Kesätyöntekijät esittäytyvät

Sikses parasta-hankkeen työryhmä on kasvanut kolmella. Kesätyöntekijät Aino, Kaisa ja Senni ovat mukana vahvuudessa kesän ajan. Tämä kolmikko tulee näkymään eri kanavissamme ja tulevissa tilaisuuksissa. Tutustu heihin lukemalla esittelyt alhaalta ja tule moikkaamaan heitä tapahtumiin!

Aino Kahala, Pyhäjärvi-Instituutti

Olen euralainen tietojohtamista Tampereella opiskeleva teekkari, ja ensimmäinen vuosi yliopistossa on nyt takana. Olen nyt kolmatta kesää töissä Pyhäjärvi-instituutissa, ja ensimmäistä kertaa mukana Suomi syö Satakunnasta – Sikses parasta hankkeessa.

Kesä varmasti tuo tullessaan paljon uutta, ja innolla odotan erilaisiin tapahtumiin osallistumista (minuun saattaakin törmätä Okrassa ja SuomiAreenassa), loistavaa mahdollisuutta päästä tutustumaan paremmin satakuntalaiseen lähiruokaan ja työkokemusta vähän erilaisesta työstä. Kesäsin vapaa-ajalla lempijuttujani ovat kirpputorien koluaminen ja riippumatolla loikoilu. 

 

Kaisa Uusi-Kraapo, ProAgria Länsi-Suomi

Moikka! Olen Nakkilasta kotoisin oleva, sittemmin turkulaistunut journalismin ja viestinnän
opiskelija. On hienoa päästä kesän ajaksi mukaan tuomaan satakuntalaista lähiruokaa esiin ja oppimaan uutta. Odotankin innolla kesän tapahtumia sekä uusia kohtaamisia.

Tilanteen tarjoutuessa matkaan mökille nauttimaan luonnosta. Kirjojen lukemiseen riippumatossa ja souturetkille saan energiaa tuorejuusto-herkkusienistä sekä lähitilan mansikoista. Vapaa-ajalla suuntaamme usein kaveriporukalla ulos kamerat olalla. Koen onnistuneeni, kun saan tallennettua hauskan hetken yhteen kuvaan. Kesältä toivon juuri näitä mukavia hetkiä!

Senni Valiola, Satafood Kehittämisyhdistys Ry

Heippa! Olen huittislainen (lähi)ruokaa rakastava yritysviestinnän tradenomi. Aiempaa työkokemusta minulla on asiakaspalvelun ja toimittajan töistä. Hanketyöhön Satafoodille pääsin mukaan ensimmäistä kertaa viime vuonna. Olin mukana muun muassa Satakunnasta Sikses parasta - ja Uutta kasvua luomusta -tiedonvälityshankkeissa, joten Suomi syö Satakunnasta – Sikses parasta lähiruokaa -hankkeen kuvioihin on ollut helppo päästä mukaan.

Viihdyn hyvin kameran takana, mutta myös ihmisten kanssa. Lähden yleensä mielelläni mukaan kaikenlaiseen toimintaan ja keräämään uusia kokemuksia. Vapaa-aikaa vietän hevosen selässä, koiran kanssa lenkkeillen sekä hyvää ruokaa valmistaen ja nauttien. Tulevalta kesältä odotan eniten tapahtumia, yrittäjähaastatteluja ja uuden oppimista.

Maistuvia kalaruokia Merikarvian kalastusmuseolla

Merikarvian kalastusmuseolla järjestettiin lauantaina 18.5. Kuha o kalaa nimeä kantava pop-up-ravintolapäivä. Tapahtuman järjestivät yhteistyönä Kalaliike Eljas Santa Ky ja Merikarvian kunta.

Museo oli valjastettu päiväksi ravintolakäyttöön. Sisällä oli noutopöydällä tarjolla erilaisia lähikalasta valmistettuja ruokia. Lohitartar –leipää, uunisilakoita, sillikaviaaria ja monia muita toistaan maukkaampia herkkuja. Lautasta täyttäessä saattoi katsella erilaisia välineitä, jotka ennen museoon päätymistä oli ollut kalastajien käytössä.

Merikarvian kunnan kulttuuri- ja matkailutuottaja Noora-Mari Iisakkala kertoo idean ravintolapäivään tulleen päähänpistosta, jota lähdettiin jalostamaan:

”Täällä on hienosti Merikarvian kalastusperinne näytillä esineinä. Päämääränä on tuoda tapahtuman kautta kalastusmuseoaluetta esille. Toisena tarkoituksena pyritään tuomaan näkyviin paikallisia ruokia ja yrittäjiä.”

Sää oli ravintolapäivälle suopea. Loppuunmyydyssä tapahtumassa vierailijat nauttivat tarjottavista ulkona auringon paistaessa lämpimästi ja tuulen tuodessa virkistäviä tuulahduksia mereltä. Päivän aikana paikallinen Ouraooppera-yhdistys kävi museolla viihdyttämässä ruokailijoita. Ryhmä esitti kohtauksen kesällä esitettävästä musiikkinäytelmästä. Esitys oli mukava ohjelmanumero ruokailun ohessa. 

 

Päivän lopuksi oli rannan kalamökissä vielä tarjolla maukkaat pullakahvit. Kävijät istuivat hetken mökin portailla katsellen kalastusmuseon kaunista ympäristöä, ajatukset poissa arjen kiireistä.

Paras aika villiyrteille

Kevät: tuo kaunis ja kutkutteleva aika vuodesta, jolloin päivä pitenee kohisten ja ruohonjuuritasolla alkaa tapahtua. Ensimmäiset yrtit puskevat pintaan ja kätevä kokki loihtii niistä jo kokonaisen vihreän menun, joka on paitsi näyttävä, myös ladattu ravintoaineilla ja elinvoimalla. Pitkään parjatut, köyhälistön ruokinakin tunnetut villiyrtit ovat paljon mainettaan parempia ja nykyään suorastaan murkinaa muodikkaimmasta päästä: luomua, läheltä ja mikä parasta - meillä jokaisella on mahdollisuus kerätä niitä aivan ilmaiseksi.

Miltäpä kuulostaisi alkuruuaksi konstailematon nokkoskeitto paahdetuilla pihlajansilmuilla? Entäpä vastaleivottu juurileipä taivaallisen litulaukkalevitteen kera, jonka pehmeä sipulinen maku vie kielen mennessään? Pääruokana tarjoiltu paikallinen järvikala on ympäristöystävällinen valinta lautaselle ja sen kavereiksi sopivat raikas siankärsämö ja sitruunainen ketunleipä kun taas vegaanille maistuu spelttipasta nokkospestolla. Lisukkeena voidaan tarjoilla vaikkapa kevyesti paistettua voikukan juurta ja nuorta maitohorsmaa. Villi versosalaatti valmistuu pikkuisista nokkosen-, voikukan-, vuohenputken- ja isomaksaruohon lehdistä ja on omiaan kruunaamaan kokonaisuuden.

Villikokin keittiössä vain taivas on rajana ja ennakkoluuloista luovuttuaan voi eräänä kesäiltana löytää itsensä esimerkiksi perkaamasta pelto-ohdakkeiden varsia grillattavaksi, kuten allekirjoittaneelle kävi. Keruupuuhissa kannattaa kuitenkin olla tarkkana ja valita vain kasveja jotka varmasti tunnistaa. Kompostin lähellä tai tien varsilla kasvavat yrtit kannattaa jättää rauhaan ja hakeutua puhtaammille paikoille. Muistathan että puuvartisten kasvien (esimerkiksi puiden lehdet ja kerkät) ja juurien kerääminen vaatii maanomistajan luvan. 

Yleisesti ottaen useimpien kasvien pienet versot sopivat käytettäväksi tuoreina, mutta varsinkin täysikasvuisilla yrteillä on voimakas aromi ja ne ovatkin parhaimmillaan mausteina ja haudukkeina. Toisaalta esimerkiksi aimo annoksen rautaa ja c-vitamiinia sisältävä nokkonen sopii mainiosti päivittäiseen ruuanlaittoon aina aamusmoothiesta, lettu- ja leipätaikinoihin sekä erilaisiin muhennoksiin ja kastikkeisiin. Aitojen makuelämysten lisäksi yrtit edistävät terveyttämme, joten lyhyen tuoresesongin lisäksi ne kannattaa lisätä ympärivuotiseen ruokavalioon kuivattujen yrttien muodossa.

Ihanaa hortailukautta!

Sari Koivisto

Yrttipaja / Nordic Herbs Oy

Pääsiäisen kruunaa hyvin valmistettu karitsa

”Lampaan liha maistuu villasukalta!”. Tähän minäkin olen uskonut yli puolet elämästäni. Virheellisesti, ja monin tavoin.

Kun oli aika testata ensimmäistä kertaa rosvopaistia vuosituhannen alussa, niin onneksi uskalsin kysyä Ketolan Pirkolta, jo edesmenneeltä satakuntalaisen lammastalouden pioneerilta, vinkkejä kuoppaan heitettäväksi. Pirkolta ostin murean karitsanpaistin ja tarkkojen ohjeiden jälkeen karitsakäärö peitettiin kuoppaan kypsymään.

Se murea makuelämys, jossa laatuliha, valkosipuli ja mausteet kohtasivat, oli niin huikea, että sen jälkeen meillä on pääsiäisenä aina syöty kotimaista karitsaa. Useimmiten olen tilannut ja noutanut lihan REKO –lähiruokaringistä suoraan tuottajalta. Viime vuosina olen kylläkin ostanut valmiiksi palvattua paistia tai rasvaisempia ruhonosia makkaran valmistukseen.

Suomalainen lammastalous on viimeisen 10 vuoden aikana kasvanut voimakkaasti, lähes kaksinkertaistunut 1,3 miljoonaan kiloon. Kokonaiskulutus on noin 3,8 miljoonaa kiloa eli iso osa karitsan ja lampaan lihasta tuodaan ulkoa Suomeen, pääosin Uudesta-Seelannista. Kasvun mahdollisuuksia tuotannolle siis olisi.

Lihan lisäksi lampaasta saadaan villaa, turkiksia, taljoja, maitoa ja jalostuseläimiä. Lampaita käytetään maiseman- ja ympäristönhoidossa sekä maatilamatkailussa ja luontohoiva (Green Care) -toiminnassa. Lammas on laumaeläin, joka laiduntaa kesäajan ja hoitaa itse karitsansa.

Riikka Tuomela on hyvin tiivistänyt opinnäytetyössään (HAMK, 2015) alan tulevaisuudesta: ”Lammastuotannon tulevaisuus näyttää valoisalta, alalla menestyminen on enemmän tuottajien käsissä kuin muissa kotieläintuotannonsuunnissa. Monipuolisuus mahdollistaa mukautumisen ja menestymisen taantumassa, tuottajahintojen laskiessa ja EU:n maatalouden muutoksissa. Lammastilalliset ovat erinomainen vuorovaikuttaja maaseudun ja kaupungin välillä. Suurin osa tämän päivän kuluttajista arvostaa kotimaisuutta sekä ekologista ja eettistä maataloustuotantoa. Kuluttajat ovat erittäin kiinnostuneita suomalaisista lammastuotteista. Lammastuotteilla on vihreä, laadukas maine, mikä tulee taata tuotantotavoilla ja korostaa markkinoinnilla. Tämän hetkisillä tuotantomäärillä ei pystytä vastaamaan kuluttajien kysyntään millään lammastuotannon osa-alueella, joten uusille lampureille on tilaa.”

Suuri osa kotimaisesta lampaan lihasta myydään kuluttajille joko suoraan tilalta tai REKO-lähiruokarinkien kautta. Jos tuotantomääriä halutaan kasvattaa, ja tuotteita vähittäiskaupan kautta kuluttajille myydä, niin silloin kannattavuuden kannalta toimitusketjun tehokkuus tilalta pöytään nousee isoon rooliin.

Itse kuitenkin haluan edelleenkin ostaa karitsanpaistini suoraan tuottajalta, joko tavanomaisena tai luomuna. Ja ehkä taas tänä kesänä olisi aika kaivaa maahan kuoppa ja polttaa siinä monta sylillistä klapeja ennen kuin karitsan paisti, mannilalaisittain a la Pirkko, pääsee sinne ottamaan makua.

Sillai kai,
Marko