Kesän seikkailumahdollisuudet ovat kortilla, mutta entä jos lähiruoka olisikin seikkailu?

Helpoimman tason seikkailija hyödyntää sukulaisten maita ruokalistallaan. Hän ajoittaa kyläilynsä mummolaan satokauden parhaimpiin aikoihin ja kuin ohimennen tarjoutuu poimimaan pihasta marjoja niin mummon kuin omiinkin tarpeisiin. Hän pakastaa kesällä itselleen muutaman rasian mansikoita ja ostaa juhannuspöytään liikaa uusia perunoita. Hänen lempileipänsä on sattumalta paikallista, ei niinkään tarkoituksellisesti valittua. Helpon tason seikkailija ostaa ensisijaisesti kotimaista ja lounastaa lähiruokaa suosivissa ravintoloissa.

Keskitason seikkailija istuttaa tänä kesänä itselleen jotain extraa. Takapihan laatikoihin hän kasvattaa erilaisia yrttejä ja salaatteja ja amppelissa kasvaa ikiomat mansikat. Hän ihailee omia viljelmiään juodessaan saunanjälkeisiä kahveja takaterassilla. Mitä kotipihan viidakosta ei löydy, haetaan paikalliselta viljelijältä. Uudet perunat ei harjaa kaipaa, kun ne on kaivettu suoraan maasta kattilaan. Multa saattaa narskua vielä hampaissa, kun lähiporkkanaa puraisee, mutta maku on monta kertaa pitkän matkan porkkanaa parempi. Keskitason seikkailija panostaa ostoksissaan lähiruokaan ja ottaa huomioon myös satokauden. Toukokuussa hän syö ihan liikaa raparperipiirakkaa.

Vaativan tason seikkailija vetää saappaat jalkaan ja astuu metsään. Hän ryöppää nokkoset pannariinsa ja poimii mustikat ja sienet hirvikärpäsistä välittämättä. Onkireissulta ei palata ilman saalista ja toripäivät on merkitty koko vuodeksi kalenteriin. Reseptit hän on perinyt jo viidennessä sukupolvessa. Jos lähitilan kurkku on kaupasta loppu, hän on ilman kurkkua. Vaativan tason seikkailija suunnittelee ruokalistansa lähiruoan tarjonnan mukaan ja muistaa lähitiloja ylistävillä somepäivityksillä ja joulukorteilla. Hän tietää merkinnöistä kaupoissa, jotka helpottavat lähiruoan valitsemista.

Minkä tason seikkailija sinä olet?

Taina Lahti

Satakunnan Osuuskaupan Ruokalähettiläs