Kouluruokailun eväät elämään

Satakunnasta - Sikses parasta -hanke ja Satakunnan kuntien ruokapalvelut järjestävät 17.10.2018 lähiruokapäivän koululaisille. Kyseisenä päivänä koulujen ruokalistalle on valittu satakuntalaisista raaka-aineista valmistettua lähiruokaa. Suunnittelutyössä on ollut hieno huomata, että julkiset ammattikeittiöt käyttävät lähi- ja luomuruokaa parhaansa mukaan. Julkinen ruokapalvelu voi tukea lähialueen ruokatuotantoa ja olla keskeinen osa kestävää kehitystä. Kaiken kaikkiaan meidän on syytä olla ylpeitä ja onnellisia ilmaisen, puhtaan kouluruoan vuosikymmenistä. Tähän pätee hyvin sanonta: sitä osaa arvostaa vasta kun sen menettää. On muistettava, että suomalainen kouluruokailu ei ole itsestäänselvyys. Se on etuoikeus.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitos julkaisi tällä viikolla kouluruokatutkimuksen. Sen mukaan suurin osa nuorista osallistuu kouluruokailuun ja syö koululounaan, mutta vain harva koululainen syö kaikki aterian osat. Selvityksessä kerrotaan lisäksi, millä koululaiset korvaavat lounaan, jos kouluruoka ei maistu. Kyse ei ole siitä, etteikö koululaiset olisi kiinnostuneita, mitä koulussa on tarjolla. Tämä on ainakin allekirjoittaneelle huojentava tieto. Syy, miksi kouluruokaa ei syödä on, että lapsi tai nuori ei pidä kouluruoasta. Myönnän syyllistyneeni teini-iän tuskissani marisemaan kumiperunoista, mutta siitä huolimatta lautaselta löytyi perunaa. Peräänkuulutan ruokakasvatusta.

Vastaan kolmessa sekunnissa top-3 -kouluruokalistani. Pinaattikeitto lisäherkkuineen, teräsmiehenpuuro mehukiisselillä ja liha-perunasoselaatikko. Kaksi ensimmäistä olivat (ja ovat edelleen) perjantairuokia, laatikkoa syötiin torstaisin (nykyisin päivä on keskiviikko). Pinaattikeiton kruunaa keitetty kananmuna ja grahampiirakka. Vielä viidentoista vuoden jälkeen pinaattikeitto hivelee makuaistejani. Pinaatti on pop ja se jos mikä on Satakunnan ylpeydenaihe! Teräsmiehen puuro on ruoka, joka jakaa vahvasti mielipiteitä. Muistan kouluajoiltani, kuinka puuropäivänä ruokalassa oli tyhjiä penkkejä ruokavälkällä. Minä kuulun kuitenkin koulukuntaan, jonka lautaselta mehukeitto levisi tarjottimelle, koska puuron lautaselle lappaamisessa ei ollut tolkun häivää.  Puuropäivänä tarjolla oli (ja on edelleen) lisäksi sämpylä ja leikkele, jotka kruunasivat aterian. Jos pyysi nätisti, emäntä saattoi antaa luvan ottaa kaksi sämpylää. Lihaperunasoselaatikon päällimmäinen muistoni on, että se oli aina polttavan kuumaa. Siitä huolimatta se on kouluruokien aatelia, jota ei kotona juuri ollut tarjolla. Ja siinä se juju piilikin. Koulun kiertävä ruokalista oli aina yhtä yllätyksellinen – kotona taas tuntui, että samaa läskisoosia syötiin joka viikko.

Sillai kai emännille kiitos!

Tuuli

Juhannus, mittumaari, yöttömän yön juhla

Sadattuhannet suomalaiset matkustavat tänä viikonloppuna mökeille, toivoen kesäistä, tai edes vähäsateista säätä. On aika nauttia keskikesän juhlasta, mittumaarista, jota on vietetty Suomessa alun perin Ukko ylijumalan kunniaksi. Kristinuskon myötä Ukko vaihtui Johannes Kastajaksi ja juhlan nimi juhannukseksi.

Juhannukseen kuuluu lukuisia traditioita: juhannussaunassa viuhuvat vihdat ja vastat, ovien pielet koristellaan nuorilla koivuilla ja saaristossa tanssitaan salkojen ympärillä. Moni juhannuksen perinteistä on rantautunut Suomeen Ruotsista, jonne ne taas ovat kulkeutuneet esimerkiksi Saksasta. Juhannuskokkokaan ei ole vain meidän suomalaisten perinne – itseasiassa eri kokoiset kokot ja nuotiot kuuluvat keskikesän (tai maapallon eteäisellä puoliskolla oltaessa keskitalven) juhlallisuuksiin lähes kaikissa maailman kolkissa.

Teetkö juhannusvihtasi itse, vai haetko valmiin torilta? 

Tänä vuonna juhannuskokko saattaa tosin jäädä polttamatta, sillä pitkään jatkuneen kuivuuden vuoksi metsäpalovaroitus on voimassa koko eteläisessä Suomessa, myös Satakunnassa. Tilannetta kannattaa tarkkailla ilmatieteenlaitoksen verkkosivuilta, jonne metsäpalovaroitustilanne päivittyy. Kokon tunnelmallisen loimun voi korvata tänä kesänä vaikkapa juhannustaioilla.

Ruoka on olennainen osa suomalaista juhannusta. Uudet perunat, silli ja grilliherkut täyttävät juhannksen herkkupöydät. Grilliin kannattaa sujauttaa perinteisten pihvien ja makkaroiden lisäksi myös kasviksia: kukkakaali, tomaatti, varhaiskaali ja kurkku sopivat kaikki kesälautaselle myös grillattuna! Herkuttelun kruunaavat kotimaiset mansikat, joita löytyy jo kaupoita ja mansikkatilojen omista puodeista.

Kesäisten grillireseptien myötä Sillai kai –blogin väki toivottaa lukijoilleen maukasta ja sikses parasta juhannusta!

Mansikkasesonki on juuri alkamassa!

Grillatut kurkut

avomaankurkkua (myös tavallinen kurkku käy)

mausteöljy:

2rkl oliiviöljyä

suolaa ja pippuria

mausteita maun mukaan, esim. sitruuna, valkosipuli, hunaja, tuore minttu ja/tai korianteri, chili

Leikkaa kurkuista sopivia paloja ja sivele niiden pinnat mausteöljyllä. Mausteöljyyn voit valita omat suosikkimausteesi. Grillaa niin, että kurkut saavat väriä, mutta eivät muutu mössöksi.

Grillatut kurkut ja kukkakaali kelpaavat niin lisukkeiksi kuin pääruuaksi.

Kukkakaalipihvit

kukkakaalia (yhdestä kaalista tulee 2-3 pihviä)

öljy

suola ja pippuri

mausteöljy

Leikkaa kaaleista suuret ”pihvit”, murut ja yli jääneen kaalin voi lisätä esimerkiksi salaatin joukkoon.

Sivele kukkakaalit mausteöljyllä ja paista, Kukkakaalit kaipaavat kypsyäkseen kurkkuja pidemmän paistosajan, mutta pihvit saavat silti jäädä hieman rapeiksi.

Varhaiskaaliveneet

varhaiskaali

öljy

mausteet maun mukaan 

(feta ja korianteri)

Leikkaa kaali lohkoiksi tai kiekoiksi, riippuen kaalin koosta. Iso kaali on helpompi leikata kiekoiksi.

Voit käyttää maustamiseen samaa mausteöljyä kuin kurkkujen kohdalla, tai tai paistaa kaalit vain öljyssä. Valmiiden kaalien päälle voi ripotella halutessaan fetaa ja korianteria sekä muita mausteita oman maun mukaan.

Varhaiskaali maistuu esimerkiksi grillipihvin kanssa.

Tervetuloa maalle!

Mikä on maaseutumatkailua? Mikä on kaupunkimatkailua? Virallisesti kaupunki-maaseutu -luokitus on paikkatietopohjainen luokitus, jossa Suomen alueet luokitellaan seitsemään alueluokkaan. Satakunnassa luokituksen mukaan maakunnan kaakkois- ja eteläosat ovat ydinmaaseutua. Länsirannikolla ja maakunnan keskiosissa on kaupungin kehysaluetta sekä ulompaa ja sisempää kaupunkialuetta, joita ympäröi kaupungin läheinen maaseutu. Pohjois-Satakunta on kokonaan ydinmaaseutua tai harvaan asuttua maaseutua. Kuntaliitosten myötä Satakunta on mainio esimerkki siitä, kuinka saman kunnan alueella voi olla sekä kaupunkimaisia että maaseutumaisia alueita. 

Maalaisjärjellä miellän asian niin, että mikäli matkustan Ali-Ketolan tilalle Kokemäelle, on se idyllisintä maaseutumatkailua. Mikäli taas yövyn Rauman keskustan hotellissa, olen kaupunkimatkailija. Vai olenko? Tästä pääsemmekin maaseutumatkailun käsitteeseen. Maaseutumatkailu on maaseudun luontaisiin resursseihin perustuvaa asiakaslähtöistä yritystoimintaa ja sitä käytetään puhuttaessa maaseudun kehittämisestä. Maaseutumatkailu ei ole itsenäinen toimiala, vaan matkailuelinkeinon alatoimiala. Tärkeitä arvopohjia ovat kestävyys, vastuullisuus sekä hyvinvoinnin ja työllisyyden vaaliminen. Maaseutumatkailu edistää paikallistaloutta, työllisyyttä, kulttuuriperintöä – aivan kuten lähiruoka, oltiinpa sitten Raumalla tai Kokemäellä. 

Maatilamatkailuun kuuluu idyllinen maaseutunäkymä eläimineen ja vilja- ja öljykasvipeltoineen. Satakunnassa tähän idylliseen näkymään kuuluu lisäksi juures- ja vihannespellot sekä vankka maatalousrakentaminen. Satakunnan halki virtaava Kokemäenjoki, maakunnan pohjoisosien luontomatkailumahdollisuudet - vau! Matkailunäkökulmasta katsottuna satakuntalaisten vesistöjen (lähinnä jokien) hyödyntäminen on vielä pientä. 

Totta puhuakseni en koe olevani kaupunkimatkailija missään päin Satakuntaa. Yöpyessäni Raumalla koen olevani maalla. Katson maakuntaa ilmiselvästi siis idyllisten maaseutulasieni takaa. Maalaistyttönä en kuitenkaan koe näkemyksessäni olevan mitään väärää. Tänä kesänä suunnittelin sukeltavani Satakuntaan. Vaikka työni ja harrastukseni puolesta näen ja koen paljon Satakuntaa, en varmasti ole nähnyt ja kokenut kaikkea sitä, mitä esimerkiksi sympaattisilla kylillä on minulle antaa. 

Satakunta on Suomen ruoantuotannon kärkimaakuntia. Upea kotiseutumme on edelläkävijä myös ruokamatkailussa. Puhtaita, aitoja makuja ja upeita tarinoita. Eiköhän heitetä perinteinen satakuntalainen pessimismi nurkkaan ja todetaan yhdessä, että seuraava tavoitteemme on olla maaseutumatkailun kärkimaakunta? 

Tervetuloa Satakuntaan!

Sillai kai?

Tuuli

Satakuntalainen maaseutumatkailun sielunmaisena Ali-Ketolan tilalla Kokemäellä.

Viljavan härkäpapujauhot – kotimaisena kasvanut

Viljava on tullut markkinoille Viljavan härkäpapujauhoilla haastamaan ulkomaiset palkokasvipohjaiset proteiinit. Kokemäellä sijaitsevalla tehtaalla valmistetaan jauhot ja rouheet kotimaisin voimin raaka-aineista, jotka saapuvat alle 200 km säteeltä. Viljelijä säästää rahtikustannuksissa, satakuntalainen raaka-aineen ostaja samoin.

Viljavan tuotteita voidaan käyttää puhtaasti kasvisraaka-aineena, mutta myös eläinperäisen tai ulkomaisen, GMO-raaka-aineen korvaajana. Eri karkeudet ja proteiinipitoisuudet tarjoavat käytölle erilaisia mahdollisuuksia, mutta myös uudenlaisia haasteita. Ulkoisesti tuotteet ovat jauhoja ja rouheita, mutta eivät ominaisuuksiltaan vastaa kuitenkaan perinteisiä viljoista valmistettuja jauhoja. Tässä Viljavan mallireseptit ja kokemusten vaihto auttavat puolin ja toisin maistuvien uusien kasvisruokien kehittämistä ja uusien hyvien ruokailukokemusten luomista terveellisen ruuan parissa.

Riittävästi proteiinia – vai onko?

Kuluneen talven aikana mediassa nousi esille virallisen ravintoneuvonnan vastaus proteiinibuumille ja kaiken kattavalle karppaukselle. Eikä suotta, hiilihydraateilla on oma sijansa ruokavaliossa – oikein syötynä ne jopa auttavat pääsemään uneen ja auttavat jaksamaan päivän rasituksissa. Proteiiniakaan ei voi pelkästään syödä, Atkinsin dieetti ja ketoosi ovat tulleet innokkaimmille dieettien testaajille liiankin tutuiksi. Entäpä jos proteiinin lähteitä olisikin useampia ja osa proteiinista voisi tulla kasviksista? Samalla lisätään kuin huomaamatta monityydyttymättömien rasvahappojen osuutta ruokavaliossa. Terveellinen välimerellinen keittiökin käyttää paljon kasviksia, ja Kauko-Idässä lihan ohella lämpimät ruuat sisältävät kotoista ruokaamme huomattavasti enemmän kasviksia.

Somen mielipidetsunamien ja yleisen informaatiotulvan keskellä on kuitenkin muistettava, että jokainen meistä on yksilöllinen ja niin myös ravitsemuksen tarpeemme ja ruokavaliomme. Koululainen, joka ei juurikaan syö lämmintä ruokaa – vanhus, jonka lihansyönti on ehkä vähentynyt ruuanlaiton vähenemisen, ruuan hinnan ja yksinkertaisesti ruokahalun vähenemisen vuoksi. Tai teini, joka ei enää suostu syömään pääsiäistipua, naapurin possua tai ylipäätään mitään eläinproteiinia. Puhumattakaan kiireisestä bisnesmatkaajasta tai kevyttä konttorityötä tekevästä aikuisesta. Jokaisella on omat haasteensa – harva meistä on tilastojen mukainen keskivertosuomalainen.

Kohtuus kaikessa – fleksaten kohti terveellisempää ruokaa

Kasvisruoan osuutta on neuvottu lisäämään, lihansyöjiä muuttamaan ruokailutottumuksiaan fleksaamalla enemmän kasviksia sisältäväksi. Ylipaino, kolesteroli, diabetes, sydän- ja verisuonisairaudet ovat vakuuttava todiste siitä, että kasviksia meidän on syötävä entistä enemmän. Miksei siis myös osa tarvitsemastamme proteiinista voisi tulla kasvisruoassa? Ruoka voi maistua herkulliselta – tänä päivänä voi huoletta tilata ravintolassa kasvisruokaa tietäen saavansa vähintään yhtä maittavaa ruokaa kuin pihvin valinnut seuralainen.

Fleksaaminen voi olla myös keino, jolla perheissä opitaan syömään samaa ruokaa – eikä perheen ruuanlaittajan – äidin tai isän – tarvitse viettää kohtuutonta aikaa lieden ääressä valmistaessaan jokaiselle perheenjäsenelle omaa ateriaa. Voisiko se toimia myös vaikkapa kouluruokailussa?

Sikses parasta – maukasta kasvisruokaa

Satakunnasta  – Sikses parasta -hanke tarjoaa luontevan yhteistyökanavan elintarvikealan toimijoille sekä käyttäjien tarpeisiin tutustumiseen että uusien raaka-aineiden testaamiseen.

Jospa tällä tavoin syntyy vähitellen uusi suomalainen kasvisruokavalio – ehkäpä jonain päivänä sitä tarjotaan ylpeänä japanilaisille tai saksalaisille turisteille, joiden matkaoppaat ylistävät sen terveellisyyttä ja puhtaita makuja. Miksei?

Sillai kai? 

Kirsi Kaikkonen
Myyntipäällikkö, Suomen Viljava