneen teollisen ruokajärjestelmän monimutkaisuuden,
tuhlailevuuden ja paikalliselle ruokataloudelle vastakkaiset intressit.
Lisäksi uskaltaisin lyödä vetoa myös kotitarvetuotannon,
keräilyn, kumppanuusmaatalouden ja vähäisillä fossiilisilla panoksilla tehtävän
pientuotannon hitaan mutta varman kasvun puolesta.
Karkussa 15.5.2020
Antti Luomala
YTM, projektipäällikkö
Ahlmanin
koulun Säätiö
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti