Maistuvia kalaruokia Merikarvian kalastusmuseolla

Merikarvian kalastusmuseolla järjestettiin lauantaina 18.5. Kuha o kalaa nimeä kantava pop-up-ravintolapäivä. Tapahtuman järjestivät yhteistyönä Kalaliike Eljas Santa Ky ja Merikarvian kunta.

Museo oli valjastettu päiväksi ravintolakäyttöön. Sisällä oli noutopöydällä tarjolla erilaisia lähikalasta valmistettuja ruokia. Lohitartar –leipää, uunisilakoita, sillikaviaaria ja monia muita toistaan maukkaampia herkkuja. Lautasta täyttäessä saattoi katsella erilaisia välineitä, jotka ennen museoon päätymistä oli ollut kalastajien käytössä.

Merikarvian kunnan kulttuuri- ja matkailutuottaja Noora-Mari Iisakkala kertoo idean ravintolapäivään tulleen päähänpistosta, jota lähdettiin jalostamaan:

”Täällä on hienosti Merikarvian kalastusperinne näytillä esineinä. Päämääränä on tuoda tapahtuman kautta kalastusmuseoaluetta esille. Toisena tarkoituksena pyritään tuomaan näkyviin paikallisia ruokia ja yrittäjiä.”

Sää oli ravintolapäivälle suopea. Loppuunmyydyssä tapahtumassa vierailijat nauttivat tarjottavista ulkona auringon paistaessa lämpimästi ja tuulen tuodessa virkistäviä tuulahduksia mereltä. Päivän aikana paikallinen Ouraooppera-yhdistys kävi museolla viihdyttämässä ruokailijoita. Ryhmä esitti kohtauksen kesällä esitettävästä musiikkinäytelmästä. Esitys oli mukava ohjelmanumero ruokailun ohessa. 

 

Päivän lopuksi oli rannan kalamökissä vielä tarjolla maukkaat pullakahvit. Kävijät istuivat hetken mökin portailla katsellen kalastusmuseon kaunista ympäristöä, ajatukset poissa arjen kiireistä.

Paras aika villiyrteille

Kevät: tuo kaunis ja kutkutteleva aika vuodesta, jolloin päivä pitenee kohisten ja ruohonjuuritasolla alkaa tapahtua. Ensimmäiset yrtit puskevat pintaan ja kätevä kokki loihtii niistä jo kokonaisen vihreän menun, joka on paitsi näyttävä, myös ladattu ravintoaineilla ja elinvoimalla. Pitkään parjatut, köyhälistön ruokinakin tunnetut villiyrtit ovat paljon mainettaan parempia ja nykyään suorastaan murkinaa muodikkaimmasta päästä: luomua, läheltä ja mikä parasta - meillä jokaisella on mahdollisuus kerätä niitä aivan ilmaiseksi.

Miltäpä kuulostaisi alkuruuaksi konstailematon nokkoskeitto paahdetuilla pihlajansilmuilla? Entäpä vastaleivottu juurileipä taivaallisen litulaukkalevitteen kera, jonka pehmeä sipulinen maku vie kielen mennessään? Pääruokana tarjoiltu paikallinen järvikala on ympäristöystävällinen valinta lautaselle ja sen kavereiksi sopivat raikas siankärsämö ja sitruunainen ketunleipä kun taas vegaanille maistuu spelttipasta nokkospestolla. Lisukkeena voidaan tarjoilla vaikkapa kevyesti paistettua voikukan juurta ja nuorta maitohorsmaa. Villi versosalaatti valmistuu pikkuisista nokkosen-, voikukan-, vuohenputken- ja isomaksaruohon lehdistä ja on omiaan kruunaamaan kokonaisuuden.

Villikokin keittiössä vain taivas on rajana ja ennakkoluuloista luovuttuaan voi eräänä kesäiltana löytää itsensä esimerkiksi perkaamasta pelto-ohdakkeiden varsia grillattavaksi, kuten allekirjoittaneelle kävi. Keruupuuhissa kannattaa kuitenkin olla tarkkana ja valita vain kasveja jotka varmasti tunnistaa. Kompostin lähellä tai tien varsilla kasvavat yrtit kannattaa jättää rauhaan ja hakeutua puhtaammille paikoille. Muistathan että puuvartisten kasvien (esimerkiksi puiden lehdet ja kerkät) ja juurien kerääminen vaatii maanomistajan luvan. 

Yleisesti ottaen useimpien kasvien pienet versot sopivat käytettäväksi tuoreina, mutta varsinkin täysikasvuisilla yrteillä on voimakas aromi ja ne ovatkin parhaimmillaan mausteina ja haudukkeina. Toisaalta esimerkiksi aimo annoksen rautaa ja c-vitamiinia sisältävä nokkonen sopii mainiosti päivittäiseen ruuanlaittoon aina aamusmoothiesta, lettu- ja leipätaikinoihin sekä erilaisiin muhennoksiin ja kastikkeisiin. Aitojen makuelämysten lisäksi yrtit edistävät terveyttämme, joten lyhyen tuoresesongin lisäksi ne kannattaa lisätä ympärivuotiseen ruokavalioon kuivattujen yrttien muodossa.

Ihanaa hortailukautta!

Sari Koivisto

Yrttipaja / Nordic Herbs Oy

Pääsiäisen kruunaa hyvin valmistettu karitsa

”Lampaan liha maistuu villasukalta!”. Tähän minäkin olen uskonut yli puolet elämästäni. Virheellisesti, ja monin tavoin.

Kun oli aika testata ensimmäistä kertaa rosvopaistia vuosituhannen alussa, niin onneksi uskalsin kysyä Ketolan Pirkolta, jo edesmenneeltä satakuntalaisen lammastalouden pioneerilta, vinkkejä kuoppaan heitettäväksi. Pirkolta ostin murean karitsanpaistin ja tarkkojen ohjeiden jälkeen karitsakäärö peitettiin kuoppaan kypsymään.

Se murea makuelämys, jossa laatuliha, valkosipuli ja mausteet kohtasivat, oli niin huikea, että sen jälkeen meillä on pääsiäisenä aina syöty kotimaista karitsaa. Useimmiten olen tilannut ja noutanut lihan REKO –lähiruokaringistä suoraan tuottajalta. Viime vuosina olen kylläkin ostanut valmiiksi palvattua paistia tai rasvaisempia ruhonosia makkaran valmistukseen.

Suomalainen lammastalous on viimeisen 10 vuoden aikana kasvanut voimakkaasti, lähes kaksinkertaistunut 1,3 miljoonaan kiloon. Kokonaiskulutus on noin 3,8 miljoonaa kiloa eli iso osa karitsan ja lampaan lihasta tuodaan ulkoa Suomeen, pääosin Uudesta-Seelannista. Kasvun mahdollisuuksia tuotannolle siis olisi.

Lihan lisäksi lampaasta saadaan villaa, turkiksia, taljoja, maitoa ja jalostuseläimiä. Lampaita käytetään maiseman- ja ympäristönhoidossa sekä maatilamatkailussa ja luontohoiva (Green Care) -toiminnassa. Lammas on laumaeläin, joka laiduntaa kesäajan ja hoitaa itse karitsansa.

Riikka Tuomela on hyvin tiivistänyt opinnäytetyössään (HAMK, 2015) alan tulevaisuudesta: ”Lammastuotannon tulevaisuus näyttää valoisalta, alalla menestyminen on enemmän tuottajien käsissä kuin muissa kotieläintuotannonsuunnissa. Monipuolisuus mahdollistaa mukautumisen ja menestymisen taantumassa, tuottajahintojen laskiessa ja EU:n maatalouden muutoksissa. Lammastilalliset ovat erinomainen vuorovaikuttaja maaseudun ja kaupungin välillä. Suurin osa tämän päivän kuluttajista arvostaa kotimaisuutta sekä ekologista ja eettistä maataloustuotantoa. Kuluttajat ovat erittäin kiinnostuneita suomalaisista lammastuotteista. Lammastuotteilla on vihreä, laadukas maine, mikä tulee taata tuotantotavoilla ja korostaa markkinoinnilla. Tämän hetkisillä tuotantomäärillä ei pystytä vastaamaan kuluttajien kysyntään millään lammastuotannon osa-alueella, joten uusille lampureille on tilaa.”

Suuri osa kotimaisesta lampaan lihasta myydään kuluttajille joko suoraan tilalta tai REKO-lähiruokarinkien kautta. Jos tuotantomääriä halutaan kasvattaa, ja tuotteita vähittäiskaupan kautta kuluttajille myydä, niin silloin kannattavuuden kannalta toimitusketjun tehokkuus tilalta pöytään nousee isoon rooliin.

Itse kuitenkin haluan edelleenkin ostaa karitsanpaistini suoraan tuottajalta, joko tavanomaisena tai luomuna. Ja ehkä taas tänä kesänä olisi aika kaivaa maahan kuoppa ja polttaa siinä monta sylillistä klapeja ennen kuin karitsan paisti, mannilalaisittain a la Pirkko, pääsee sinne ottamaan makua.

Sillai kai,
Marko

Kevät koittaa yrttipelloillekin

Aluillaan oleva kevät on saanut viljelijöiden mielet siirtymään jo vahvasti tulevan kasvukauden töihin. Myös yrttien viljelyssä ollaan kiireisimmän kevätajan kynnyksellä ja viljelysuunnitelmat tarkentuvat hyvää vauhtia.

Joitain viljelytoimia tehdään jo nyt, esimerkiksi yrtit joiden siemenet tarvitsevat muutaman viikon kylmäkäsittelyn, laitetaan kylmään viimeistään nyt, jotta niiden itäminen onnistuisi myöhemmin loppukeväästä mahdollisimman hyvin.

Huhtikuu on myös viimeisten viljelytarvikkeiden inventaarion aikaa; olihan se kasvatusturve tilattu, onko kaikki kastelujärjestelmän osaset kunnossa, riittääkö katekalvot, onko harsoja? Yrttien viljely vaatii hyvin monipuolista etukäteisvalmisteluiden tekemistä.

Siemenhankinnat alkavat tässä vaiheessa vuotta olla ammattimaisessa yrttiviljelyssä kutakuinkin tehtynä, mutta uusiakin viljelyideoita ehtii vielä toteuttaa.

Yrttipaja toimii Eurassa yrttien sopimusviljelyttäjänä ja yrttien tukkukauppana. Lisäksi Yrttipajalla on laaja valikoima omia yrttijuomasekoituksia. Yrityksen omistaja Petri Koivisto kertoo tällä hetkellä toivovansa valikoimiinsa täydennystä lähes minkä tahansa yrtin osalta. ”Ainoastaan nokkosta on näillä näkymin tulossa varastoon riittävästi”, Koivisto kertoo. Erityisiksi kasvien viljelyvinkeiksi Koivisto mainitsee mm. sitruunamelissan, siankärsämön, laventelin ja kehäkukan.

Yrttien viljely saatika niiden hyödyntäminen muussa liiketoiminnassa ei ole aivan helppoa. Viljely on hyvin käsityövaltaista ja jalostus vaatii mm. kosmetiikan osalta hyvää lainsäädännön tuntemusta. Ala herättää kuitenkin kasvavaa kiinnostusta ja kotimaisten yrttien hyödyntämismahdollisuudet nähdään entistä moninaisemmin. Esimerkiksi uusia kosmetiikka- ja elintarviketuotteita voi bongata kauppojen hyllyiltä tasaiseen tahtiin.

Yrttien viljelyalat ovat Suomessa tällä hetkellä hyvin pieniä, mutta nykykehitys kohti viljelykasvivalikoiman monipuolistamista tukee yrttialan kehittämistä. Kumina on suomalaisen yrttituotannon menestystarina ja se onkin viljellyin yrttikasvimme. Korianteri seuraa kuminan jalanjäljissä. Nähtäväksi jää, mitkä kasvit nousevat jonon jatkoksi.

Johanna Pihala
Pyhäjärvi-instituutti

Kuva: Kehäkukkia voidaan viljellä katteessa riviviljelynä.